Mikä on lapsen etu kansainvälisessä erossa?

Kysymys:

Mieheni on amerikkalainen, 3,5-vuotias tyttäremme on syntynyt Suomessa. Vajaat pari vuotta sitten muutimme Yhdysvaltoihin. Aika siellä oli rankkaa työttömyyden ja rahavaikeuksien takia. Mieheni on luultavasti burnoutissa, masentunutkin ehkä.

Pari kolme kuukautta sitten hän ilmoitti tahtovansa eron ja tahtovansa minun muuttavan Suomeen tyttäremme kanssa. Sovimme jo ennen lapsen syntymää, että tällaisessa tilanteessa mieheni seuraisi lasta tänne. Nyt hän aikoi tulla katsomaan lasta kerran pari vuodessa ja viedä vierailulle Yhdysvaltoihin. Meidän ei auttanut kuin lähteä, sillä miehen käytös kävi oudoksi ja ilkeäksi. Hän alkoi käyttäytyä vastuuttomasti, ajoi useita kertoja autolla otettuaan drinkkejä.

Kun pääsimme Suomeen, mies ilmoittikin tahtovansa järjestellä niin, että hän saa lapsen puoleksi vuotta luokseen ja toisen puoli vuotta lapsi asuu Suomessa kanssani.

Olen yrittänyt selittää, miten järkyttävää lapselle on ollut olla ilman isää. Hän itkee ja ikävöi joka päivä ja toivoo omaa kotia isin ja äidin kanssa (asumme tällä hetkellä vanhemmillani). Mieheni kieltäytyy näkemästä, että tilanne vain pahenisi, kun lapsi vuorostaan ikävöisi äitiään. Mies ei ymmärrä, että kuuden kuukauden pompottelu tekisi lapsen kehitykselle ja tunteille haittaa.

Mielestäni meidän pitäisi yrittää pelastaa avioliitto, joka on ollut hyvä. Olen harkinnut muuttoa takaisin, että lapsi saisi pitää yllä suhdetta isäänsä, mutta elämä Yhdysvalloissa olisi vaikeaa ilman koulutusta, työtä ja kotia. On vain huonoja vaihtoehtoja, mutta mikä niistä olisi paras lapselle?

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen vastaa:

Kirjoituksesi perusteella herää huoli entisen miehesi mielenterveydestä. Kerrot hänen olleen burnoutissa, mahdollisesti masentunutkin. Hän on muutellut mieltään lapsenne asumisjärjestelyistä, ja käytös on muuttunut ilkeäksi. Huolestuttavaa on, että hän on ajanut toistuvasti autoa juovuksissa. Mikä takaa, että hän ei vaarantaisi lapsenkin henkeä?

Nyt isä vaatii, että alle nelivuotiaan pitäisi viettää puolet vuodesta Yhdysvalloissa, puolet Suomessa. On pakko sanoa, että kovin paljon hän ei taida ymmärtää pienen lapsen perustarpeista. Puolen vuoden erossa oleminen
olisi lapselle täysin kohtuutonta.

Kielen ja kulttuurin vaihtuminen lisää stressiä huomattavasti. Juuri, kun lapsi (ehkä) olisi alkanut hiukan sopeutua, hänet reväistäisiin läheisistään irti ja vietäisiin uusiin olosuhteisiin. Sellaista riepottelemista terveinkään lapsi ei kestä vahingoittumatta.

Lapsen edun kannalta isän esittämä ratkaisu on mahdoton. Melkeinpä mikä tahansa muu järjestely on parempi. Jos uskot, että liittonne voisi vielä eheytyä, se olisi varmaan lapsenkin kannalta parasta, mutta mihin hyvänsä ei pidä suostua edes lapsen edun nimessä.

Meidän Perhe 2/2011