Lapseni isä on ikuinen bilettäjä

Lapsen syntymä on yksi aikuiselämän suurimpia identiteetin, roolien, arvojen ja elämäntavoitteiden muutoksia – myös miehelle. Perheenlisäys laittaa useimmiten pisteen yöjuoksuille ja baarissa notkumiselle, eikä kaveriporukan viikonloppureissuja voi enää järjestää samaan tahtiin kuin aikaisemmin.
Mutta mitä tehdä, kun miehen menojalkaa vipattaa vielä lapsen syntymänkin jälkeen? Kuinka usein mies voi sysätä hoitovastuun pelkästään naiselle ja häipyä kuluttamaan lähipubin baarijakkaraa?
"Kulta, saisinks mä mennä..."
Baariin karkaavat miehet aiheuttavat naisissa päänvaivaa Vauva-lehden keskustelussa. Moni suhtautuu miehen baarissa ravaamiseen epäluuloisesti.
Ravintoloissa ravaamisessa naisia vaivaa ennen kaikkea se, että lapsen hoito jää koko illaksi vain omalle vastuulle, eikä äiti pääse irtautumaan arjesta miehen tavoin.
”Päästäisin kun paha sitä on estääkään. Taapero + sylivauva -perheessä olisi kyllä todella harmillista, jos toinen vain ilmoittaisi lähtevänsä. Onneksi osallistuva isä/mies tajuaa itsekin kertoa ajoissa menoistaan.”
”Tietää vastauksen etukäteen eikä siksi edes kysy. En ymmärrä naisia jotka hoitavat lapsia kotona kun mies käy baarissa juomassa ja pitämässä hauskaa toisten naisten kanssa.”
Toisaalta enemmistö naisista suhtautuu miehen satunnaiseen baarissa käyntiin ymmärtäväisesti. Asioista keskustelemista pidetään tärkeänä. Moni nainen toteaakin, että parisuhde ei ole kunnossa, jos jompikumpi joutuu kysymään lupaa toiselta omiin menoihinsa.
” Jos haluaa mennä ja mä olen kotona, niin senkun menee. Okei, en mä aina siitä kauheasti ilahtuisi ja voisin jopa kertoa sen miehelle, mutta ei ole mun tehtävä kieltääkään.”
”Jos tilanne kotona normaali, kukaan ei ole kipeä tms. Toisaalta, kun hetken mietin, en osaa kuvitella että mieheni lähtisi baariin jos kotona jotain häikkää. Enkä minäkään. Meillä ei siis päästetä eikä estetä, aikuisia, vastuuntuntoisia ihmisiä kun ollaan."
Erään kirjoittajan mielestä luvan kysyminen ja epäluulo kielivät jopa huonosta parisuhteesta. Monet naiset kokevat, ettei lapsen isää - aikuista ihmistä - voi komentaa pysymään kotona.
” Jos ei sitä vertaa luottoa ole, ettei vahtimatta toista kaljalle päästä, niin kannattaako niin jatkaa? Useimmiten syy toisen kyttäämiseen ja menojen kieltämiseen piilee kyttääjässä: jostain syystä ei osaa luottaa kumppaniin ja/tai itseensä tarpeeksi.”
Sopimuksia, keskustelua ja kompromisseja
Joskus asiat eivät suju oppikirjamaisesti, vaikka asioista olisikin jo ennakkoon keskusteltu. Vaikka vanhemmuuteen olisikin varauduttu jo hyvissä ajoin, voi arjen pyörittämisen raskaus tulla silti yllätyksenä molemmille. Naisella vanhemmuus näkyy ja tuntuu jo raskausaikana, mutta miehelle asia saattaa konkretisoitua vasta lapsen syntyessä. Yhä menopäällä oleva mies ei välttämättä sopeudu elämänmuutokseen ilman ongelmia. Ongelmien jatkuessa tuore äiti voi kauhukseen huomata, ettei kumppani vakuutteluista huolimatta ollutkaan valmis isäksi.
Vauva–lehden keskustelupalstalla tunteita kuohuttavat jo keski-ikäistyneet bailaajat, joille neljän päivän ryyppäysfestivaalit ohittavat vauvanhoidon. Mitä tehdä, kun miehestä paljastuu Peter Pan – vasta vauvan synnyttyä?
Moni keskustelija katsoo, että kyse on nuoruusvuosiin jämähtäneestä miehestä, joka on yhä mieleltään lapsen tasolla.
”Jos alat toisen lapsesi menoja kieltämään, niin kohta olet sen vauvan kanssa ihan yksin.”
”Miehesi on kakara. Tietysti saat kieltää ja yrittää takoa järkeä päähän, vaikka eipä normaaleilla aikuisilla tule mieleenkään enää tuossa iässä ja tilanteessa leikkiä teiniä.”
Keskustelijoita puhuttaa etenkin kerran vuodessa järjestettävän festivaalireissun ja jatkuvan lähiöbaarissa roikkumisen ero. Se, kuinka usein mies vaatii omaa aikaa, onkin perheen ja lapsen kannalta se olennaisin seikka. Jos menoja tuntuu olevan viikoittain, ja etenkin jos niihin liittyy useimmiten alkoholi, tulisi hälytyskellojen soida.
Vanhemmuus pakottaa pohtimaan elämän arvojärjestystä uudemman kerran. Kun haluaa tilaa uudelle, on osattava luopua vanhasta. Luopumisen ei tarvitse olla kokonaisvaltaista, mutta ajankäyttö on asia, josta tuoreiden vanhempien tulisi keskustella perusteellisesti – jo ennen raskautta, ja mahdollisimman monelta kantilta. On ehkä hyväkin esittää suora kysymys: ”Mitä menojasi sinä olet valmis karsimaan sitten, kun meillä on vauva?”
Lue lisää:
Väestöliitto: Vanhemmuuden vaikeus
KTL: Riittävän hyvä vanhemmuus
MLL: Hyvä ajanhallinta
Vauva.fi/keskustelut: Kielsin miestäni lähtemästä baariin
Vauva.fi/keskustelut: Mies tuli aamukuudelta kotiin
Vauva.fi/keskustelut: Mies haluaa omaa aikaa viikonlopuksi
Kommentit
Uutta meidanperhe.fi:ssä
Uusimmat keskustelut
- > Hei sinä hyvätuloinen! Olisitko valmis luopumaan perheenne lapsilisästä, jos se menisi suoraan
- > Tosi hyvää parisuhde neuvontaa!
- > Ohuet hiukset
- > Apua! Mulla on suu täynnä ablatiiveja! Saiko niihin apteekista jotain voidetta??
- > Jos olisit mies, huolisitko melkein kaikkien höyläämän yh-äidin kumppaniksesi?
- > Onko kukaan läheisenne menehtynyt syöpään? Minkälaiset olivat viimeiset vaiheet? Mikä syöpä?
- > Montako kertaa päivässä imetätte vielä n.1v2kk ikäistä?
Uusimmat blogikirjoitukset
[oikotie]
© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot



3.09 m/s






