Lasten liian varhainen itsenäisyys Suomessa - mitä sillä tarkoitetaan?

Vierailija

Aina aika ajoin kirjoitetaan lehdissä, että Suomessa lasten täytyy itsenäistyä liian aikaisin, ja aikaisemmin kuin muissa länsimaissa.



Mitä sillä itsenäistymisellä tarkoitetaan teidän mielestä?



Onko se sitä, että pitää pukea itse esim. 3-4-vuotiaan, saa mennä yksin pihalle 6v. vai mitä sillä itsenäistymisellä näissä puheissa tarkoitetaan?

Sivut

Kommentit (30)

Vierailija

Surullisen moni oli sitä mieltä, että kouluikäinen lapsi selviää kaikesta jo yksin ja on liikaa vaadittu, että äiti herää aamulla kun lapsi on lähdössä kouluun.

Moni puolusteli jopa aggressiiviseen tyyliin käytöstään ja haukkui toisten lapsia avuttomiksi jos eivät itse pärjää aamutoimista.



Tässä yksi esimerkki...

Vierailija

Kun lueskelee näitä viestejä ja tietää omastakin kokemuksesta, mitä on liian varhainen itsenäistyminen, ei ihmettele, että monen mielenterveys on lujilla. Miten jaksaa aikuisena, kun on kantanut itseään ja mahd. muita aivan liian pienenä?



Tuo varhainen itsenäistyminen liittyy minun käsityksen mukaan myös riippuvuuksiin. Esim. vanhempien alkoholi- tai työriippuvuus lisää lasten kuormaa. Lapsi voi tosiaan joutua huolehtimaan itsensä lisäksi myös vanhemmistaan, ainakin henkisellä tasolla. Myös vanhemman "terapeutiksi" joutuminen eli kuuntelijana olo lisää lasten ja nuorten pahoinvointia ja liian varhain aikuistumista.

Vierailija

mutta ei kaikki vanhemmat ole "löyhiä"



mun teinit 17, 15 ja 14. ovat totaalisen järkyttyneitä, kun heidän kaverit juoksee kylillä pitkälle yli puolenyön. Meillä on kaikilla myös teineillä tiukat kotiintuloaja kaikilla, arkena ollaa kotona klo 21 mikäli muusta ei olle sovittu. viikonloppuina klo22.



teinejen kavereilta olen saanut vain positiivista palauteeta siitä että meillä on pelisäännöt. Ite olen aikoinan saanut "vanhanaikaisen" kasvatusken missä oli tiukat rajat ja rakkautta paljon. Meillä ei käytetä alkoholia eikä polteta. aina ovat tulleet kotiin kun on sovittu jne.



yksi lasteni kavereista onkin sanonut, että tahtois muuttaa meille, kun meillä on aina aikuinen paikalla ja säännöt sekä aikataulut.. valitettavasti lapset sekä nuoret tarvitsee ohjausta, vaikka ne muuta välillä sanookin.

Vierailija

Ahdistutaan, masennutaan, uuvutaan, kehitetään addiktioita kompensoimaan syvällisiä tyydyttymättä jääneitä tarpeita. Tarpeita läheisyyteen, arvostukseen, rakastetuksi tulemiseen, yhteisyyteen jne. Niiden puutteestahan moni aikuinenkin kipuilee - mikä sen parempi markkinamiehille, tyytymättömyys laittaa ihmiset ostamaan tavaroita ja elämyksi, joilla he kuvittelevat täyttävänsä nämä tarpeensa, joita he eivät itsekään ehkä tiedosta, kerta kerran jälkeen.

Vierailija

mättää kun nuoret voi henkisesti pahoin maailman parhaimmassa lintukodossa, loistavassa koululaitoksessa ja varsinaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa...



kaikkihan on tehty mahdollisimman täydellisesti lasten kasvatuksessa....

Vierailija

itse monta vuotta ulkomailla asuneena olen jo pidempään ihmetellyt Suomessa voimissaolevaa ydinperhe ajattelua. Anopin kanssa ei olla puheväleissä omaa äiti pitää kestää pari kertaa vuodessa. Ollaan äiti, isä ja lapset ihan keskenään ja itse on pärjättävä. Myös lasten.



Englannissa asuessa pisti silmään että alle 10.v lapset eivät lain puittessa saaneet kulkea koulumatkoja yksin ja vanhempien ollessa töissä usein lapset olivat iltapäivät isovanhemmilla, palkatun nannyn kanssa tai menivät tädin tai sedän luo. Yhteisöllisyys on kunnia-asia. Sama asia Yhdysvalloissa, yhteisöllisyyttä painotetaan ja perhekeskeisyys ei tarkoita vaan ydinperhettä.



Suomessa jotenkin tarjotaan pärmääminen mittariksi yksinoloa eikä muitten kanssa pärjäämistä ja sosiaalisuutta. Sääli niin monelta kantilta katsottuna.

Vierailija

ja menin ratikalla kouluun.

Koulusta kerhoon ja sieltä kävellen kotiin.

Tätä pitäisin varhaisena itsenäistymisenä.



Esimerkkinä nykypäivästä. naapurissa vanhemmat soittivat baarista 5 vuotiaalle "Oletko hakenut jo siskon tarhasta". Myönteinen vastaus tuli ja ruokakin oli kuulemma laitettu.

En tiedä kyllä missä tarhassa luovutetaan lapsi toisen pienen huomaan, mutta näin kertoi baarimikko enoni.

Vierailija

sitä että suomessa on vallalla ihanne jonka mukaan lapsi ei itke enää 3-vuotiaana eikä muutenkaan "vaivaa" aikuisia henkisesti vaan pärjää omillaan ryhmässä tai yksin.

Kouluikäisenä eli 6-7 vuotiaana pitäisi pärjätä joka päivä jopa 11-12 tuntia ilman aikuisen tukea. Koulussa opettajalla on niin iso ryhmä ettei hän ehdi/voi paneutua yksittäisen lapsen asioihin sen tarkemmin. Kotona odottaa tyhjä koti kun koululainen tulee kotiin 13 maissa. äiti ja iskä käyvät vielä harrastuksissaan ja lapsi on kotona telkkarin ja mikroaterian kanssa yksin koska on niin "itsenäinen".

Vierailija

Lainaus:

. Myös vanhemman "terapeutiksi" joutuminen eli kuuntelijana olo lisää lasten ja nuorten pahoinvointia ja liian varhain aikuistumista.




amen.



Mutta miten olisi mahdollista olla kotona odottamassa alakoululaista kotiin?

Siis olisihan se kivaa, mutta tarkoittaisi käytännössä työelämästä poisjättäytymistä monilta aloilta kokonaan. Osa-aikatyö kun ei käytännössä ole mahdollista kuin rajatuissa ammateissa. Ja taloudellisesti olisi myös mahdotonta, koska isompien lasten kanssa kotona olemiseen ei saa mitään rahaa.



Siispä kaikki ajamaan Suomeen osa-aikaisia työmarkkinoita!

Vierailija

Hesarin netissä oli pari kuukautta sitten keskustelu, jossa joku kirjoitti, että kanatkin ovat hänestä yksilöitä.



Asun Saksassa, ja olen huomannut, että yhteisöllisyyttä on enemmän; perheet tekevät asioita yhdessä, käydään paljon kävelyillä, ulkona syömässä yms yhdessä. Lisäksi osa-aikainen työ on todella yleistä (usein äiti). Vanhemmat osallistuvat lasten kouluasioihin enemmän.



Suomessa turvallinen lähiympärisatö mahdollistaa tuon pienten lasten yksin ulkoiulun, joka varmasti jossain määrin onkin hieno asia (kotipiha tai vastaava).



Mutta ihmettelin kyllä ääneen, kun kaverini kehui, että 1.5 vuotias oli hänestä tarhassa nyt niin kovasti itsenäistynyt! Hienoa, että oppivat uusia taitoja, mutta mikään tavoite musta ei taaperon itsenäistyminen voi olla.

Vierailija

jossa tällaista ongelmaa ei koeta olevan.



Tähän kysymykseen tulee yleensä sellaisia vastauksia, joissa eri ihmiset kertovat, mitä asioita heillä omasta mielestään tehdään paremmin kuin muilla. Lähinnä yksittäisiä asioita, jotka ei lopulta kuitenkaan ratkaise koko asiaa. Vaikka joku nukkuisi perhepedissä 15-vuotiaiden kanssa, niin jossain toisessa asiassa lapsilta saatetaan kuitenkin odottaa sitä liian varhaista itsenäisyyttä.



Ehkä koko asialla on enemmänkin tekemistä yhteisöllisyyden kanssa. Suomessahan ydinperheet ovat aika yksin, isovanhemmat ja varsinkin muut sukulaiset eivät oikeastaan kuulu perheeseen. Yleinen asenne ylipäätään korostaa omin nokkineen pärjäämistä ja omien asioiden pitämistä omina asioina. Täälläkin jos seuraa hetken keskusteluja, tulee aika pian selväksi, että itse pitäisi pärjätä, vika on aina omassa itsessä, valittaa ei saa vaan pitää ottaa itseään niskasta kiinni, muita ei saa vaivata omilla ongelmilla, kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta auttaa toista ihmistä jne.

Vierailija

Kulkea yksin kouluun, viettää aamuja ja iltapäiviä yksin viimeistään tokaluokalta. Muutenkin lapsilta odotetaan liikaa osaamista, lapsen pitää kantaa itse vastuu ekaluokkalaisesta asti koulukirjojen pakkaamisesta, siitä että kaikki läksyt on tehty, mitä pukee aamulla päälleen ulos, mitä syö aamu- tai välipalaksi vai syökö ollenkaan. Ei se pieni koululainen jaksa vielä kantaa kaikkea vastuuta itse.

Vierailija

Pitää olla yksilö ja suomessa se tarkoittaa samalla yksinäisyyttä.



Suomen työmarkkinoilla ollaan yleensä joko täyspäiväisesti tai ei sitten ollenkaan - se on työnantajan etu useilla aloilla. Toisekseen, ihmisten materiaalinen ja taloudellinen vaatimustaso on sitä luokkaa, ettei enää yhden ihmisen + osa-aikaisen palkalla ole mahdollista täyttää.



Ikävä kyllä myös hyvä syy (se että vanhempien täytyy käydä töissä) ei vähennä lasten yksinäisyyttä tyhjässä kodissa koulupäivän jälkeen. 10 tuntia viikossa yksin altistaa lapset jo tutkimusten mukaan masennukselle.

Suomessa pitäisi järjestää koululaistenkin iltapäivähoito kaikille sitä tarvitseville.

Vierailija

lapsi ei saa nauttia vanhempiensa läheisyydestä ja hoivasta tarpeeksi pitkään, vaan hänen pitää oppia mahdollisimman pienenä pärjäämään itse.



Pienet vauvat siirretään mahdollisimman nopeasti omaan huoneeseen nukkumaan esimerkiksi. Unikoulutusta pienille jne. Sylissä pitäminen, lohduttaminen ja hellyys muka pilaavat lapsen.



Ylipäätään suomalaisessa lapsenhoitokulttuurissa korostuu se, että lapselle on pahaksi saada sitä mitä hän tarvitsee. Sehän voisi vaikka tottua hyvään ja se on paha juttu se.

Vierailija

murrosikäisille ei aseteta enää rajoja, 15-vuotias saa roikkua kaupungilla ja kokeilla alkoholia jne.



Ja toisaalta sitä, että toisen apua ei saa tarvita ja ottaa vastaan. Tälläkin palstalla kauhistellaan, jos vanhemmat haluavat tukea taloudellisesti aikuisia lapsiaan. Tämä terve ja normaali toiminta on muka jotenkin säälittävää. Apua saa tarvita ja ottaa vastaan. Vahvempi on se, joka myöntää heikkoutensa, kuin se, joka aina pärjää yksin.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat