Miksi, miksi, miksi

Vierailija

Miksi mies valittaa että joutuu olemaan liikaa vastuussa vauvan hoidosta vaikka käy töissä?
Mies tulee töiden jälkeen kotiin. Riisuu vaatteensa, purkaa eväsrasiansa, katsoo postin. Ottaa jo kylmettynyttä ruokaa hellalta, lämmittää ruoan mikrossa ja nauttii sen samalla kun lukee postin tai puhelimesta facebookin. Syönnin jälkeen hän raivaa astiat ja tekee seuraavan päivän eväät ja siivoaa jälkensä. Tämän jälkeen hän katsoo moittivasti, ottaa imurin ja imuroi leivänmurut lattialta kunnes poistuu jokapäiväiseen rutiiniinsa eli wc:n vähintään 15min ajaksi ja puhelin kourassa. Tämän kaiken tekemiseen kuluu yleensä tunti, joskus enemmän. Kello on siis jo 17 tai 17.30. Saatan sanoa että minun on nälkä. Hän ottaa vauvan syliin mutta toisessa kädessä on se hemmetin puhelin. Jos vauva itkee on vauvalla väistämättä nälkä. Syön pikaisesti, täytän astianpesukoneen ja keitän vauvalle vettä. Aikaa tähän kaikkeen saan kulumaan 15min. Syönnin yhteydessä vilkuilen vauvaa ja miestä. Miehellä alkaa mennä hermo vauvan "viihdyttämiseen". Saan syötyä. Mies ojentaa vauvan minulle ja sanoo menevänsä ulos. Moitin hänen valintaansa mutta mies vastaa että olisit tehnyt pihatyöt päivällä, ei hänen tarvitsisi väsyneenä työpäivänjälkeen. Saamme riidan aikaiseksi.
Mies tulee sisälle. Kello on 19. Hän vie esikoisen (3v) suihkuun, minä kiikutan vauvan sinne.
Haluan eritellä hänen tekemisiään kun äidit joutuvat yleensä tekemään nämä asiat silloin, kun ehtii. Ei silloin kun haluaa.
Illaksi mies istuutuu nojatuoliin ottaa vauvan syliin ja toiseen käteen puhelimen. Hän huutelee vaatimuksia mitä milloinkin tarvitsee. Eihän voi nyt nousta kun vauva viittävaille nukkuu.
Saan esikoisen iltapalat, hampaanpesut ja yökkärinvaihdon tehtyä. Klo. 21 hän suostuu menemään vihdoin nukkumaa.
Hoidan omat iltapuuhat ja kömmin sänkyyn. Mies jää nukuttamaan vauvan yöunille josko saisin tunnin etumatkan nukkumisessa.
Aamulla mies herää väsyneenä klo. 6 ja valittaa kun joutuu heräämään niin aikaisin. Ja KYLLÄ, minä jo istun pöydässä ja hörpin kahvia. Olen herännyt yöllä 3 kertaa ja viimeisimmän kerran jälkeen klo. 4.30 vauva jää levottomana pyörimään sänkyynsä. En halua ottaa sitä riskiä että nukahdan ja vauva herättää 5min kuluttua. Olisin entistäväsyneempi. Mies ihmettelee miksi en ole nukkumassa kun vauvakin nukkuu. Esikoinen herää sitten miehen ääniin kuuden jälkeen.
Päivät ovat touhua täynnä. Kodinhoitoa (pyykkäystä, siivousta, potan tyhjentämistä, astioiden raivaamista, pöytien pyyhkimistä) ja ruoanlaittoa. Syön kun vauva nukkuu tai riippuu käsivarrella. Esikoinen menee siinä sivussa. Hän nukkuu vielä päiväunet mutta erikoisempaa se olisi jos vauva nukkuisi yhtäaikaa.
Mies tulee töistä ja ihmettelee mitä olen taas päivänaikaan tehnyt ja sama homma jatkuu.
Miksi äidin pitää vuosia horjua väsymyksessä. Miksi äidin pitää jaksaa. Miehen mielestä hänellä on niin vaativa työ että hän kaipaa lepoa. Mitä jos äiti väsähtää yhden vilkkaan uhmaikäisen ja lähes jatkuvaa kantelua vaativan vauvan kanssa.
Kyllä mies osallistuu viikonloppuisin mutta keksii sen verran virikkeitä ja tekemistä päiviinsä ettei tarvitse hoitaa vauvaa.
Sitten kun olemme kaikki yhdessä lähdössä jonnekin; puen lapset, pakkaan tavarat. Laitan lapset autoon ja odotamme isää. Odotamme vielä lisää. 10min odottelun jälkeen vauva hermostuu, hyssytän toisella kädellä takapenkillä olevaa turvakaukaloa. Isä saapuu ja sanoo että olisit tarkastanut että ovet ovat lukossa ja kahvinkeitin ja hella sammutettuna. Ei olisi mennyt niin pitkään. Ja tämä tapahtuu jokaIKINEN kerta kun jonnekkin olemme lähdössä.
Ja kyllä. Olen KATKERA. Miksi minun lapsilleni ei suotu osallistuvaa, innostunutta ja ennenkaikkea kiinnostunutta isää.
Ps. En ole väsynyt, päinvastoin. Nautin lapsistani ja heidän kanssaan olemisesta. Haluan tekstilläni yleistää äitejä ja heidän etujaan. Äidit; olette supernaisia

Kommentit (0)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat