- Hyvin suuri osa koulukiusaamisesta on piilokiusaamista, joka jää opettajilta usein huomaamatta, toteaa psykologian professori Christina Salmivalli, joka tutkii koulukiusaamista ja lasten aggressioita Turun yliopistossa.

Piilokiusaaminen on hiljaista piinaa. Se on oppilaiden merkitseviä katseita, ilmeitä ja eleitä, huokailua, tuijottamista, selän kääntämistä ja yksinäisyyteen eristämistä. Hiljainen kiusaaminen murentaa lapsen psyykkistä hyvinvointia hitaasti ja huomaamatta.

- Lapset kyllä tietävät, ketä luokassa kiusataan. Luokassa saattaa olla esimerkiksi 25 oppilasta, joista 20 sanoo, että erästä tiettyä oppilasta kiusataan. Luokan opettaja on kuitenkin sitä mieltä, että luokassa ei ole ketään, jota kiusattaisiin, Salmivalli kuvailee tyypillistä tilannetta tutkimuskentällä.

- Koulukiusaamisen tavat ovat sellaisia, joita aikuisten ei ole helppo huomata. Kiusaamista tapahtuu usein esimerkiksi oppituntien alussa, kun opettaja ei ole tullut vielä luokkaan. Tällöin tilanteessa ei ole aikuisia läsnä, mutta paljon toisia oppilaita seuraamassa tilannetta.

Kiusaaja kaipaa yleisön

Kiusaaja kaipaa yleisöä. Hän hakee valtaa ja asemaa ryhmässä.

- Kiusaaja ei pelkästään viestitä kiusatulle, että tämä ole huono ja tyhmä. Kiusatulla on lähinnä välinearvoa kiusaajalle tämän oman statuksen pönkittämisessä. Kiusaaja viestittää ennen kaikkea ryhmälle, miten vahva ja vaikutusvaltainen hän on, Salmivalli sanoo.

Kiusaajalla on lähes aina ryhmä tukenaan ja yleisönään. Yksin ja piilossa toimivat kiusaajat ovat hyvin harvinaisia tapauksia, joissa motiivina on yleensä rahan kiristäminen.

Kiusaaminen on halveksimista, alistamista, nöyryyttämistä, pettämistä ja ivaa. Kun lapsi joutuu kiusaamisen kohteeksi, hänestä muodostetaan yhteinen mielikuva arvottomana ja halveksittavana yksilönä. Ryhmän sisällä syntyy sanaton sääntö: kiusatun kanssa ei saa olla kaveri.

- Lapset ajattelevat, että jos on edes ystävällinen kiusatulle, siitä seuraa ikävyyksiä itselle. Lopulta tilanne ajautuu siihen pisteeseen, että tekipä kiusattu mitä tahansa, toisten mielestä hän toimii aina väärällä tavalla. Hänen jokaisesta eleestään haetaan virhettä ja kaikesta saadaan naurunaihetta.

Miksi lapsi kiusaa?

Kiusaajat ovat yleensä muita lapsia aggressiivisempia. Mutta aggressiivisuus ei tarkoita aina näkyvää väkivaltaista tai epäsosiaalista käyttäytymistä.

- Ennen ajateltiin, että kiusaajilla on lähes poikkeuksetta puutteita vuorovaikutustaidoissaan. Uusimmat tutkimukset kuitenkin osoittavat, että monet kiusaajat osaavat olla mukavia, sosiaalisia ja reiluja, jos haluavat. Kiusaajilla on usein hyviä ystävyyssuhteita. He ovat valikoivasti aggressiivisia, Salmivalli sanoo.

- Joillekin lapsille on tärkeää, että heillä on hyvät suhteet mahdollisimman moniin koulukavereihin. Toiset lapset puolestaan eivät juurikaan välitä siitä, tykätäänkö heistä vai ei. Heille on tärkeämpää, ihailevatko toiset lapset heitä ja saavatko he toiset tottelemaan käskyjään.

Kilpailuyhteiskunnassa ja monissa kodeissa lapsille viestitetään: ?Pidä huoli itsestäsi ja siitä, että sinä pärjäät?. Toisten ihmisten kunnioittamista ja arvostamista ei korosteta lainkaan niin paljon kuin pitäisi.

Kaikki kiusaaminen ei näy

Myös hyväkäytöksiset tytöt ja pojat harrastavat yllättävän paljon piilokiusaamista.

- Lapset lähtevät usein mukaan kiusaamiseen, vaikka aggressiivinen käyttäytyminen ei olekaan heille kovin tyypillistä, Salmivalli kertoo.

Aikuisten on helpointa huomata kiusaaminen, jossa lasta satutetaan fyysisesti. Suurin osa kiusaamisesta on kuitenkin piilokiusaamista tai pilkantekoa ja nimittelyä.

Piilokiusaamisessa kiusattua vahingoitetaan vaikuttamalla epäsuorasti toisiin ryhmän jäseniin.

- Pojat kiusaavat enemmän fyysisesti ja tytöt epäsuorasti. Tytöt osaavat jo hyvin nuorena ottaa käyttöönsä epäsuorat kiusaamiskeinot, joissa kiusaaja-tyttö ei sano itse suoraan mitään ikävää, vaan "junailee" toiset yhtä lasta vastaan: "Älkää olko tuon kanssa. Älä säkään kutsu sitä synttäreille. Ei oteta sitä mukaan." Tämä on yleensäkin naissukupuolelle ominainen aggressiivisuuden ja kisaamisen muoto, Salmivalli toteaa.

- Tytöt eivät välttämättä tiedosta, että heidän käyttäytymisensä on kiusaamista. Uskon, että varsinkin tyttöihin voi vaikuttaa hyvin paljon jo pelkästään siten, että heille kerrotaan esimerkkejä, että tämä tällainen on nimenomaan kiusaamista.

Lasten kanssa kannattaa keskustella myös siitä, minkälaisia seurauksia kiusaaminen voi aiheuttaa kiusatulle: pahaa mieltä, ahdistusta, pelkoja ja jopa pitkälle tulevaisuuteen jatkuvia ongelmia, kuten vaikeutta luottaa toisiin ihmisiin.

- Luokassa jokainen oppilas on vastuussa siitä, että kiusaaminen saadaan loppumaan, Salmivalli painottaa.

Piilokiusattuja on vaikea tunnistaa

Tyypillisin koulukiusattu on epävarma, arka ja herkästi itkevä lapsi, jota on helppo nöyryyttää kerta toisensa jälkeen.

Koulukiusaustutkimukset ovat nostaneet esille myös toisenlaisia kiusattuja, joita aikuisten on erityisen vaikea tunnistaa ja hyväksyä kiusatuiksi.

- Ongelmallisin kiusattujen ryhmä on ns. räjähdysalttiit lapset. He ovat aggressiivisia, provosoivia ja heikosti omia tunteitaan sääteleviä lapsia. Toisista lapsista on hauska saada heidät räjähtämään ja vaikeuksiin.

Räjähdysaltis lapsi vastaa yleensä kiusaamiseen vastahyökkäyksellä. Aikuiset eivät useinkaan ymmärrä, että räjähdysaltis lapsi on kiusaamisen kohde, vaan häntä pidetään riidan toisena osapuolena.

- Räjähdysalttiit lapset tarvitsevat apua omien tunteiden säätelyssä. Kiusaaja ja kiusattu kannattaa saada tekemään keskenään sovintosopimus, mihin molemmat osapuolet sitoutuvat, Salmivalli neuvoo.

Toinen vaikeasti tunnistettavien kiusattujen ryhmä on wannabe-tytöt, jotka kuuluvat samaan tyttöryhmään kiusaajiensa kanssa. Tarkemmin sanottuna wannabe-tyttö roikkuu tyttöryhmän laidalla ja on useimmiten valmis tekemään mitä tahansa tullakseen suosituksi.

- Ryhmän tytöt antavat wannabeen roikkua mukana, mutta hänen roolinsa ryhmässä on se, että häntä potkitaan päähän ja kiusataan.

Wannabe joutuu maksamaan kovan hinnan ryhmään kuulumisesta. Poikaryhmissä ei yleensä ole kiusattuja wannabe-jäseniä. Kiusatut pojat eivät tyypillisesti kuulu mihinkään porukkaan.

Pellekin voi olla kiusattu

Piilokiusatuille pojille on tyypillisempää heittäytyä luokan pellen rooliin. Kun pelle saa kiusaajansa nauramaan ja nauraa itse mukana, hän pääsee vähemmällä.

- Luokan pelle suojautuu kiusaamisen negatiivisilta vaikutuksilta. Hän muuttaa kiusaamisen vitsiksi, Salmivalli kuvailee.

Usein kiusattu lapsi ei tunnusta edes itselleen, että häntä kiusataan.

- Hyvin monet lapset eivät kerro kiusaamisesta kenellekään. Kiusattu lapsi kokee tyypillisesti, että hänessä on vikaa. Hän ei osaa ajatella niin päin, että hänelle tehdään jotain väärää, Salmivalli sanoo.

- Lapset ajattelevat usein tuottavansa pettymyksen vanhemmilleen, jos he eivät ole suosittuja kaveriporukassa.

Joskus he eivät oikein ymmärrä itsekään, mitä heidän ympärillään tapahtuu. Jotkut ihmiset ovat kertoneet, että he ymmärsivät vasta aikuisena olleensa aikoinaan koulukiusattuja. He eivät käsittäneet lapsena, että heitä kiusattiin.

Kiusaaminen loppuu keskustelemalla

- Opettajien pitäisi aktiivisesti itse ottaa selville, onko luokassa kiusattuja. Ei pitäisi jäädä odottamaan, että jotain todella ikävää paljastuu tai että vanhemmat puuttuvat tilanteeseen, Salmivalli painottaa.

- Jos todella halutaan vähentää kiusaamista, koulun täytyy miettiä, miten siitä kertominen tehdään helpoksi.

Hyviä keinoja voivat olla esim. sähköpostiosoite tai kirjelaatikko, johon voi jättää viestiä kiusaamisesta. Lapsia pitäisi rohkaista niin kotona kuin koulussakin puhumaan kiusaamisesta. Kaikille oppilaille kannattaa tehdä selväksi, kuka koulussa on sellainen tukihenkilö, jolle voi mennä puhumaan kiusaamisesta.

- Opettaja voi tehdä luokassaan kiusaamiskyselyjä. Monet lapset, jotka menevät helposti mukaan kiusaamiseen, antavat kyselyissä asian mielellään opettajan tietoon, sillä he toivovat sisimmässään, että kiusaaminen loppuisi.

Salmivalli kehottaa vanhempia kuuntelemaan tarkalla korvalla, millaisia tarinoita lapsi kertoo koulusta.

- Jos lapsen jutuissa on jotain kiusaamiseen viittaavaa, siitä kannattaa keskustella lapsen kanssa. Kouluun kannattaa ottaa yhteyttä myös sellaisissa tapauksissa, joissa kiusaamisen kohteeksi on joutunut toisen perheen lapsi.

Lähteet:

Christina Salmivalli: Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä. Gaudeamus 1998.
Christina Salmivalli: Koulukiusaamiseen puuttuminen: Kohti tehokkaita toimintamalleja. Opetus 2000-sarja. PS-kustannus 2003.
Christina Salmivalli: Vertaissuhteet ja sosiaalinen kehitys. PS-kustannus 2005.
Gunnar Höistad: Irti kiusaamisen kierteestä. Kirjapaja 2003.

Tarkista, onko lapsesi koulussa hyvä ilmapiiri

• Koululla on kiusaamistutkimuksiin perustuva, kaikkien opettajien ja oppilaiden tuntema toimintasuunnitelma negatiivisen käyttäytymisen varalle.
• Koulun tunnelma on lämmin, empaattinen, turvallinen ? niin lapsia, opettajia kuin vanhempiakin kunnioittava.
• Ilmapiiri luokissa ja koko koulussa on viihtyisä.
• Koulussa vallitsee hyvä me-henki.
• Aikuiset reagoivat yhtenevästi, johdonmukaisesti ja koulun toimintasuunnitelman mukaisesti negatiiviseen käyttäytymiseen.
• Kiusaamista ja muuta negatiivista käyttäytymistä ei koskaan vähätellä.
• Henkilökunnalla on sitoutunut ja motivoitunut ote työhönsä.
• Asenne oppilaisiin on myönteinen ja kannustava.
• Yhteistyö koulun ja kotien välillä toimii.
• Koulun pihalla on aina oppilaiden kanssa monta aikuista.
• Koulun aikuiset pohtivat omia asenteitaan oppilaita kohtaan.

Lähde:
Gunnar Höistad: Irti kiusaamisen kierteestä. Kirjapaja 2003.

Mervi Juusola, Meidän Perhe