Tytär ei saa unta

Kysymys:

Pian 11 vuotta täyttävä tyttäremme kärsii nukahtamisongelmista. Koska meillä on nuorempiakin lapsia, aloitamme rauhoittumisen seitsemän jälkeen. Silti lapsen nukahtaminen saattaa venyä jopa puolille öin.
Lapsi alkaa itkeä mentyään sänkyyn. Hän pelkää, ettei saa unta, ja ahdistuu entisestään. Olemme yrittäneet monenlaista: vieressä nukkumista, kirjan lukemista, rauhoittavaa musiikkia, jopa yömaitoa. Olemme yrittäneet kysellä mahdollisista peloista, ongelmista, mutta lapsi väittää, ettei mitään sellaista ole.

Tyttö on tunnollinen koululainen. Hän harrastaa käsitöitä ja pianonsoittoa ja pärjää niissä erinomaisesti. Hän on herkkä ja empaattinen lapsi. Viime syksyn aikaan hän kasvoi hurjasti pituutta ja murrosiän merkit alkoivat näkyä. Lisäksi tytön paras ystävä muutti satojen kilometrien päähän ja ikävä tuntuu olevan kova. Miten tilannetta voisi purkaa?

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen vastaa:

Tyttärenne pelkää nukahtamista, ahdistuu siitä ja alkaa itkeskellä. Esille ei ole tullut ikäviä tapahtumia, jotka selittäisivät nukahtamisvaikeudet. Mietitte, voisiko ilmiö liittyä kasvupyrähdykseen ja murrosiän alkuun.

Tyttö menestyy koulussa ja harrastuksissa, joten laaja-alaisesta tunne-elämän ongelmasta tuskin on kyse. Hän kokee asiat voimakkaasti ja tunteella. Mitähän tyttärenne mielessä liikkuu ennen nukahtamista? Silloin psyyken puolustuskeinot ovat heikoimmillaan, ja mieleen voi tulla ikäviä ja kiellettyjäkin asioita. Joillekin lapsille nukahtaminen liittyy eroon joutumiseen ja on siksi pelottavaa.

Kyse voi hyvinkin olla säätelyhäiriöstä, joka liittyy puberteettimuutoksiin ja keskushermoston kehitykseen. Käytännöllisintä olisi kenties yrittää katkaista kierre lääkityksellä. Suosittelen kokeilemaan melatoniinia, oman elimistömme tuottamaa hormonia, jota myydään lääkevalmisteena apteekeissa. Koululääkäri voi kirjoittaa reseptin. Tulos voi olla dramaattinen.

Jos melatoniinista ei ole apua, olisi hyvä tehdä psykologinen tutkimus ja penkoa mahdollisesti tiedostamattomia pelon ja ahdistuksen aiheita.

Meidän Perhe 4/2011