Onko pitkä imetys ongelma?

Kysymys:

Minulla on 2,5-vuotias lapsi, joka on tyytyväinen ja iloinen pallero. Imetän häntä yhä, ja tämä on säästänyt perheemme muun muassa nukkumisvaikeuksilta. Pitkä imetys on antanut hurjasti voimia, ja uskonkin imetyksen olevan myös meidän äitien vauva- ja taaperovuosina tarvitsemia ”energy shotteja”, joiden avulla jaksaa väsymyksestä huolimatta olla iloinen ja läsnäoleva äiti. Meille pitkä imetys ei ole ongelma, mutta monille muille on.

Onko lapseni jäänyt paitsi jostain olennaisen tärkeästä kehitysvaiheesta, koska hän saa usein uhmakohtauksiinsakin tissiä? Lapseni onni rintaa saadessa on häkellyttävän suurta. Tuleeko lapsestani kenties ”tissuttelija” myös vanhemmalla iällä? Kuinka tärkeää on kokea suuria menetyksiä – kuten rintamaidosta tai tutista luopuminen – jo varhaislapsuudessa? Elääkö hän nyt ”pumpulissa”?

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen vastaa:

Tiedän astuvani miinakenttään, kun puutun sellaiseen asiaan kuin imetykseen. Mitä minä voin siitä tietää, rajoittuvathan kokemukseni aiheesta niihin kaukaisiin aikoihin, jolloin itse olin rintalapsi. Myöhemmin seurasin vain kateellisena vierestä, kun vaimoni imetti lapsiamme, jotka tuhisivat maha täynnä maitoa.

En uskallakaan ottaa kantaa imetyksen sopivaan kestoon, sillä Roomaan vie monta tietä. Mietin vain lapsen kehitystä ylipäätään. Uuteen vaiheeseen tultaessa entiselle on heitettävä hyvästit. Lapsen kehityskaari on sarja luopumisia. Joskus hän lakkaa olemasta vauva, ja hänestä tulee leikki-ikäinen. Ekaluokalle lähtökin on samalla kertaa hienoa ja haikeaa.

Lapselle ei tarvitse tuottaa suuria menetyksiä tuottamalla. Elämä itse tarjoaa niitä. Onneksi on niin, että kun yksi tyydytyksen muoto käy tarpeettomaksi, tarjolla on jotakin uutta ja parempaa.

Kerrot antavasi rintaa uhmakohtauksiin – minkähän vuoksi? Tuon ikäisen lapsen tunnerepertuaari on jo aika vivahteikas, ja hän yrittää kiukuttelulla itsenäistyä ja laajentaa reviiriään. Rinnan tuikkaaminen suuhun joka tilanteessa on omiaan pitämään häntä äidin rinnasta riippuvaisena vauvana. Soisin hänelle mahdollisuuden kokea oman kiukkunsa voima ja teho, sillä niilläkin on myönteinen merkityksensä kehityksen palveluksessa.

Meidän Perhe 1/2011