Mitä tehdä, kun koti-ikävä iskee?

Monet lapset viettävät tänäkin kesänä aikaa erilaisilla leireillä. Useille leiri on kesän kohokohta, jota odotetaan, ja josta jää lämpimiä muistoja pitkälle aikuisikään. Toiset kärsivät kuitenkin koti-ikävästä, joka uhkaa pilata koko leirin.

Koti-ikävä voi iskeä minkä ikäiseen lapseen tahansa, mutta useimmiten siitä kärsivät ensimmäistä kertaa kotoa poissa olevat lapset. Edes kaverien seura, mielenkiintoinen tekeminen ja uudet elämykset eivät aina riitä poistamaan ikävää.

Koti-ikävä on yleensä pahimmillaan ensimmäisenä yönä tai parina ensimmäisenä iltana, ja useimmat pystyvät päivisin toimimaan reippaasti muiden kanssa. Vanhempien kanssa soittelu usein pahentaa ikävää, joten päivittäisiä puheluja kannattaa harkita kahdesti. Leirin ohjaajien kanssa juttelu ja mielenkiintoinen tekeminen auttavat useimpien koti-ikävään, samoin vanhempien rohkaisu ja kannustus ennen leiriä.

Pienimpien lasten leireillä aina jollekin tulee koti-ikävä, mutta harvoin kukaan joutuu jättämään leiriä kesken sen takia. Jos koti-ikävä äityy oikein pahaksi on lapsi kuitenkin syytä hakea pois, sillä traumaattisista leirikokemuksista ei ole hyötyä kenellekään.

Myös kaverin leiri menee pilalle

Myös Vauva-lehden keskustelupalstalla kysellään neuvoja lapsen leirillä potemaan koti-ikävään. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, jos leirillä on mukana lapsen paras kaveri, jolta leiri menee myös pilalle toisen ikävöidessä tai jättäessä leirin kesken.

Jotkut keskustelijoista suosittelevat hakemaan lapsen saman tien pois, jos ikävä vaivaa todella pahasti, ja lapsi vain itkeskelee. Oman lapsen hyvinvointi kannattaa laittaa etusijalle.

”Jos tota ikävää pitkin päivää hakisin kotiin. Mutta jos ilmenee iltaisin en hakisi. Kertoisin vaan että ikävä normaali tunne ja se tarkoittaa et rakastaa toista.”

”Hae lapsi kotiin jo tänään. Ei ole hyvä juttu et tuon ikäinen itkeskelee leirillä. Ikävä on liian kova. Sinä et ole vastuussa lapsen kaverista vaan omastasi. Ilmotat tietenkin kaverin vanhemmille et sinun haettava lapsesi kotiin.”

Toiset taas suosittelevat odottamaan yön yli ja tarkkailemaan tilannetta. Ikävä saattaa hellittää vähitellen.

”Minusta ei kannata heti luovuttaa, vaan jutella varsinkin ohjaajien kanssa, että saavatko he lohdutettua lasta ja pystyykö tämä nauttimaan leiristä. Lapsen kanssa ei kannata puhua illalla, vaan päivällä, jos on tarvis.”

Jatkuvaa soittelua useimmat suosittelevat välttämään, sillä se vain lietsoo ikävää.

”Se ikävä tulee mieleen yleensä juuri puhelimessa äidin kanssa jutellessa, ja varsinkin iltaisin. Jos lapsi on nyt vasta ensimmäistä kertaa kotoa pois, niin ikävä on ihan luonnollistakin, sitä ei vain kannattaisi "ruokkia" soitoilla ja tsemppaamisella.”

---