nuorten äitien äidit...

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Olen 19-vuotias, 3kk vanhan pojan äiti. Oma äitini on ollut innoissaan vauvasta jo raskausajasta lähtien (alku shokin jälkeen). Nyt kun poika on syntynyt äitini on alkanut soittelemaan joka päivä pari-kolmekin kertaa ja kyselee miten menee (asumme yli 100km:n päässä toisistamme) Jos kerron että poika on unilla parvekkeella alkaa hän kysellä mitä pojalla on päällä onko hyttysverkko ym. ärsyttää kun äitini ei ilmeisesti pidä minua hyvänä äitinä. Olen muutanut kotoa 2 vuotta sitten, joten luulisi hänen jo tietävän että ihan hyvin pärjätään.



Miten teidän muiden omat äidit/anopit suhtautuvat teihin äiteinä?

Kommentit (2)

Vierailija

Meillä sama, alkushokin jälkeen oli raskausaikana innoissaan ja on edelleen tosi innoissaan. Kyllä viime syksynä/talvena sain minäkin kuulla että " pitäisi olla paksumpi hattu" jne. mutta en ajattele että äiti ei pitäisi mua hyvänä äitinä, vaan samaahan se on sanonut kun itse olin pieni " laita hattu päähän" jne. Äidit vaan on sellaisia, varsinkin kun tulevat isoäideksi :D Huomaat saman sitten kun viet lapsesi ekaa kertaa päivähoitoon, alitajunnassa pyörii ajatus " kukaan muu ei voi hoitaa yhtä hyvin kuin minä" . Ja mun täti teki muuten samaa, aina kun siellä käytiin niin huomautti että pitäisi olla enemmän päällä, sanoin aina vaan takas että on ihan sopivasti...

Nyt odotan toista ja äiti tuossa yhtenä päivänä sanoi että ei malttaisi millään odottaa että tämä syntyisi. Pyysi myös anteeksi sitä että silloin ekalla kertaa oli alussa niin ikävä tyyppi.



Eli sellaisia äidit vaan on. Itse olet (ja olen) ihan samanlainen sitten tulevaisuudessa myös :D



Mutta mun mummi sitten... No, eka lapsi oli ok. Mutta tätä toista ei ole sille olemassakaan kai. Soitti tuossa pojan 1v synttäreiden jälkeisenä päivänä, kiittääkseen juhlista. Sanoin että ollaan tulossa juuri sairaalalta, mummi siihen että onko poika kipeä? Ei kun minä siellä kävin. No, ei siitä sen enempää sitten puhuttu, ei se kysynyt miksi kävin sairaalassa (eikä ollut ihan rutiini juttu). Ei kysy miten voin, mitä vauvalle kuuluu. Ei myöskään ole äidin kanssa puhunut asiasta mitään. Katsos, minä olen nyt huono lapsenlapsi. Kun eihän kahden lapsen äiti mitenkään voi enää yliopistossa opiskella ja vain akateeminen koulutus on jotain tärkeää. No todellisuudessa, opiskelen ja aion jatkossakin opiskella yliopistossa, mulla on jo 2 ammattia (sähköasentaja ja uimaopettaja), työkokemusta 13 työpaikasta, vakituinen työpaikka, (kohta)2 lasta, oma asunto, aviomies etc etc. Että mikä hätä mulla muka on? Moniko 20v voi sanoa samaa? En siis ylpeile nyt, mutta mikähän tässä nyt on niin pielessä sitten? Oikeastaan ei jaksa enää edes kiinnostaa. Meistä kolmesta lapsenlapsestaan yksi on sattunut elämään " täydellisesti" , tiedän ettei ole mitään mummin mieliksi tehnyt mutta hyvin on mennyt. Ja kun serkku sitten saa lapsia, on se varmasti tosi ihana asia. Enkä ole siitäkään tippaakaan kateellinen, on rankkaa olla täydellinen, eikä serkku ole yhtään innoissaan mummin odotuksista.

Vierailija

päivällä hoidan pyykit, ruuan ja imuroinnin. Jos poika ei silloin nuku istuu sitterissä tai on leikkimatolla jos alkaa kovasti huutaa niin laitan paussin kotihommille ja menen pojan seuraksi joksikin aikaa. Äitini mielestä minun pitäisi jättää kaikki hommat iltaan kun mies tulee töistä ja olisi pojan seurana niin sitten seitsemältä illalla alkaisin hoitaa kaikki päivän kotihommat. Miten teidän muiden päivät menee, millaset rutiinit teillä on?

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat