Saako äiti itkeä?

Kysymys:

Olen temperamenttisen mutta herkän 5-vuotiaan tytön herkkätunteinen äiti ja poden huonoa omaatuntoa siitä, miten reagoin lapsen raivokohtauksiin. Yritän suhtautua rauhallisesti, mutta joskus väsyneenä menetän malttini. Toisaalta lepyn nopeasti ja pyydän anteeksi karjumista.

Keskustelupalstoilta olen lukenut, että pahinta, mitä vanhempi voi tehdä lapsen kiukkukohtauksen aikana, on alkaa itkeä. Pari kertaa väsyneenä olen pillahtanut itkuun, kun lapsi on onnistunut tavoittamaan juuri sen herkän pisteen minussa tai oma huutaminen alkaa itkettää. Sitten on itketty molemmat ja aika pian halittu ja sovittu.
Onko niin, että jos annan tunteille vallan, en olekaan lapselle se turva ja ”vahva kallio”? Tekeekö hänelle vahinkoa, että äiti osoittaa heikkoutensa? Meillä on ollut paljon läheisyyttä ja yhteistä aikaa, ja sanomme usein, että tykkäämme ja rakastamme.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen vastaa:

Olet huolissasi siitä, että saatat joskus pillahtaa itkuun otettuasi kiivaasti yhteen viisivuotiaan tyttäresi kanssa. Jostakin keskustelupalstalta olet poiminut ”faktan”, että se on pahinta, mitä vanhempi saattaa tehdä.

Tunnen tässä kohdassa useitakin kirpaisuja omassatunnossani: millähän tavalla minun vastauksiani luetaan, ja kuinka moni äiti tai isä on huolestunut niistä entisestään. Minusta jo kysyminen on osoitus halusta pohtia ja kyseenalaistaa omia kasvatuskäytäntöjä, ja se on kaiken kehityksen alku. Ongelma on pikemminkin, jos on uskossaan vahva eikä koskaan mieti omia ratkaisujaan.

Minkä sinä luonnollesi mahdat? Olet herkkä, etkä pysty tunnekuohun vallassa hillitsemään itseäsi vaan tirautat itkut. Tyttäresi on tainnut periä temperamenttinsa sinulta: olette kipinöivän kiukkuisia, sitten itkette, ja lopulta halaatte ja sovitte. Se kuulostaa kerrassaan kauniilta, teille kahdelle suorastaan ainoalta oikealta olemisen tavalta. Lapsen turvallisuudentunne ei tästä järky, koska kaikki päättyy hyvin.

Tytär oppii, että hänen kiukkunsa ei aiheuta mitään lopullista pahaa, vaan rakkautta on aina enemmän kuin vihaa. Siinä lujan turvallisuudentunteen ydin onkin – ei siinä, että vanhempi hallitsee itsensä täydellisesti.

Twiittaa