Perheen kanssa vaeltamaan? Lue vinkit

Perheen vieminen erämaahan tuntuu hurjalta idealta. Matka sujuu kuitenkin mukavasti, kunhan sen suunnittelee hyvin ja vaeltaa turvallisella reitillä. Saana Sandholmin, 40, perhe eli puoliso Jouni Gustafsson, 40, ja  pojat Aleksanteri, 16, ja Konsta, 14, sekä tytöt Ronja,10, ja Reetta, 8, kertoo omat kokemuksensa.

Kysyimme Metsähallituksen luontokeskuksesta aloittelijoille sopivaa vaellusta ja meille ehdotettiin neljän päivän ja kolmen yön vaellusta, yhteensä 55 km.  Varasimme öiksi tuvat, ettei meidän tarvinnut kantaa telttaa mukanamme.

Viimeiselle yölle emme saaneet tehtyä varausta, mutta Pallaksen luontokeskuksen ystävällinen rouva vakuutti, että sopu sijaa antaa ja mahtuisimme autiotupaan viimeiseksi yöksi.

Lähdimme kotoamme Tuusulasta 1 050 kilometrin ajomatkallemme sunnuntaina ja yövyimme Muoniossa Utkujärven majoilla. Maanantaiaamuna ajoimme Enontekiön Hettaan ja haimme luontokeskuksesta varaustupien avaimet. Olimme sopineet paikallisen yrittäjän kanssa, että hän vie meidät järven yli vaellusreitin alkuun ja siirtää automme Pallakselle valmiiksi odottamaan paluutamme.

Aikaisemmin luokkansa kanssa vaeltamassa ollut Aleksanteri tiesi, että vaelluksella pitää kellottaa tauot. Ne pidettiin 20 minuutin välein, joten aina pysähdyksillä ei otettu edes rinkkoja pois.
Äiti ehdotti aluksi puolen tunnin taukovälejä, mutta osoittautui että kovissa nousuissa tauot olisivat kelvanneet perheen aikuisille vaikka viiden minuutin välein.

Taskussa pidimme naposteltavaa. Vettä tankkasimme jatkuvasti, vaikka sää ei ollut kovinkaan kuuma. Lämpötilat vaihtelivat 5–15 asteen välillä päivällä ja yöllä mittari laski miinukselle. Ensimmäisen ruokataukomme pidimme Pyhäkurun autiotuvalla.

Illalla pelataan korttia

Yövyimme Sioskurun varaustuvalla, jossa paistoimme lettuja iltapalaksi. Illan iloksi pelattiin korttia ja luettiin muiden kirjoituksia vieraskirjasta. Kirjaan merkittiin kirjoittajasta riippuen luontohavaintoja ja kuvailtiin eväitä, mutta vieraskirjalla on myös käytännön merkitystä. Jos joku eksyy tunturiin, on häntä helpompi jäljittää jos hän on jättänyt reitistään tiedot tuvan vieraskirjaan.

Toisena päivänä vaelsimme Siosvaaran ja Rouvivaaran yli, komea Ounastunturi jäi oikealle. Pienen Rouvijärven jälkeen saavuimme tasaiselle osuudelle jossa odotimme Rohanin ratsumiesten kohta saavuttavan meidät, sillä luulimme astuneemme Taruun sormusten herrasta.

Pidimme juomataukoa Pahakurun reunalla ja kun laskeuduimme sinne, näimme että se ei ollut todellakaan nimensä veroinen. Pienet koivut olivat hiirenkorvalla ja joka paikassa kasvoi pulskaa sammalta. Kirkkaat purot virtasivat ja Ronja halusi juoda jokaisesta purosta kuksallaan.
Me näimme päivien aikana tunturisopulin, näädän ja riekon sekä korppeja. Lisäksi arvelimme päämme päällä kaartelevan pikkukuovin, tunturikihun ja maakotkan. Joulupukin kesälomalla olevat ystävät, porot kohtasimme vain pariin kertaan. Käen kuulimme aivan tunturissakin, vaikka olisi kuvitellut sen asustavan vain lehtevissä metsissä.

Toisena yönä yövyimme Hannukurun varaustuvassa. Tupa on muutamaa vuotta aiemmin uusittu.
Kirkkaan ja kylmän Haukkajärven rannalla lämpisi sauna ja talviturkki heitettiin napapiirin yläpuolella useaan kertaan. Naistensaunassa Reetta ja Ronja saivat kehuja, kun naiset kuulivat heidän reippaasti kantavan omat vaatteensa ja makuupussinsa repuissaan. Tyttöjä hymyilytti ja he sukelsivat nopeasti uudelleen saunasta viileään iltailmaan ja kirpaisevaan veteen.

Kolmannen päivän vaellus oli raskain pätkä. Nousuja oli useita. Ensimmäisessä nousussa Suastunturille kaksi eräopasopiskelijaa ohitti meidät harava kainalossa ja iloisesti rupatellen. Tunnelma oli meidänkin joukossamme korkealla, he saattoivat mennessään kuulla laulua, joka vaihteli tyttöjen Inke tinke minkistä poikien Village People -viritelmiin.

Teimme lounasta Suaskurun kodassa. Tunnelmallinen kota oli isojen kuusten suojassa menninkäisten metsässä. Kotalounaan jälkeen oli edessä vielä pitkälti matkaa.

Nammalakurun autiotuvalla näytti jo siltä, että varaustupa on täysi ja autiotupa olisi Gustafssonin perheen yksityismajoituksena, mutta iltalettuja tunturien kainalossa paistellessa ja iltakahveilla tulistellessa kaksi miestä saapui yöseuraksemme. He olivat taittamassa samaa vaellusta vain kahdella yöpymisellä.
Autiotupa oli nuhjuinen ja sitä piti vähän siivota alkajaisiksi, mutta kamiina lämpisi ripeästi ja laverille mahtui hyvin. Yö jäi aikuisilla katkonaiseksi, sillä aina kun joku käänsi kylkeä, koko rakennelma nitisi ja natisi äänekkäästi. Tosin mikään yö ei ollut kovin sikeäuninen, sillä etelän yöt ovat kuitenkin aika lailla pimeämpiä kuin pohjoisen kirkkaat yöt.

Viimeinen päivämatka, 13 kilometriä vei vain viisi tuntia, kun edellisenä päivänä samaan matkaan kului noin 8. Olimme tuumineet että pidämme lounastauon Rihmakurun kodalla, mutta meillä vei sinne vain tunti. Pysähdyimme siis vain hetkeksi juttelemaan aamukahvitulia pitävän miehen kanssa.

Tulentekopaikkoja ei matkan varrella enää ollut, joten etsimme tuulensuojaa ja söimme näkkileipälounaan. Osoittautui, että vaikka lämmin kuppi-pussissa lukee "lisää kuumaa vettä", pussista syntyy aivan soveliasta kiisseliä kun jauheen kaataa vesipulloon ja ravistaa veden kanssa sekaisin. Pallaksen hotellin tullessa näkyviin tunturin takaa kuopuksemme Reetta huudahti: "Eikä! Mä haluan että kävellään pitemmälle!"

Pallaksen luontokeskuksen pihalla odotti automme. Sinne oli varattu irtokarkkeja ja pari pulloa limua palkkioksi. Ensimmäiset kilometrit auton kyydissä tuntuivat uskomattoman nopeilta, kuuset vain vilahtivat ohi. Hetkessä siihen tottui. Ajatella, että neljän päivän kävelyä vastaavaan matkaan meni alle tunti kumijalalla.
Saunoimme ja lähdimme ajamaan kohti etelää. Molemmilla pojilla oli menoa seuraavana päivänä, joten aikataulumme oli lopusta kireä. Vaelluksen päätteeksi olisi ehdottomasti kannattanut pitää päivä tai pari lomaa Lapissa ja vain nautiskella tunturien katselusta – nyt karkkien lisäksi palkitsimme itsemme Iissä mukaan otettavilla pizzoilla.

Kertaakaan ei kukaan halunnut heittää urakkaa kesken ja hyvä huumorintaju säilyi koko vaelluksen ajan. Yhteishenki vain kasvoi matkan aikana ja oli ilo katsoa kuinka isommat tsemppasivat pienempiään, naurattivat kun väsytti tai tarjoutuivat ottamaan osan tavaroista. Kun matka oli taitettu, oli voittajaolo. Me jaksoimme, me pärjäsimme!

Meidän vaelluksemme ruoka

Ruoan tuli olla kannettaessa kevyttä, mutta siinä piti olla paljon energiaa. Sen tulee olla myös kaikille maistuvaa, koska reissussa syöminen on palkinto ja nautinto.

Aamiaiset olivat puuroa; kaurapuuroa, riisipuuroa tai pussipuuroa. Puuroannokseen sekoitettiin voita, vadelmakeittoaineksia tai puolet kaakaopussista. Lisäksi juotiin kaakaota, aikuiset kahvia sekä syötiin näkkileipää ja voita sekä meetvurstia.

Lounasruoat:
-    nuotiomakkaraa ja borschkeittoa johon lisätty soijarouhetta. Näkkileipää ja voita. Makkarapaketit pakastettiin ennen lähtöä ja otettiin rinkkaan jäisinä.
-    kylmä lounas vadelmakeitosta, näkkileivistä, naposteltavista, halvasta ja suklaasta.
-    nuudelia ja pussitonnikalaa, lisäksi hapankorppuja
-    toinen kylmä lounas koska tulentekopaikkoja ei ollut

Iltaruoat:
-    muusia, makkaraa ja halloumia, jälkiruokana pinaattilättyjä nuotiolla
-    risotto; tomaattikeitto johon lisättiin pikariisi ja kaksi tetraa tonnikalaa paloina. Päälle veisteltiin parmesaania puukolla. Varmuuden vuoksi valmistimme annoksen havaiji mixiä. Iltapalana nautittiin vielä nuudelia.
-    havaiji mix parmesaanilla, näkkäriä ja iltaherkuksi nuotiolettuja

Määrät listattuna:
-    halloumia 2 pkt
-    makkaraa 3 pkt
-    paketti pussimuusia
-    paketti pikariisiä
-    nuudelia 12 pkt
-    2 tetraa tonnikalaa öljyssä
-    4 pussia maustettua tonnikalaa
-    soijarouhetta 1 dl
-    3 pussia havaiji mixiä
-    pieni kolmio parmesaania
-    2 meetvurstipötköä, mahdollisimman säilyvää
-    maitojauhetta 4 dl
-    riisihiutaleita 5 dl
-    kaurahiutaleita 5 dl
-    pussipuuroja 12 kpl
-    kaakaopusseja 12 kpl
-    pikakahvia n 50 g ja cappuccinopusseja 6 kpl
-    vadelmakeittopusseja 6 kpl
-    paketti hapankorppuja
-    2 pakettia näkkileipää
-    2 x 500 g voimakassuolaista voita
-    suolaa 5 rkl minigrippussissa
-    sokeria 4 dl minigrippussissa
Voi ja parmesaani ovat voimakassuolaisia ja säilyvät hyvin. Meetvursti kannattaa olla pötkössä, niin leikkauspinta on mahdollisimman pieni.

Välipalat
Joka päivälle oli jokaisella kaksi pientä minigrippussia täynnä naposteltavaa. Lisäksi jokaiselle oli pötkylä hedelmäsokeria ja n puoli litraa urheilujuomaa/ päivä. Joka päivä sitä ei tehty. Juoma oli mukana jauheena.

Naposteltavien aineet:
8 suklaalevyä
1 kg suolapähkinöitä
1 kg rusinoita
1 pkt kuivattuja luumuja
1 pkt kuivattuja aprikooseja
1 pussi sekakuivahedelmiä
1 pussi kuivattua mustikkaa
1 pussi kuivattua mansikkaa
1 pkt kuivattua banaania


Voi ja parmesaani ovat voimakassuolaisia ja säilyvät hyvin. Meetvursti kannattaa olla pötkössä, niin leikkauspinta on mahdollisimman pieni.

Saana Sandholm