Murkku näpistelee - mitä teen?

Yläasteikäinen on jäänyt kiinni näpistelystä. Kuinka tilanteessa kannattaisi toimia?

Psykiatri, psykoterapeutti Ben Furmanin kehittämästä Muksuoppi-menetelmästä saa apua:

"Yleensä vanhemmat ja muutkin kasvattajat ajattelevat, että kun lapsi on tehnyt jotain kiellettyä, häntä pitäisi rangaista. Minulla on tapana suositella lähestymistapaa, joka perustuu niin sanottuun korjaavaan oikeuskäsitykseen.Siinä lasta ei rangaista, vaan häntä opastetaan ottamaan teostaan vastuu."

Vastuun ottaminen tarkoittaa Muksuopin mukaan sitä, että lapsi

1) keskustelee aikuisen kanssa siitä, mitä on tapahtunut ja kertoo reilusti mitä hän on tehnyt.

2) pohtii aikuisen kanssa tekonsa kielteisiä vaikutuksia. Miksi varastaminen on kielletty ja mitä siitä seuraa, jos ihminen varastaa? Millaisen maineen tekijä saa? Millä tavalla siitä kärsivät kauppias ja kaikki kauppiaan asiakkaat?

3) pyytää tekoaan anteeksi siltä henkilöltä, jota kohtaan hän on tehnyt väärin. Jos anteeksipyyntö tuntuu liian laimealta, hän voi laatia kunnollisen anteeksipyyntökirjeen. Sitä varten on netissä tässä kuvattuja periaatteita noudattava sorry-letter -ohjelma, jossa on myös suomenkieliset ohjeet.

4) tarjoutuu hyvittämään tekemänsä vääryyden. Tässä tapauksessa hyvitys tarkoittaisi todennäköisesti sitä, että hän korvaa joko rahalla tai työpanoksella kauppiaalle aiheuttamansa menetyksen.

5) miettii aikuisen kanssa sitä, mitä pitäisi tehdä, ettei sama tapahdu enää uudestaan ja

6) miettii lopuksi aikuisen kanssa sitä, mitä hän voisi tehdä sen eteen, etteivät muutkaan nuoret tekisi vastaavaa. Tässä tapauksessa hän ehkä puhuisi koulukavereilleen järkeä ja yrittäisi pitäisi huolen siitä, ettei kukaan enää näpistele.

Entä mitä tehdä, kun lukioikäisen koulustressi on yltynyt paniikkihäiriöksi?

Lukiolainen on alkanut pinnata tietyiltä tunneilta, joilla erityisesti pelkää paniikkikohtauksen iskevän. Tämä on alkanut vaikuttaa hänen numeroihinsa. 

Näin auttaa Muksuoppi:

"Erilaiset ahdistushäiriöt ovat nuorilla yleisiä. On muun muassa toisten seurassa jännittämistä, esiintymispelkoa ja tietenkin myös kohtauksellisesti ilmenevää voimakasta ahdistusta, jota kutsutaan myös paniikkihäiriöksi.

Muksuopissa ajatellaan, että olipa lapsen ongelma melkein mikä tahansa, aina löytyy jokin taito, jonka lapsi voi opetella ja joka vapauttaa tästä ongelmasta."

Kun nuori on kertonut, miten hänen ahdistusoireensa ilmenevät ja missä tilanteissa niitä esiintyy, ei pohditakaan, mistä oireet johtuvat. Sen sijaan mietitään yhdessä, miten hän voi saada ahdistuksen tunteensa hallintaan ja selättää ne.

Monet lääkärit määräävät ahdistukseen lääkkeitä, mutta ahdistusta voidaan hallita myös yksinkertaisin psykologisin keinoin.

Se tarkoittaa harjoittelua, yleensä tunteiden hallintakeinojen ja rentoutustekniikoiden opettelemista. Nuoret voivat oppia niitä toisiltaan ja keksiä niitä itsekin. Nämä ovat myös tärkeimpiä elämäntaitoja, joita vanhempi voi lapselleen opettaa.

Meidän Perhe