Onko adoptio eettistä?

Adoption suosio on pysynyt Suomessa tasaisena viime vuosina, mutta adoptoitavien lasten määrä on vähentynyt. Vuosittain adoptoidaan noin 150-300 lasta. Onko adoptio eettinen ratkaisu ylikansoittuneessa maailmassa vai onko julmaa riistää lapsi pois omasta kulttuuristaan?

Adoptioperheet ry:n mukaan vuonna 2008 Suomeen adoptoitiin ulkomailta 157 lasta, kun määrä vielä huippuvuonna 2005 oli 308. Kotimaisia adoptioita tapahtuu vuosittain noin 50. Adoptiomäärien lasku johtuu sekä suomalaisten kasvaneesta kiinnostuksesta adoptioon että lasten lähtömaiden parantuneesta tilanteesta.

Adoptiossa pyritään aina lapsen parhaaseen, joten ensisijainen vaihtoehto on auttaa lapsen biologista perhettä, toiseksi löytää adoptioperhe lapsen kotimaasta ja vasta kolmanneksi turvautua kansainväliseen adoptioon. Muutto toiseen kulttuuriin, mahdollisesti toiselle puolelle maapalloa on aina shokki.

Suomen lakien mukaan adoptoida voi henkilö, joka on täyttänyt 25 vuotta. Pariskuntien on oltava avioliitossa. Myös yksin voi adoptoida. Lisäksi adoption kohdemaat asettavat joitakin rajoitteita adoptiovanhemmille. Suomessa adoptioita hoitaa kolme tahoa: Interpedia, Pelastakaa lapset sekä Helsingin kaupunki.

Miksi adoptoida?

Monelle adoptio tulee ajankohtaiseksi silloin, jos omaa biologista lasta ei ala kuulua. Raskaiden hedelmöityshoitojen sijaan adoptio voikin olla helpompi ratkaisu pitkistä, useiden vuosien odotusajoista huolimatta.

Yhä useammat näkevät adoption myös eettisenä ja ekologisena valintana. Maapallo on muutenkin jo ylikansoitettu, joten omien biologisten lasten synnyttäminen ei ole globaalisti ajateltuna kestävää. Maailma sen sijaan on täynnä jo syntyneitä lapsia, jotka tarvitsisivat rakastavat vanhemmat.

Adoptiolasta kaipaavia vanhempia on kuitenkin selvästi enemmän kuin adoptioon tarjolla olevia lapsia, joten riski ihmiskaupasta, biologisten vanhempien manipuloinnista ja paperien väärentämisestä on olemassa.

Lapsen paras aina etusijalla

Kun lapsi adoptoidaan kauas synnyinmaastaan ja omasta kulttuuristaan, syntyy väistämättä konflikteja ja ristiriitoja. Mitä vanhempi lapsi on, sitä vaikeampaa sopeutuminen voi olla. Uusi kieli, uusi kulttuuri ja erinäköiset ihmiset luovat omat haasteensa, ja kun taustalla voi muutenkin olla kipeitä kokemuksia, ei sopeutuminen uuteen maahan ja perheeseen välttämättä käy käden käänteessä.

Adoptiossa lapsen tarve saada rakastavat ja huolehtivat vanhemmat pitääkin aina olla etusijalla, ei vanhempien toive saada lapsi. Adoptioita välittävät toimistot pyrkivät aina yhdessä kohdemaan viranomaisten kanssa selvittämään, mikä on kullekin lapselle parhaaksi. Toimistot myös varmistavat, ettei lapsi ole esimerkiksi lapsikaupan uhri.

Onnistuessaan adoptio voi olla parasta mitä lapselle ja adoptiovanhemmille on koskaan tapahtunut. Siksi onkin syytä pohtia tarkkaan omia motiiveja adoptiolle ja sietää piinalliseksikin käyvää odotusta.

Lue lisää aiheesta:

Vauva-lehden blogi kahdesta adoptiosta: Sydämissä odotetut

Muita adoptio-aiheisia blogeja

Keskustelua adoptiosta Vauva.fi:ssä

---