Mikä avuksi kun yhteishuoltajuus muuttuu painajaiseksi?

Yhteishuoltajuus tarkoittaa sitä, että eron jälkeen vanhemmat yhä päättävät lapsen asioista yhdessä.  Mutta miten päättää lapsen elämän tärkeistä asioista, jos entinen puoliso kiukuttelee, uhkailee, haukkuu toista exäänsä tai tämän puolisoa lapselle, ei pidä lupauksiaan tai ei ota vastuuta arjesta?

Yhteishuoltajuuden ongelmista on keskusteltu vilkkaasti tällä viikolla esiin tulleen Jani ja Susanna Sievisen huoltajuusriidan tiimoilta.

Lehtitietojen mukaan Susanna Sievinen soitti poliisit entisen puolisonsa, Jani Sievisen kotiin, kun pariskunnan lapsia ei ollutkaan isän kotona vastaanottamassa isä vaan mummo.

Keskustelupalstoilla ymmärtäjiä löytyi sekä Janille että Susannalle. Toiset moittivat äitiä kiusantekijäksi, toiset isää vastuunpakoilijaksi. Monet myös toivoivat, että ex-pariskunta lakkaisi tuomasta asioitaan julkisuuteen.

Yhteishuolto ei vaadi tapaamisia

Ongelmistaan huolimatta yhteishuolto on tätä nykyä tavallisin tapa hoitaa lasten huoltajuus eron jälkeen. Huoltajuutta ei ole sidottu tapaamisoikeuteen.

Yhteishuoltajuudessa vanhemmat vastaavat lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja elattämisestä periaatteessa aivan samalla lailla, kuin he ovat tehneet ennen eroakin.

Heillä on molemmilla samat vastuut ja mahdollisuudet olla päättämässä lapsen asioista. Molemmilla on oikeus saada viranomaisilta lasta koskevia tietoja. Yhteishuolto on mahdollista myös, vaikka vanhemmat eivät olisi koskaan asuneetkaan yhdessä.

Vaikka vanhemmat päättävätkin lapsen asioista yhdessä, toinen on silti etävanhempi ja toinen lähivanhempi. Lapsi siis asuu aina pääasiallisesti jommankumman luona. Toista vanhempaa tavataan sitten enemmän tai vähemmän.

Yksinhuolto ei estä tapaamisia

Yksinhuoltajuus eroaa yhteishuoltajuudesta siten, että yksinhuoltaja päättää yksin lapsen asioista. Lapsi voi siitä huolimatta tavata toista vanhempaansa hyvinkin paljon.

Yksinhuolto sopii erityisesti niihin tilanteisiin, kun toisella vanhemmalla ei ole lainkaan suhdetta tai kiinnostusta lapseen, tai hän asuu niin kaukana, että yhteishuoltajuus olisi vaikea järjestää.  Joskus myös toisen vanhemman elämäntilanne, kuten paha mielenterveysongelma tai alkoholismi, voi estää yhteishuoltajuuden.

Lapsen huoltajuus ei myöskään liity lapsen elatukseen. Elatusmaksut pitää maksaa, olipa lapsi sitten yksin- tai yhteishuollossa. Toisaalta se, että elatusmaksut ovat maksamatta, ei saa estää lapsen ja etävanhemman tapaamisia.

Aika usein tasoittaa rypyt

Avio- tai avoeron jälkeen on aika tavallista, että vanhemmat riitelevät lapsen asioista. Silloin toinen voi ruveta vaatimaan lapsen yksinhuoltajuutta, koska kokee, ettei tule exän kanssa toimeen.

Nykyään sosiaaliviranomaiset kuitenkin suosivat yhteishuoltajuutta, koska katsotaan, että se on sekä lapselle että vanhemmille hyväksi. Sen sijaan jos vanhempien riitely pitkittyy, se voi olla haitallista lapselle.

Joskus toinen osapuoli voi jopa tahallaan sabotoida yhteishuoltosuhdetta tai vastustaa raivokkaasti kaikkea, mitä toinen esittää.  Silloin voi olla parasta, että yhteishuoltajuus muutetaan yksinhuoltajuudeksi.

Tämäkään tosin ei aina lopeta riitelyä, sillä etävanhemmalla on yhä oikeus tavata lasta. Exän kanssa pitää siis tulla toimeen, vaikka olisikin itse yksinhuoltaja.

Ennen kuin hakee yhteishuoltajuuden purkamista, kannattaakin hakea apua perheasioiden sovittelusta tai täytäntöönpanosovittelusta. Lastensuojelun keskusliiton mukaan liian monet perheet edelleen yrittävät selvitä ongelmista itsekseen, vaikka apua on tarjolla.

Keskustelua yhteishuoltajuuden ongelmista käydään myös Vauva.fissä. Osallistu keskusteluun. Millaisia kokemuksia sinulla on yhteishuoltajuudesta??

---