Monet muistavat sen tunteen omasta lapsuudestaan. Se alkoi noin kymmenen vuoden iässä. Kun tukka oli ihan väärän värinen. Liian kihara tai suora. Kun yhtäkkiä tajusi olevansa liian pitkä, lihava tai karvainen. Korvat höröttivät ja hampaat vinksottivat.
Ja rinnat, ne alkoivat törröttää paidan alta liian pieninä tai isoina. Tuntui, että toisissa oli kaikki kohdallaan.
Millä tavalla omaa lastaan voisi suojata näiltä tunteilta?
– Lapsen käsitys omasta ulkonäöstä muodostuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Lapsi näkee itsensä sellaisena, millaisena hänet nähdään ja miten häntä kommentoidaan, sanoo psykoterapeutti Susanna Anglé, joka on erikoistunut ihmisten kehonkuvaan ja syömishäiriöihin.
Lapsi saa jo pienenä palautetta omasta ulkonäöstään paitsi omalta perheeltä ja suvulta myös toisilta lapsilta. Koululaisten ulkonäköpaineet ovat kovat – lapset alkavat jo varhain arvostella toistensa ulkonäköä, joskus hyvin haavoittavasti.
Lähes väistämättömien ulkonäköpaineiden vastapainoksi lapsi tarvitsee paljon kosketusta, hyväksyntää ja omien kauniiden puoliensa kehumista – sillä niitä on aivan jokaisessa lapsessa.
Lapsi on tärkeää opettaa jo pienestä pitäen ajattelemaan: Onko tuo ihminen hyvä minulle? Sen sijaan, että hän miettisi kaikissa elämänsä kohtaamisissa: Kelpaanko minä?
1. Ota aikaa rauhalliseen keskusteluun. Keskity kuuntelemaan, mitkä asiat lapsi kokee itsessään rumaksi.
2. Älä vähättele äläkä naura lapsen murheille. Ota lapsen ajatukset tosissaan.
3. Laita ulkonäköasiat oikeisiin mittasuhteisiin: Näytä lapselle lehtikuvia elämässään pärjäävistä ihmisistä, jotka ovat kaiken näköisiä ja kokoisia.
4. Kerro lapselle, että tärkeintä ei ole ulkoinen kuori, vaan se, mitä sinulla on sisälläsi: hyvät ajatukset ja teot.
5. Kannusta lasta miettimään ainakin kuusi hyvää ja vahvaa puolta itsestään ja omasta ulkonäöstään.
6. Pyydä häntä täydentämään lauseet:
Minä olen luonteeltani…
Olen ihminen, joka pitää…
Minä arvostan erityisesti…
Minussa on parasta…
Minusta voi tulla…
Osaan tosi hyvin…
Haluan elämässäni…
Nautin siitä, kun…
7. Kerro, mitkä piirteet sinun mielestäsi ovat hänesä hienoja ja arvokkaita.
Lähde: Mervi Juusola, "Mä oon ruma", Meidän Perhe 5/2012
Kommentoi 5 Kasvatus, kiusaaminen, lapsen psykologia
Näitä lahjoja opettaja arvostaa
Paras vieminen opettajalle kevätjuhliin on pieni ja itsetehty – mutta viinipullokin ilahduttaa. ››
Tarvitseeko koululainen kerhopaikan?
Jos aiot lyhentää työaikaasi lapsen aloittaessa koulun, toimi nyt. ››
Testaa, mikä vanhempainiltojen tyyppi olet
Mikä on oma strategiasi vanhempainillassa? ››
6 vinkkiä parempaan opiskelutekniikkaan
Yläasteella hyvä opiskelutekniikka on kullan arvoinen taito. ››
ruma
Jos kokee olevansa ruma,niin miten siihen liittyvät sellaiset asiat kuin;luonne,pitämiset,arvostamiset,mitä haluaa ja mitä arvostaa jne.Itse olen jo 40-vuotias ja olen aina nähnyt peilistä ruman naaman.Se ei muutu miksikään vaikka maapallo vaihtaisi pyörimissuuntaansa.Pitää vain olla välittämättä peilikuvastaan,jos kokee olevansa ruma,muu ei auta.
Jos kokee olevansa ruma,niin miten siihen liittyvät sellaiset asiat kuin;luonne,pitämiset,arvostamiset,mitä haluaa ja mitä arvostaa jne.Itse olen jo 40-vuotias ja olen aina nähnyt peilistä ruman naaman.Se ei muutu miksikään vaikka maapallo vaihtaisi pyörimissuuntaansa.Pitää vain olla välittämättä peilikuvastaan,jos kokee olevansa ruma,muu ei auta.
[/quote]Koska
Hei pinja! Minulla ainakin meni kauan, ennen kuin tajusin, että ruma ei ole sama kuin huono ihminen. Lapsuudessani kaikki tarinoiden "hyvikset" kuvattiin kauniina ja viehättävinä, pahat taas rumina. Olen myös kasvanut ympäristössä, jossa hyvin usein kaunis tarkoittaa samaa, kuin hoikka ja siro. Eli jos ei ollut näitä asioita, ei myöskään ollut arvokas. Olen siis ollut lapsi 80- ja 90-luvuilla.
Hei pinja! Minulla ainakin meni kauan, ennen kuin tajusin, että ruma ei ole sama kuin huono ihminen. Lapsuudessani kaikki tarinoiden "hyvikset" kuvattiin kauniina ja viehättävinä, pahat taas rumina. Olen myös kasvanut ympäristössä, jossa hyvin usein kaunis tarkoittaa samaa, kuin hoikka ja siro. Eli jos ei ollut näitä asioita, ei myöskään ollut arvokas. Olen siis ollut lapsi 80- ja 90-luvuilla.
[/quote]Demonstroi photoshopilla
Mikäli lapsesi tai teini-iässä oleva suvun jatke kokee itsensä rumaksi koska televisiossa ja mainoksissa, etenkin kuvissa, kaikki mukamas näyttävät paremmilta kuin hän, niin kokeilkaapa kuvankäsittelyohjelman käyttöä ja demonstrointia. Valkaiskaa hieman julkisuuden henkilön hampaita, poistakaa pisamiata ja muita "iho-ongelmia" ja niin edelleen. Tuttava kokeili tätä ja hänen kahdeksasluokkalainen tytär oli huutanut että "ei ole reilua!" ja oli kuulemma saman tien lakannut ihailemasta mainoskuvia ja kokenut suurenmoisen mielialan kohotuksen tajuttuaan totuuden mainoskuvista.
Mikäli lapsesi tai teini-iässä oleva suvun jatke kokee itsensä rumaksi koska televisiossa ja mainoksissa, etenkin kuvissa, kaikki mukamas näyttävät paremmilta kuin hän, niin kokeilkaapa kuvankäsittelyohjelman käyttöä ja demonstrointia. Valkaiskaa hieman julkisuuden henkilön hampaita, poistakaa pisamiata ja muita "iho-ongelmia" ja niin edelleen. Tuttava kokeili tätä ja hänen kahdeksasluokkalainen tytär oli huutanut että "ei ole reilua!" ja oli kuulemma saman tien lakannut ihailemasta mainoskuvia ja kokenut suurenmoisen mielialan kohotuksen tajuttuaan totuuden mainoskuvista.
[/quote]Oma esimerkki
Luulen, että monessa tapauksessa tärkeintä on etenkin äidin antama esimerkki. Jos äiti näkee itsessään vain virheitä ja puristelee peilissä näkyviä läskimakkaroitaan, ja haukkuu itseään kovaan ääneen, saman suhtautumisen omaan vartaloonsa oppivat myös lapset. Miten voi opettaa lapselle että ulkonäkö ei ole tärkentä jos ei itse toimi sen mukaan?
Luulen, että monessa tapauksessa tärkeintä on etenkin äidin antama esimerkki. Jos äiti näkee itsessään vain virheitä ja puristelee peilissä näkyviä läskimakkaroitaan, ja haukkuu itseään kovaan ääneen, saman suhtautumisen omaan vartaloonsa oppivat myös lapset. Miten voi opettaa lapselle että ulkonäkö ei ole tärkentä jos ei itse toimi sen mukaan?
[/quote]Ruma on subjektiivinen käsite, subjektiivisuuden laaajuus vaihtelee 1:stä koko maailman väestöön
Pitäisikö lapsille valehdella?
Jos se nyt sattuu olemaan tosiasia, että joku on "ruma" jonkin ihmisen tai kulttuurisen yhteisön mielestä, niin kai se pitää pystyä myöntämään.
Samallaha pitää myös informoida, mitä "rumuus" tarkoittaa ja että se ei ole objektiivinen käsite jonkin ihmisen todellisesta arvosta, vaan että se on ainoastaan jonkin ihmisen mielipide jonkun toisen ihmisen ulkonäöstä. Laajemmassa mittakaavassa on tiettyjä kulttuurin sisäisiä "kauneusarvoja", mutta nekään eivät ole muuta kuin kyseisen joukon sisäisiä arvoja. Kukaan ei objektiivisessa todellisuudessa ole kaunis tai ruma - ne ovat vain ihmisten luomia käsitteitä.
Niin, ja onko se sitten kiellettyä sanoa omalle lapselle, että oletpa sinä nätti?
T: Soralähteen Esko
Pitäisikö lapsille valehdella?
[/quote]Jos se nyt sattuu olemaan tosiasia, että joku on "ruma" jonkin ihmisen tai kulttuurisen yhteisön mielestä, niin kai se pitää pystyä myöntämään.
Samallaha pitää myös informoida, mitä "rumuus" tarkoittaa ja että se ei ole objektiivinen käsite jonkin ihmisen todellisesta arvosta, vaan että se on ainoastaan jonkin ihmisen mielipide jonkun toisen ihmisen ulkonäöstä. Laajemmassa mittakaavassa on tiettyjä kulttuurin sisäisiä "kauneusarvoja", mutta nekään eivät ole muuta kuin kyseisen joukon sisäisiä arvoja. Kukaan ei objektiivisessa todellisuudessa ole kaunis tai ruma - ne ovat vain ihmisten luomia käsitteitä.
Niin, ja onko se sitten kiellettyä sanoa omalle lapselle, että oletpa sinä nätti?
T: Soralähteen Esko