Tue nuoren vahvuuksia, älä kaivele heikkouksia.

Itsetunto koostuu monesta erilaisesta kerroksesta. Sen kivijalka on perusitsetunto: kokonaisvaltainen itsensä hyväksymisen tunne. Perusitsetunto muodostuu lapsuuden aikana. Se on itsetunnon vakaa osa, ihmisen pohjimmainen käsitys omasta arvostaan.

Perusitsetunto on melko vakaa, vaikka hetkelliset vaihtelut voivat olla suuria. Perusitsetunto määrää, kuinka paljon itseluottamus epäonnistumisen jälkeen laskee.

Myöhemmässä itsetunnon kehityksessä on ratkaisevaa, kuinka paljon ihminen pystyy toteuttamaan itselleen asettamiaan tavoitteita. Itsetunto koostuu monesta erilaisesta osasta. Ihmisellä on sosiaalinen itsetunto eli oma käsitys siitä, miten hän tulee toimeen toisten ihmisten kanssa.

Toinen itsetunnon keskeinen osa-alue on suoritusitsetunto, joka tarkoittaa luottamusta omiin kykyihin, osaamiseen ja selviytymiseen. Suoritusitsetunto on myös opintojen, harrastusten ja työkokemusten tuomaa itsevarmuutta.

Tavoite: lapsi luottaa itseensä

Lapsi, jolla on hyvä itsetunto, suhtautuu luottavaisesti itseensä, ympäristöönsä ja tulevaisuuteen. Hän uskaltaa olla oma itsensä, kertoa mielipiteensä ja kuunnella myös toisten mielipiteitä.

Murrosiässä on tärkeää keskittyä nuoren vahvuuksien tukemiseen, ei heikkouksien kaivelemiseen. Mitä haastavampi nuori on, sitä enemmän hän tarvitsee myönteistä kannustusta sekä kotona että koulussa.

Vanhempien ja opettajien antama huomio, kaveripiirin antama ilo ja onnistumisen elämykset kannattelevat nuorta eteenpäin. Varsinkin lyhytjänteiset tai vetäytyvät  nuoret tarvitsevat erityisen paljon sekä vanhempien että kouluyhteisön myönteistä suhtautumista.

- Lapsi voi rauhoittua ja keskittyä, jos hän tuntee olevansa hyväksytty, tervetullut ja tuntee olonsa turvalliseksi - hänen tarpeitaan kuunnellaan ja hänestä välitetään, kirjoittavat lastenpsykiatri Raisa Cacciatore ja terveydenhoitaja Erja Korteniemi-Poikela kirjassaan Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa (WSOY 2008).

Lue myös artikkelit: Mitä nuoren aivoissa tapahtuu?  ja Nuori ei tykkää itsestään?

Teksti: Mervi Juusola, Meidän Perhe