Katraan keskimmäinen on ihannekumppani

lapsi4 132513

Oletko järkevä, mutta pidättyväinen esikoinen vai herttainen, mutta holtiton kuopus? Vai lankesiko sinulle joustavan neuvottelijan rooli keskimmäisenä lapsena?

Syntymäjärjestys vaikuttaa omalta osaltaan siihen, millaiseksi elämä muodostuu.

Uusin kirja syntymäjärjestyksen merkityksestä listaa muun muassa esikoisille, kuopuksille, keskimmäisille ja ainokaisille sopivimmat elämänkumppanit. Tunnistatko näistä yleistyksistä omien liittojesi piirteitä?

Keskimmäisenä syntynyt on monella tavalla ihannekumppani. Hän on nuoresta pitäen tottunut joustamaan. Hänen kanssaan on siksi helppoa elää: hän ottaa muut huomioon ja on sopuisa.

Kärsivällinen keskimmäinen sietää hyvin sitä, että esikoinen ottaa ohjat, mutta hän jaksaa katsella myös kuopuksen epäsovinnaisempaa elämäntapaa. Kahden keskimmäisenä syntyneen liitto on yleensä rauhallinen. Kumpikaan ei pidä riidoista.

Vaikeuksia voi tulla, jos keskimmäinen patoaa ajatuksiaan liikaa. Sopeutumiskyky voi kääntyä häntä itseään vastaan.

Esikoisena syntyneen heikkous on usein se, ettei hän tule kysyneeksi toisen mielipidettä tai rohkaise häntä kertomaan huolistaan. Hän on niin tottunut tekemään oman päänsä mukaan. Toisaalta esikoinen on sikäli helppo tyttö- tai poikaystävä, että hän ei ripustaudu toiseen, vaan panee toimeksi ja ottaa vastuuta.

Kahden esikoisen liitto saattaa olla hankala, jos molemmat ovat kilpailunhaluisia ja haluavat tehdä oman päänsä mukaan. Kuopukselle järjestelmällinen esikoisluonne sen sijaan yleensä sopii. Huvittelunhaluinen, usein toisten tuesta riippuvainen kuopus pitää siitä, että joku jaksaa huolehtia, päättää ja ottaa vastuuta. Esikoinen nauttii, kun saa olla roolimallina.

Kahden itsekeskeisen kuopuksen liitto saattaa olla alkuun luova ja jännittävä. Arjen myötä se voi ajautua riitaiseksi ja kaoottiseksi. Rutiinit sekä tylsät, mutta tärkeät  velvollisuudet kun eivät ole kummankaan vahva puoli, ja molemmat odottavat, että toinen ”hoitaa hommat”. Näennäisen rento kuopus voi ajaa kanssaihmiset raivon partaalle.

Kahden ainokaisen liitossa on myös haasteensa, kumpikaan kun ei ole lapsena saanut luovia arjessa ikätoverien kanssa. Eri näkemyksiä voi olla vaikea sovitella yhteen.

Ainoana lapsena varttunut sen sijaan on kuopuksen ihannekumppani. Ainoalla lapsella on monia samoja piirteitä kuin esikoisella: hän on usein järkevä, tunnollinen ja huolehtivainen, ja piristyy seuratessaan ulospäinsuuntautuneen kuopuksen elämää. Ainokainen on myös usein varhaiskypsä, koska hän on pienestä pitäen seurannut vanhempiensa keskusteluja ja osallistunut niihin.

Lue lisää:

Linda Blair: Esikoinen, keskimmäinen vai kuopus. Miten syntymäjärjestys ohjaa elämää. Minerva Kustannus, 2012.

Kommentoi 5
leikki-ikä, parisuhde, perhe ja yhteiskunta, perhesuhteet, tutkimus, vauvaikä

Kommentit

/5

Minä tässä keskimmäinen

Itse olen lapsista keskimmäinen, ja olen huomannut tämän saman. Esikoinen ja kuopus pitävät yhtä, keskimmäinen joustaa! Kesmimmäisenä olona on etunsa, mutta ainakin minun oloni on usein hieman syrjitty ja näin se varmaan tulee olemaankin. Tsemppiä meille keski tähdille !!;)

[quote author="Vierailija: keskimmäinen" time="03.05.2012 klo 22:39"]

Itse olen lapsista keskimmäinen, ja olen huomannut tämän saman. Esikoinen ja kuopus pitävät yhtä, keskimmäinen joustaa! Kesmimmäisenä olona on etunsa, mutta ainakin minun oloni on usein hieman syrjitty ja näin se varmaan tulee olemaankin. Tsemppiä meille keski tähdille !!;)

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0
/5

Keskimmäinen myös

Olen myös keskimmäinen lapsi ja allekirjoitan edellisen viestin ajatuksen. Sopeutuvuus on ollut usein selviytymiskeino ja pakon sanelemaa ja vaarana tosiaan on, että omat tarpeet ja rajat hämärtyvät. Keskimmäisillä on usein itsetunto-ongelmia ja he tuntevat olevansa perheessä se "ylimääräinen". Näin ainakin minä olen valitettavasti kokenut. No, ehkäpä sitten olen tästä johtuen miehelleni "ihannekumppani":-) Haluaisin suunnata sanani niille mahdollisille useamman lapsen vanhemmalle, jotka tätä lukevat: antakaa huomiota kaikille lapsille, myös sille "näkymättömälle" keskimmäiselle! Hän kaipaa sitä varmasti, vaikkei sitä ehkä osaa ilmaista. Tai jos ilmaisee kiukuttelemalla, niin tunnistakaa se huomion tarpeeksi ja lohduttakaa ja halatkaa moittimisen sijasta. Kertokaa, että hänkin on tärkeä, vaikkei hän osaa vielä samoja asioita kuin esikoinen tai ei toisaalta ole enää yhtä suloinen ja avuton kuin kuopus.

[quote author="Vierailija: Tuuli" time="04.05.2012 klo 08:36"]

Olen myös keskimmäinen lapsi ja allekirjoitan edellisen viestin ajatuksen. Sopeutuvuus on ollut usein selviytymiskeino ja pakon sanelemaa ja vaarana tosiaan on, että omat tarpeet ja rajat hämärtyvät. Keskimmäisillä on usein itsetunto-ongelmia ja he tuntevat olevansa perheessä se "ylimääräinen". Näin ainakin minä olen valitettavasti kokenut. No, ehkäpä sitten olen tästä johtuen miehelleni "ihannekumppani":-) Haluaisin suunnata sanani niille mahdollisille useamman lapsen vanhemmalle, jotka tätä lukevat: antakaa huomiota kaikille lapsille, myös sille "näkymättömälle" keskimmäiselle! Hän kaipaa sitä varmasti, vaikkei sitä ehkä osaa ilmaista. Tai jos ilmaisee kiukuttelemalla, niin tunnistakaa se huomion tarpeeksi ja lohduttakaa ja halatkaa moittimisen sijasta. Kertokaa, että hänkin on tärkeä, vaikkei hän osaa vielä samoja asioita kuin esikoinen tai ei toisaalta ole enää yhtä suloinen ja avuton kuin kuopus.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0
/5

höpön löpöä

Ainokaisen kanssa ei ole helppoa, eikä tekstissä mainittu varhaiskypsyys todellakaan pidä paikkaansa. Ainokainen on usein vanhenpiensa lellikki, joka aikuisenakin käyttäytyy samalla tavoin kuin lapsena.

[quote author="Vierailija: hl" time="04.05.2012 klo 09:11"]

Ainokaisen kanssa ei ole helppoa, eikä tekstissä mainittu varhaiskypsyys todellakaan pidä paikkaansa. Ainokainen on usein vanhenpiensa lellikki, joka aikuisenakin käyttäytyy samalla tavoin kuin lapsena.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0
/5

kk

hl.
Hassua, jos tällaisen piirteen ainokaisista olet löytänyt sillä tunnen useita ainokaisia ja en ketään omaan napaan tuijottajia. Yleensä lellittyjä ovat olleet kuopukset.

Meillä on suvussa useita ainokaisia ja ovat mielestäni suhteessa moraalisesti järkevämpiä, kuin keskimääräinen aikuinen. Monet suojeluammateissa.

Sen tosin voin vahvistaa, että monet eivät olet tottuneet jakamaan huomioita muiden kanssa. Sitä ei ole lapsena tarvinnut tehdä. Lellitty heitä ei kuitenkaan ole, monet jopa saaneet nykyaikanakin tarkat rajat.

[quote author="Vierailija: ll" time="04.05.2012 klo 19:14"]

hl.
Hassua, jos tällaisen piirteen ainokaisista olet löytänyt sillä tunnen useita ainokaisia ja en ketään omaan napaan tuijottajia. Yleensä lellittyjä ovat olleet kuopukset.

Meillä on suvussa useita ainokaisia ja ovat mielestäni suhteessa moraalisesti järkevämpiä, kuin keskimääräinen aikuinen. Monet suojeluammateissa.

Sen tosin voin vahvistaa, että monet eivät olet tottuneet jakamaan huomioita muiden kanssa. Sitä ei ole lapsena tarvinnut tehdä. Lellitty heitä ei kuitenkaan ole, monet jopa saaneet nykyaikanakin tarkat rajat.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0
/5

Käy sääliksi ainokaiset

Olen usein ihmetellyt näitä ainokais-juttuja. Niistä puhuvat kai sellaiset, jotka eivät asiasta oikeasti tiedä mitään. Ja jos saavat tietää, haluavat silti pitää omat ennakkoasenteensa ja tulkita kaikki niin päin. Puolisoni ja paras ystäväni ovat ainokaisia, enkä ymmärrä tuota puhetta siitä, etteivät he osaa esim. jakaa huomiota jne. Päinvastoin! Tuntemani ovat taka-alalla katsovia, vaatimattomia. Tunnen taas monta päällepäsmäriä, jotka eivät todellakaan ole ainoita lapsia. Mistä te voitte tietää, että ainokaisen elämässä ei olisi ollut muitakin, joiden kanssa harjoitella huomionjakamista ja muuta? Monikaan ei ole vain vanhempien kanssa kolmin. Toiset päiväkodissa, perhepäivähoidossa, kotona hoitolasten kanssa, serkkujen kanssa, ystävien ja kavereiden kanssa. Ainoa lapsi hakeutuu herkemmin vapaa-ajallakin muiden seuraan, missä saa samaa harjoitusta ties mistä. Jos vain asuinympäristö sen suo naapurustoineen, harrastuksineen ym. On yökyläilyt, kaverien kodit, serkkujen seurat. Myös ihania kuopuksia tunnen, toisia huomioivia, lojaaleja, empaattisia. Esikoisista taas valitettavasti on löytynyt näitä ainokaisten parjatuiksi piirteiksi kuvattuja piirteitä hyvinkin paljon.

[quote author="Vierailija: Keskeltä" time="07.05.2012 klo 01:31"]

Olen usein ihmetellyt näitä ainokais-juttuja. Niistä puhuvat kai sellaiset, jotka eivät asiasta oikeasti tiedä mitään. Ja jos saavat tietää, haluavat silti pitää omat ennakkoasenteensa ja tulkita kaikki niin päin. Puolisoni ja paras ystäväni ovat ainokaisia, enkä ymmärrä tuota puhetta siitä, etteivät he osaa esim. jakaa huomiota jne. Päinvastoin! Tuntemani ovat taka-alalla katsovia, vaatimattomia. Tunnen taas monta päällepäsmäriä, jotka eivät todellakaan ole ainoita lapsia. Mistä te voitte tietää, että ainokaisen elämässä ei olisi ollut muitakin, joiden kanssa harjoitella huomionjakamista ja muuta? Monikaan ei ole vain vanhempien kanssa kolmin. Toiset päiväkodissa, perhepäivähoidossa, kotona hoitolasten kanssa, serkkujen kanssa, ystävien ja kavereiden kanssa. Ainoa lapsi hakeutuu herkemmin vapaa-ajallakin muiden seuraan, missä saa samaa harjoitusta ties mistä. Jos vain asuinympäristö sen suo naapurustoineen, harrastuksineen ym. On yökyläilyt, kaverien kodit, serkkujen seurat. Myös ihania kuopuksia tunnen, toisia huomioivia, lojaaleja, empaattisia. Esikoisista taas valitettavasti on löytynyt näitä ainokaisten parjatuiksi piirteiksi kuvattuja piirteitä hyvinkin paljon.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0
Tähdellä merkityt ovat pakollisia kenttiä

Asiantuntija: "Kiintymys kuuluu päivähoitoon"

Päiväkoti 4

Pienissä ryhmissä aikuisen on helppo olla lähellä lasta, Hanna-Mari Ahvonen sanoo. ››

Vanhempainliitto sokerikeskustelusta: "On onni, jos päiväkodin keittäjä leipoo lapsille"

Päiväkoti

Päiväkotien välipaloilla ei voi huomioida kaikkien makumieltymyksiä, asiantuntija sanoo. ››