Lapsi pitää kaiken sisällään

Kysymys:

Ainoa lapsemme on kohta 5-vuotias poika. Hän on iloinen, herkkä ja hitaasti lämpeävää sorttia. Hän oli kotihoidossa 3,5-vuotiaaksi asti. Minua vaivaa se, että poika ei uskalla tuoda tarpeitaan ilmi päiväkodissa. Hän ei uskalla ottaa lisää ruokaa, ei uskalla piirtää, jos ei tiedä, missä piirustusalustat ovat, ei kerro, jos hänellä on varpaat jäässä ulkona tai kova jano. Kaikki aikuisten ”vaivaaminen” on hankalaa.

Poika ei kerro kotona paljoa päiväkodin tapahtumista. Olemme kiinnostuneita pojan asioista ja näytämme sen hänelle. Jos päiväkodista joskus sattuu tulemaan negatiivista palautetta päivästä, emme rankaise poikaa vaan pyrimme keskustelemaan asiasta.

En ole voinut olla pohtimatta, pitäisikö poika tulevaisuudessa esimerkiksi koulukiusaamisen salassa tai kuinka nuoruudessa selvitään. Kuinka saada herkkä lapsi puhumaan asioistaan?

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen vastaa:

Kohta viisivuotias poika on saanut kasvaa turvallisissa oloissa, ja hän on iloinen, herkkä ja tunteikas. Hän on myös ylenpalttisen varovainen ilmaistessaan tarpeitaan ja toiveitaan ja pitää kaikki vaikeat asiat omana tietonaan. Hän tuntuu olettavan, että toiset ovat yhtä herkkiä eikä halua tuottaa kenellekään pahaa mieltä. Voi olla, että hän on vaarassa joutua sijaiskärsijäksi.

Pojan ensimmäinen vuosi päiväkodissa meni sopeutumiseen, mutta sen jälkeen asiat ovat alkaneet sujua. Sellaista se elämä tämän muksun kanssa on jatkossakin: hiljaa hyvä tulee. Poikaa ei voi kuormittaa yli määränsä, vaan asiat täytyy annostella tipoittain ja pitkän ajan kuluessa.

Onko hän liikunnallinen? Hänelle voisi tehdä hyvää jokin leikkimielinen liikuntalaji, jossa saa irrotella, saada käyttöön omaa energiaa ja vaikka painiskella kaverin kanssa. Isän kanssa voi myös ottaa kotona matsia ja kuulostella, miltä tuntuu, kun isä häviää leikisti ja kehuu pojan voimia.

Tietysti tunteikkaalle lapselle on kerrottava, että ihmiset eivät ihan oikeasti suutu tai loukkaannu, jos hän kertoo toiveistaan – että kaikki eivät ole samanlaisia kuin hän. Luultavasti maailma olisi mukavampi paikka, jos useammat meistä olisivat hänen kaltaisiaan.

Onko pojallasi päiväkodissa kavereita? Onko hän joutunut kiusatuksi? Ensimmäiseksi ei tule mieleen, että hän kuuluisi riskiryhmään. Saattaisin silti psyykata häntä eskarivaiheessa ja sanoa, että kiusaamista ei voi lopettaa, ellei lapsi kerro siitä aikuisille.

Meidän Perhe 6/11