Kutsumattomia vieraita ruokapöydässä, mikä avuksi?

On aina helpottavaa, jos omalla lapsella on paljon kavereita, etenkin jos lapsi viihtyy kaveriensa kanssa myös kotosalla. Joskus lapsen kaverit voivat olla kuitenkin mahdoton riesa, etenkin jos he tuppaavat kutsumatta kylään päivittäin, käyvät jääkaapilla kuin kotonaan ja olettavat saavansa päivällisen kyläpaikassa harva se päivä.

Ruokarauha kadoksissa

Useimmiten ainakin pienemmät lapset opetetaan tulemaan kotiin ruoka-aikaan, ja vastaavasti heidät lähetetään kotiinsa, jos isäntäperheessä alkaa ruokailu. Joskus lasten ystävät saattavat kuitenkin heittäytyä liiankin tuttavallisiksi ja hakevat esimerkiksi jääkaapista syötävää ilman lupaa. Toisinaan lapset taas olettavat saavansa ruokaa aina silloin, kun kaveriperheessä syödään.

Vauva-lehden keskustelupalstalla eräs äiti tuskailee lapsensa kaveria, joka ei lähde kotiinsa kuin pakottamalla. ”Kaipaan perheen rauhallisia ruoka-aikoja ja tiukemmaksi on pakko ruveta. En jaksaisi vaan taistella vieraiden lasten kanssa ja pahoittaa kenenkään mieltä.”

Toinen äiti häiriintyy ruokapöydän ääressä norkoilevista kavereista: ”Lapseni kaveri kävelee ruokalautaseni luokse ja työntää nenänsä sinne. Osoittaa näin, että on nälkäinen.

Välillä kaverit häiritsevät myös omien lasten ruokailua: "Myös siitä saa jatkuvasti sanoa, että ei tulla nenä ruokapöydän reunalle tuijottamaan kun me syömme vaan odotetaan lastenhuoneessa. Omatkaan lapset eivät syö kunnolla kun kaverit hoputtavat kyljessä."

Satunnainen tarjoilu kostautuu

Osa vanhemmista kertoo huomanneensa, että satunnainen ruokatarjoilu kostautuu siten, että lapsen kaveri alkaa olettaa saavansa päivällistä jokaisella vierailulla.

”Tarjoan tänään, huomenna ja ylihuomenna, eikä se nälkä koskaan lopu. Olisin varmaan tehnyt itselleni kolmannen lapsen, jos olisin tahtonut kolmannen elätettävän.”

Samanlaisista kokemuksista kertoo toinen äiti: ”Olen huomannut senkin, että kun antaa kerran, niin lapset sen jälkeen ruinaa jatkuvasti lisää sitä ja tätä.”

Ruoka-aikana omaan kotiin

Osa vanhemmista kertoo ohjaavansa vieraat lapset kohteliaasti omaan kotiinsa ruoka-ajan koittaessa: ”Jos naapurin lapset on meillä kun meillä on ruoka-aika, laitan lapset kylmästi kotiinsa enkä huoli ketään norkoilemaan pöydän ympärille - ei tule lasten syönnistäkään mitään.”

Osa vanhemmista korostaa myös toivovansa, ettei omalle lapselle tarjota kylässäkään ruokaa ilman että asiasta on sovittu etukäteen, jotta vanhemmat pysyisivät perillä siitä mitä ja milloin lapsi syö.

Voiko ruokatarjoilusta kieltäytyä?

Osa vanhemmista ei voi käsittää, miksei lasten kavereille tarjota ruokaa, mikäli nämä ovat kylässä ruoka-aikaan: ”Siis jos lapsenne kaverit ovat teillä arki-iltana niin ajatteko te ne kaverit pois teiltä ruokailun ajaksi ’lähde kotiisi siitä syömään, meillä et saa makaroonia’ vai käskettekö kaverin odottaa nälissään toisessa huoneessa kun oma perhe syö?”

Samaa hämmästelee toinen äiti, joka tarjoaa aina ruokaa kavereidenkin lapsille: ” Meillä tarjotaan ruokaa niin pienempien kavereille kuin vanhimman pojan tyttöystävälle melkein päivittäin. Eipä tuo meidän ruokalaskussa ole paljoa näkynyt.”

Kolmannen mielestä ruokatarjoilun epääminen on peräti sikamaista käytöstä: "Miksi ette tarjoa lapsen kavereille? Oletteko pihejä vai epäkohteliaita? En voi kuvitella sikamaisempaa käytöstä kuin että vieraat joutuvat nälkäisinä katselemaan kun isäntäväki syö. Hyi mitä opetatte lapsillennekin."

Yhteisestä ruokailusta voi myös nauttia

Toiset ovat sitä mieltä , että tarjoilujen kieltäminen kavereilta on huonon käytöksen lisäksii itsekästä. ”Kyllä minä ainakin ihan mielelläni haluan välillä syöttää lasteni kavereitakin ja joskus kesällä olen tehnyt heille mehutarjoiluja terassille. Oletko ajatellut joskus, että on ihan kiva vain ilahduttaa toisia?”

"Minusta on mukavaa,kun kaverit syö meillä ja viihtyy", kiteyttää yksi.

Eräs äiti kertoo ruokkivansa aina kaikki kaverit mielellään, kuten hänen omassa lapsuudenkodissaankin tehtiin. Näin vanhemmat luovat hyvät suhteet lapsen kavereihin, mikä kantaa joskus jopa aikuisuuteen asti: "Meillä oli myös aina tupa täynnä varsinkin veljen kavereita, kun pojat viihtyvät isommissa porukoissa. Nyt vasta tajuan, miten paljon se on vanhemmiltani vaatinut. Mutta paljon he ovat myös saaneet, nimittäin nyt aikuisina nämä ovat kaikki edelleen myös vanhempieni ystäviä. Vanhemmillani ei ole vaikeuksia saada lumenluontiapua ja kaverimme edustavat nykyään melkoista ammatillista kirjoa, joihin voi ottaa yhteyttä eri tilanteissa."

Osa vanhemmista kummastelee yksinkertaisesti sitä, miksi vanhemmat valittavat asiasta eivätkä tee asialle mitään: ”Jos et halua syöttää vieraita kakaroita (ja kuka nyt haluaisi), miksi päästät ne sisään?”

Lue lisää aiheesta:

Vauva.fi/keskustelut: Ruokitteko naapurin kakarat?


Vauva.fi/keskustelut: Ettekö tee lapsille toista lämmintä ateriaa alkuillasta?

Vauva.fi/keskustelut: Meillä lasten kaverit saavat olla kuin kotonaan

Vauva.fi/keskustelut: Voinks mä tulla teille?

---