Moninkertainen onni?

Monikkoraskaus on usein perheelle iloinen yllätys, mutta antaa myös paljon mietinnän aihetta. Arjesta selviäminen ja työnjako vaativat luovuutta ja väsymys vaivaa usein monikkoperheen vanhempia. Lähipiirin tuki on tärkeää monelle perheelle.

Monikkoraskaus – keho kovilla

Monikkoraskaus on lähestulkoon sattumaa, jota voidaan harvemmin ennustaa. Suomessa monikkoraskaudet ovat harvinaisia, sillä monikkosynnytysten osuus kaikista synnytyksistä on vuosittain vain noin 1,5 prosenttia. Kaksosia syntyy noin 850 perheeseen ja kolmosia noin 10–15 perheeseen. Neloset ovat syntyneet viimeksi vuonna 1994 ja viitoset 1977.

Hedelmättömyyshoitojen yleistyttyä 1990-luvulla monikkoraskauksien määrä kasvoi huimasti, sillä hoitojen yhteydessä naisen kohtuun istutetaan tavallisesti useampi alkio, jotta edes yksi kiinnittyisi kohdun seinämään. Myös synnyttäjien noussut keski-ikä on lisännyt monikkoraskauksia, sillä todennäköisyys saada kaksoset kasvaa naisen iän myötä.

Monikkoraskaus on äidille fyysisesti raskaampaa kuin yhden lapsen odottaminen. Tämän vuoksi raskautta seurataan tarkemmin neuvolassa ja äitiyspoliklinikalla. Raskaus näkyy ulospäin aikaisemmassa vaiheessa ja äitiyslomallekin jäädään yleensä aikaisemmin kuin yhtä vauvaa odottaessa. Karkeasti ottaen voidaan sanoa, että yhden vauvan odottamiseen verrattuna kaksosraskaus on kaksin verroin raskasta, kolmoisraskaus kolmin verroin raskasta ja niin edelleen.

Keho joutuu monikkoraskauksissa lujille, ja useamman lapsen yhtäaikaiseen odottamiseen liittyy myös riskejä. Monikkoraskauden yhteydessä puhutaankin yleensä riskiraskaudesta.

Monikkolapset syntyvät usein ennen laskettua aikaa, ja pahoinvointia, väsymystä ja ennenaikaista supistelua esiintyy usein yhden lapsen odottajia enemmän. Tosin tämäkin on täysin yksilöllistä – jotkut kaksoset tai kolmoset synnyttäneistä äideistä eivät ole kokeneet raskausajan eronneen juurikaan yhden lapsen odottamisesta.

Monikkoperheen arki on täynnä työtä

Pienen lapsen vanhempien arki on työntäyteistä pyöritystä: Vaippojen vaihtoa, imetystä, nukuttamista, leikittämistä, itkuja, väsymystä. Kerro tämä kahdella, ja saat käsityksen kaksosperheen arjesta, kolmosten tai nelosten vanhemmista puhumattakaan. Positiivinen asenteen ja organisointikyvyn mielessä pitäminen voi tuntua silkalta vitsiltä, kun tuntuu että vuorokaudessa ei ole tarpeeksi tunteja ja kuusi uutta lisäkättäkään ei olisi pahitteeksi.

Tärkeimmäksi monikkoperheissä nousee useimmiten säännöllinen päivärytmi, joka tuo helpotusta lasten hoitoon, ruokailuun, nukuttamisiin ja arkeen ylipäätään. Esimerkiksi ruokailun voi järjestää niin, että ensimmäisen lapsen herätessä voi herättää myös toisen ruokailemaan.

Isän rooli monikkoperheessä on usein tärkeä. Monesti kaksoslapset kokevatkin isän ja äidin itselleen yhtä läheisiksi, sillä useimmiten molemmat vanhemmat ovat yhtä paljon mukana lastensa hoidossa alusta lähtien.

Yleispätevää ohjetta arjessa selviämiseen on vaikea antaa, sillä jokaisen perheen tarina on erilainen. Kuitenkin vertaistuki ja lähimmäisten apu on tärkeää ja tarpeelliseksi havaittua monessa monikkoperheessä. Isovanhempien ja muiden sukulaisten apu voi osoittautua korvaamattomaksi silloin, kun voimat ovat vanhemmilta täysin loppu. Useamman lapsen yhtäaikainen hoitaminen syö myös aikaa parisuhteelta, ja sukulaisten avulla vanhemmatkin voivat saada kaipaamansa tauon arjen pyörityksestä.

Vertaistukea voi löytää myös kodin ja suvun ulkopuolelta. Esimerkiksi Suomen Monikkoperheet ry kerää yhteystietolistaa sellaisista perheistä, jotka ovat valmiita antamaan vertaistukea ja jakamaan omia kokemuksia omasta arjestaan.

Lue lisää:

Suomen Monikkoperheet RY: Tukea monikkoperheille

Vauva.fi/keskustelut: Pärjääkö yksinhuoltaja kaksosten kanssa?

---