Miten kertoa lapselle lemmikin kuolemasta?

Älä aliarvioi lapsen kykyä ymmärtää asioita. Puhu hänelle rehellisesti kuolemasta, älä esimerkiksi ”pois nukkumisesta”. Kiertoilmaisut herättävät helposti pelkoa ja hämmennystä. Voit kertoa konkreettisista asioista: Lemmikki kuolee, kun sen sydän lakkaa lyömästä. Sen jälkeen sillä on hyvä ja rauhallinen olla eikä siihen satu.

Ota lapsen kysymykset vakavasti ja vastaa niihin. Jos et osaa, voit kertoa rehellisesti, ettet tiedä. Mitä sinä itse ajattelet? -kysymys auttaa jatkamaan keskustelua ja saamaan selville, mitä lapsen mielessä liikkuu.

Älä peittele omaa suruasi. Rakkaan lemmikin kuolema saa itkettää aikuistakin, eikä lapselle ole vahingollista nähdä aikuisten surua. Kerro lapselle tunteistasi ja siitä, ettei sureminen ole vaarallista. Silloin lapsikin uskaltaa näyttää tunteensa.

Muistelkaa yhdessä. Suru ei häviä sillä, että siitä ei puhuta. Muistelkaa lemmikkiä: mitä sen kanssa tehtiin, kuinka pehmeä sen turkki oli, mistä ruuasta se piti eniten. Katselkaa valokuvia, iloitkaa yhdessä hyvistä muistoista.

Rituaalit auttavat hahmottamaan siirtymistä elämästä kuolemaan. Ehkä lemmikin voi haudata omalle pihalle tai lemmikkien hautausmaalle? Ehkä sen tuhkat voi sirotella kesämökin rantaveteen? Samalla voidaan lausua hyvästit. Mikäli hautaaminen ei ole mahdollista, lemmikille voi sytyttää kynttilän. Sille voi myös kirjoittaa kirjeen tai siitä voi piirtää kuvan.

Twiittaa