Kun olette olleet *todella* kiinnostuneita jostain miehestä. Miten olette tuoneet sen ilmi sille miehelle ?

Vierailija

Ja mistä tietää onko se toinen mahdollisesti oikeasti kiinnostunut sinusta ?



Etukäteen neuvoista kiittäen.

Kommentit (14)

Vierailija

Olen sellainen ihminen etten siedä epätietoisuutta enkä osaa " pelata" , siispä aina olen sanonut täysin jotain peittelemätöntä, kuten esim " sä olet minusta tosi ihana, haluaisitko tutustua muhun paremmin, vai oletko varattu tai tykkäätkö eri tyyppisistä naisista kuin mä"



Siinä seuravaat 15 sekunttia voi olla elämäsi karmeimmat, mutta toistaiseksi ei ole kertaakaan pakkeja tullut, joten vastauskin on itse asiassa ollut suorasukaisen mairitteleva. Luulisin että mua viehättvätkin vain sellaiset miehet jotka arvostaa suoraan puhumista. Jos mun pitäis jostain kulmakarvojen asennosta tai paidan väristä päätellä onko tässä säpinää vai ei, ei ois mun mies!

Vierailija

Mutta kysyin neuvoa, kun täällä kumminkin valtaosa naisista elää parisuhteessa. Kiitos asiallisista vastauksista.



Ja jopa tämän asian kirjoittaminen tänne palstalle jotenkin jäsensi ajatuksiani. Ehkä kaipasin eniten teidän omia kokemuksianne...

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:

Oletteko molemmat vapaita?

vasta rakastunut, joka petetyksi tullut edellisessä suhteessaan






Me molemmat opiskellaan samassa suuressa koulussa työn ohella. Oon nähnyt hänet vapaaehtoisessa harkkaryhmässä tämän syksyn aikana yksi ilta viikossa. Noin 4 tuntia kerralla. Mutta siellä on 40-50 ihmistä, joten ei siellä nin henkilökohtaisesti kukaan oo oikeen itsestään kertonut.

Ei sillä ainakaan sormusta ole sen olen tarkistanut jo ajat sitten. Mutta eipä se tosin mitään oikeen kerrokaan.



Mutta oot kyllä oikeessa ei kukaan niin ihana voi oikeesti olla vapaa. Taas yksi syy lisää pysyä hiljaa. Jaiks.

Vierailija

Olen yrittänyt opetella suoremmaksi ja rohkeammaksi mutta kai se on niin että kun oikein ihastuu ja joku pistää pasmat sekaisin niin on ihan normaalia jos siihen tuolla tavalla reagoi!

Vierailija

Siis tää ihastumisen tunne jo itsessään on kihelmöivän ihana. Mutta on myös tunne etten saasitä pois päästäni. Samanlainen tunne, kun joskus jää joku musiikkikappale päälle pään sisälle eikä sitä saa millään loppumaan. Sitä näkee kaiken niinkuin vaaleanpunaisten lasien läpi. Eikä pysty kontrolloimaan omia ajatuksiaan tai fantasioitaan. Ajatuskin kihelmöi vatsanpohjassa.



En usko, että mulla on koskaan rohkeutta sanoa suoraan yhtään mitään. Sitten ajattelen että olemalla hiljaa en voi pettyä ja saan jatkaa tätä ihastumisen/ rakkauden tunnetta. Kun en ole pilannut mitään. Toisaalta taas kumminkin haluaisin tehdä aloitteen. Eli olen siis ihan skitsotapaus.



Siis käytännössä ne ryhmätilanteet jossa olemme samassa paikassa, olen normaaliakin idiootinpi käytökseltäni. Ei voi kun katsella ja sitten jos hän katsoo minuun päinkään niin en pysty kuitenkaan ottamaan katsekontaktia. Siis tämä kuulostaa ihan teiniltä, mutta en oikeasti ole normaalisti näin ujo.

Viimeviikolla tulimme samalla ratikalla keskustaan ja olin kuin mykkä. Siis ei löytynyt sanan sanaa. Jälkeenpäin harmitti, mutta en vaan saa sitä suutani auki.



Vierailija:

Lainaus:


Siinä seuravaat 15 sekunttia voi olla elämäsi karmeimmat,




Vierailija

mutta tuo muistuttaa kovasti karvasta kokemusta omasta nuoruudestani,jollon olin samalla lailla ihastunut.Siis aivan todella todella ihastunut niinkuin sinäkin tekstistä päätellen;-)Ei siitä ikinä mitään tullutkaan kun olin niin ujona etten suutani auki saanut.Ja kas vain tämän komean herran nappasi eräs rohkeampi neito.

Jälkeenpäin tajusin että ois tuo herra mulle ollutkin aivan väärä ihminen,kun myöhemmin tapasin aviomieheni joka itse teki aloitteen ja on osoittautunu maailman ihanimmaksi mieheksi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat