Pelokas kymmenvuotias

Kysymys:

Olemme tavallinen perhe: äiti, isä ja 7- ja 10-vuotiaat pojat. Olemme nukkuneet kaikki samassa huoneessa, omissa vuoteissa, lasten vauva-ajoista lähtien. Näin turvattiin kaikille tärkeä hyvä yöuni. Vanhempi pojista on ollut hieman arempi aina, pienempi reipas ja rohkea.

Nyt vanhempi poika on yrittänyt olla jo muutamia kertoja yökylässä, mutta koti-ikävä on muodostunut ylitsepääsemättömäksi. Olemme yrittäneet kannustaa ja tukea, mutta viimeksi, kun kavereita oli meillä yökylässä, hän ei uskaltanut edes jäädä toiseen huoneeseen nukkumaan, koska pelkää, ettei saa unta.
Olemme yrittäneet monta kertaa siirtoa omaan huoneeseen, mutta vanhempi ei enää halua edes yrittää. Onko väärin odottaa, että aika korjaa asian? Pelkään, että tästä tulee ongelma, kun harrastus ja kaverit odottavat yökyläilyä.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen vastaa:

Nukutte samassa makuuhuoneessa koko perhe, äiti, isä ja kaksi kouluikäistä poikaa. Onko se jokin ongelma vai eikö ole? Riippuu niin sanoakseni asianhaaroista. Joissakin perheissä käydään luontevasti yhdessä saunassakin, vaikka lapset tulevat murrosikään, ja ulkomaalaiset psykiatrit ihmettelevät, miten meillä kenestäkään voi tulla täysijärkistä...

Aika monet vanhemmat kokevat intiimin yhdyselämän villin ja vapaan toteuttamisen pulmalliseksi, jos on vaara, että lapset seurailevat tapahtumia, joita ei ole tarkoitettu heidän nähtäväkseen. On lapsia, jotka haluavat nukkua samassa makuuhuoneessa vanhempien kanssa joko a) päästäkseen näkemään, mitä siellä puuhataan tai b) estämään sopimattomat aktiviteetit. Sitten on niitä, jotka ovat pelokkaita ja arkoja ja niitä, joilla on erilaisia, toisiinsa kietoutuneita motiiveja. Luulenpa, että kymmenvuotiaanne mielestä löytyisi yhtä jos toistakin, jos sitä alettaisiin penkoa.

Pitäisikö sitten penkoa? Oleellista on, että poika itse on kiusaantunut pelokkuudestaan. Reipas jääkiekkoilija joutuu nukkumaan vanhempien makuuhuoneessa eikä mahda itselleen mitään.

Jotakin on siis tehtävä. Sanot pojan pelkäävän, että hän ei saa unta. Onko se nyt niin kamalaa, jos valvoo yhden tai kaksi yötä? Kolmantena uni tulee ihan varmasti. Jos unen saamisen vaikeus johtaa ahdistumiseen ja epätoivon tunteisiin, voitaisiin kokeilla esimerkiksi melatoniinia. Se ei ole rauhoittava lääke, eikä siitä tule riippuvaiseksi. Entä jos jompikumpi teistä vanhemmista istuisi pojan vuoteen vieressä, kunnes hän nukahtaa?
Lahjontakaan ei ole mahdotonta; vanhemmathan asettuvat tukemaan pojan normaalia kasvua ja irrottautumista lupaamalla palkinnon osoitetusta reippaudesta. Viikko omassa huoneessa luultavasti riittäisi poistamaan asian päiväjärjestyksestä.

Meidän Perhe 8/11