Kehu ei auta perfektionistia

Kolmivuotias raivoaa huonoa piirustustaan, viisivuotias itkee, kun päiväpeittoon jää ryppy. Kolmasluokkalainen häpeää matikankokeesta saatua ysiä, eskarilainen lannistuu kaatuessaan luistimilla.

Lapsi pyrkii mahdottomiin suorituksiin ja suree raskaasti epäonnistumisiaan. Miten ihmeessä rentoina itseään pitävien vanhempien lapsesta kasvaa itseensä tyytymätön suorittaja?

– Vanhemmat eivät usein vaadi lapseltaan onnistumisia, mutta eivät tule ajatelleeksi, mitä vaativat itseltään. Pienikin lapsi kyllä huomaa, jos äiti tai isä stressaa siitä, tuleeko työ hoidettua mallikkaasti, onko ulkonäkö huoliteltu, lenkkeileekö riittävästi ja onko koti siisti ja puutarha trimmattu.

– Mitä muuta lapsi voi tällaisesta oppia kuin suorittamisen mallin? johtava neuvolapsykologi Outi Salo kysyy.

On hyvä, että lapsi on tavoitteellinen ja halukas kokeilemaan uusia asioita. Perfektionistilapsi kuitenkin hilaa riman liian korkealle. Hän tahtoo vimmatusti onnistua eikä osaa pyytää apua. Epäonnistuessaan hän raivostuu, masentuu, häpeilee ja suree raskaasti.

– Perfektionismissa ei oikeastaan ole kyse siitä, että lapsi haluaisi olla täydellinen siinä, mitä tekee. Lapsi alkaa tavoitella täydellisiä suorituksia suojatakseen itseään. Hän yrittää peittää avuttomuutensa, koska ei kestä sitä, ettei osaa, Salo sanoo.

Hyvää tarkoittava vanhempi yrittää lohduttaa turhautunutta lasta kehumalla tätä, mutta kehu ei olekaan paras keino auttaa. Se vain lisää suorituspaineita, ja juuri niistähän pitäisi päästä eroon.

Seis suorittamiselle

Synnynnäinen temperamentti vaikuttaa siihen, kuinka altis lapsi on perfektionismille. Osa lapsista on temperamentiltaan helpommin stressaantuvia ja enemmän muiden antaman palautteen kuin itsensä varassa.

Kriittinen ikä perfektionismin synnylle on viiden vuoden paikkeilla, jolloin lapsi oppii asettumaan itsensä ulkopuolelle ja alkaa pohdiskella osaamistaan.

Perfektionismi ei ole pysyvä luonteenpiirre, ja siitä kannattaa pyristellä eroon, sillä jatkuva täydellisyyden tavoittelu uuvuttaa lapsen.

Mutta miten saada lapsi luopumaan suorituspaineistaan? Perfektionisti ei usko, vaikka vanhemmat kuinka vakuuttelisivat hänen olevan loistava piirtäjä ja jalkapalloilija.

Ratkaisu on se, että hyväksyy epäonnistumisen eli lapsen oman tunteen ja lopettaa holtittoman kehumisen.

Hyväksy epäonnistumisen tunne

Kehuryöpyt eivät nimittäin ratkaise lapsen tunneongelmaa. Kun vanhemmat vain kehuvat vimmatusti, he sivuuttavat lapsen epäonnistumisen kokemuksen.

– Vanhemman pitäisi todeta, että sinä tunnet, että et osaa piirtää. Tunnet olosi huonoksi ja epävarmaksi. Lapselle on tärkeää sanoittaa tunteet, jotta hän tunnistaa ne. Tärkeintä on näyttää, että vanhempi hyväksyy osaamattomuuden, Outi Salo neuvoo.

Kun lapsen pettymyksen hetkiin pysähtyy kuuntelijaksi johdonmukaisesti ja pitkään, lapsi oppii hyväksymään osaamattomuutensa ja pyytämään apua.

Lapselle on hyvä kertoa, että isä ja äitikin kokevat välillä olevansa huonoja. Positiivista palautetta pitäisi keskittyä antamaan muusta kuin siitä, että lapsi osaa jotakin hyvin. Lasta voi kehua vaikkapa siitä, että hän puhuu nätisti tai kertoo hauskoja juttuja.