Mitä lapselle pitää opettaa sen varalta, että hän eksyy?

Mitä lapselle pitää opettaa sen varalta, että hän katoaa ihmisvilinään?

Leikki-ikäinen lapsi osaa kyllä karata omille teilleen myös vanhempien kanssa liikkuessaan. Vaaratilanteita sattuu usein, kun lapset kesäloma-ja mummolareissuilla joutuvat itselleen vieraisiin ympäristöihin.

Oma kännykkä pelastaa pulasta, mutta entä jos puhelin ei satu olemaan mukana tai jos sen akku on lopussa? Ei vanhemmilla ole aina edes varaa hankkia kaikille lapsille kännykkää.

– Eksyessään lapsi saattaa hätääntyä, jähmettyä tai mennä paniikkiin. Siksi lasta on hyvä jo etukäteen valmistaa eksymiseen, toteaa reippauskouluttaja Leea Väisänen.

Sopikaa kohtauspaikka

Tavarataloissa, yleisötapahtumissa tai huvipuistoissa voidaan etukäteen sopia kohtauspaikaksi esimerkiksi iso portti, torni tai lipunmyyntipiste. Sinne suunnistetaan, jos joku on eksynyt porukasta.

Useimmissa tavarataloissa on infopiste, jonne eksyneet lapset ohjataan.

– Pienenkin lapsen olisi hyvä tietää oma nimensä, osoitteensa, esimerkiksi vanhempien puhelinnumero ja hätänumero 112. Lomamatkoilla lapsen henkilötiedot ja majapaikan osoite voidaan kirjoittaa vaikka paperilapulle, Väisänen neuvoo.

Keneltä lapsi sitten voisi pyytää apua?Tarvitseeko tuon ikäistä vielä säikytellä katalilla namusedillä?

– Ei lasta tietenkään tarvitse säikytellä kaikilla mahdollisilla vaaroilla. Lapselle voi kyllä kertoa, ettei kaikkiin avuntarjouksiin kannata suostua, Väisänen sanoo.

– Kaupungilla liikkuu paljon esimerkiksi sairaita ja päihdeongelmaisia ihmisiä, jotka saattavat käyttäytyä kummallisesti, vaikkeivät ehkä tarkoitakaan mitään pahaa. Tuntemattoman auton kyytiin ei kannata nousta eikä rahaa, syötävää tai juotavaa ei saa ottaa vastaan, Väisänen neuvoo.

Tavaratalojen, huvipuistojen tai yleisötapahtumien henkilökunnalta voi aina pyytää apua. Lasten kanssa liikkuvat aikuiset auttavat myös yleensä mielellään.

Pysy rauhallisena

Väisäsen mukaan lapsen pitäisi saada itse määritellä, kuka häntä auttaa ja millaista apua hän ottaa vastaan.

Usein käy niin, että innokas aikuinen ottaa ohjat käsiinsä ja sekoittaa tilannetta entisestään. Saattaa olla, että lapsi rauhoituttuaan huomaisikin asuvansa aivan nurkan takana.

Lasta voi neuvoa, ettei hänen pitäisi eksyneenäkään ryntäillä etsimään vanhempiaan. On parempi, että hän odottaa paikoillaan, että vanhemmat löytävät hänet.

Eksyneenä pitäisi yrittää pysyä rauhallisena. Lapselle voidaan opettaa esimerkiksi hengitysharjoituksia, joilla hän voisi rentouttaa itseään. Silloin ajatuskin juoksee kirkkaammin.

Metsä on usein kaupunkilaislapselle pelottava, outo ja vähän mystinenkin paikka. Pelkoa lietsovat myös mielikuvitukselliset luonto-ohjelmat sademetsän pedoista. Lapselle kannattaisikin vakuuttaa, ettei sellaisia liiku näillä leveysasteilla.

– Lasta kannattaa opettaa kulkemaan metsässä silmät auki: Kuljetaanko mänty- vai kuusimetsän läpi? Onko erikoisen muotoisia kiviä tai kallioita? Kulkureitin voisi halutessaan vaikka merkitä. Eksyessään lapsen pitäisi rauhallisesti tarkkailla maastoa ja yrittää palata takaisin samaa reittiä, Väisänen neuvoo.

– Pientä lasta voi neuvoa pysymään paikoillaan niin kauan, että aikuiset lähtevät etsimään häntä. Hätääntyneenä hortoilleessaan hän saattaa loukata itsensä tai joutua vielä enemmän eksyksiin,Väisänen toteaa.

Opeta ainakin tämä

1. Älä opeta lasta avuttomaksi! Usein lapsia talutetaan ja retuutetaan paikasta toiseen kuin koiria. Ympäristö jää lapselle vieraaksi eikä hän opi ottamaan vastuuta liikkumisestaan.
   
   
2. Anna joskus lapsenkin havainnoida ympäristöään.Tutkikaa lähikorttelin talojen arkkitehtuuria, risteyksiä, aukioita sekä katujen ja kauppojen kylttejä.
   
   
3. Osoita lapselle turvallisia paikkoja - kauppoja, posteja, toimistoja ja huoltoasemia, joista voi kysyä apua. Miettikää yhdessä, ketkä olisivat turvallisia aikuisia?

Lue myös artikkelit: Lapsen itsetunnon tukeminen ja Liian itsevarma lapsi?

Teksti: Elina Rikkilä, Meidän Perhe