Parisuhdeoppia...

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Joku sanoi minulle kerran että haluaisi niin mielellään parisuhteensa toimivan, mutta kun mies on mikä on eikä muuksi muutu. Sitten kertoi löydöstään kirjaston hyllyltä, kirja " Vahva, heikko vaimo" avasi hänen silmänsä huomaamaan, kuink paljon hän itse yrittää kontrolloida miestään olemaan sellainen kuin hän haluaa. minäkin kiinnostuin moisesta " ihmekirjasta" ja luin opukse... kääk, tunnistin aika paljon itseäni kontrollifriikiksi ja tajusin mistä johtuu monikulttuurisuus-piireissä törmäämääni " vitsiin" kuinka suomalaisnaiset yrittävät kontrolloida kaikin voimin miehiään (suomalaisia tai ulkomaalaisia). Olen miettinyt tätä myös siltä kannalta, että johtuuko kontrollin tarve siitä, että se tasa-arvo mikä on saavuttu pitää kynsin hampain ja kovin äänin nyt säilyttää, eli pohjimmiltaan ei huomaa, että juuri kontrolloimistavoilla saa päinvastaisen reaktion eli jos itsänikin joku yrittäisi kontrolloida, totta kai joko häipyisin tai sulkeutuisin omiin menoihin, pois toisen kontrollipiiristä. Uskoisin, että avioliitoissa olisi hyvä huomata tämä asia, että annammeko miestemme olla sellaisia kuin ovat ja katsoa siitä käsin mitä voi itsessään muuttaa, jos kokee itsessään kasvualueita. Toista ei saa kontrolloida eikä suostua myöskään itse kontrolloitavaksi. JA kun on itse tehnyt oman puolen asiasta, voi miettiä toimiiko suhde, itse huomaan aiankin helposti lankeavani siihen, että mietin mitä toinen voisi tehdä enkä mitä itse... Eihän tämä ole mikään kaupankäynti, että " jos teen hyvää, teepä itsekin " , vaan niin että valitsen tehdä hyvää koska se on oikein, oikea tapa kaikkia ihmisiä kohtaan.

Itsekkyys ajaa itse kutakin vaatimusten tielle....



Suosittelen tuota kirjaa luettavaksi, sen näkökulmia voi SOVELTAA omaan eläämäänsa ja kaikkiin ihmissuhteisiin siltä kulmalta, että mitä on käytännössä toisen ihmisen kunnioitus.... Kunnioitustaitoja tarvitaan puolin ja toisin kaikissa suhteissa, moku-liitoissa ja muissa...

Kommentit (10)

Vierailija

olen joskus miettinyt pitääkö tasa-arvosta pitää kynsin hampain kiinni, eli tällä kärjistetysti tarkoitin sitä että esim. on eroa sanooko vaikka kotona nalkuttaen " että täällä se minä aina vaan tiskaan ja sinä et vaivaudu apua tarjoamaan" kuin että " haluan että tiskaat astiat" tai vielä parempi " sovitaan, että vuorotellaan tiskaamisesta' '

Eli tarkoitan juuri tuota, että ottaako heti asenteen, että te mieht aina meitä sorratte, mikään ei muutu vuosisatojen saatossa, vaan onko ajatus, että ei miehiä ole kasvatettu välttämättä huomioimaan naista oikein eli hänelle tulee antaa TIETO ettei minulle sovi kodinkoneena olo...eli käytännön tasa-arvo tulee parhaiten neuvottelemalla.. moni nykyajan suomalaismieskin on tottunut siihen ,että äiti tehnyt kaikki kotihommat...

eli jos haluaa saada tulokseksi tasa-arvoiset neuvottelutulokset on kaiketi ero miten asiaa käsittelee.



Vierailija

...aika paljonhan niitä erilaisia opuksia on olemassa. Varmasti tuossakin kontrollihommassa on ideaa. Mut jotenkin minusta monet parisuhdeoppaat tuntuu usein aika yksipuolisilta. Niinkuin nyt tuokin esittelemäsi ajatus. Naisten pitäisi sitä ja tätä. Miehethän on mitä on, ei me niitä voida kuitenkaan muuttaa. Onko koko homman juju siinä että naisen pitää vain lakata kontrolloimasta ja tyytyä siihen että mies saa elää niinkuin itselleen parhaiten sopii. Mielestäni parisuhde toimii jos kumpikin osapuoli ottaa vastuun asioista, perheen elämästä, tasapuolisesti ja sillä sipuli. Kyse ei ole siitä että naiset (aina) haluaisivat miesten muuttuvan mieleisikseen. Perhe-elämän pyörittäminen, kaikki käytännön hommat, vain ikävä kyllä edellyttävät mukanaoloa ja vastuunkantoa molemmilta. Ei siinä välttämättä mistään valtataistelusta tai tasa-arvosta kiinnipitämisestä ole kysymys. Turha naisten on aina syyllistää itseään milloin mistäkin, kontrolloimisesta, komentelusta, riitelystä¿



Siitäkin täällä keskusteltiin jossain viestiketjussa vähän aikaa sitten. Siinäkin annettiin sellainen kuva että riitely on naisten syy, että naiset ovat typeriä ja lapsellisia kun suuttuvat. Kyllä asia on myös niin, että riitaan ja " kiukutteluun" - kuten naisten käytöstä usein kuvataan - voi olla ihan selkeä ja hyvä syy. Myös miehet käyttäytyvät typerästi, eivät ota toisia huomioon, ovat välinpitämättömiä, eivät kanna todellista vastuuta asioista ja asettavat omat tarpeensa kaiken edelle. Ei siitä että suuttuu tarvitse tuntea syyllisyyttä ja pyrkiä väkisin enkelimäiseen käytökseen. Koska siihen ei kuitenkaan pysty, se generoi taas uutta syyllisyyttä. Naiset ovat tottuneet siihen, että asettavat aina toisten tarpeet omien edelle. Tästä sitten seuraa väsymystä ja turhautumista ja siitä puolestaan sitä " kiukuttelua" . Naistenkin on opittava tunnistamaan omat tarpeensa. Parisuhdeoppaiden viesti on vain kovin usein ristiriidassa tämän kanssa.



Tottakai tuossa mitä kirjoitat on paljon tottakin - naiset voisi oppia miehiltä tietynlaista rentoutta, ei aina tarvii niin kauheasti pingottaa. Tuo kontrollin vähentäminen on osa sitä. Mutta aika asenteellinen sävy tuon oppaan viestiin sisältyy. Nimenomaan siinä mielessä, että naisen pitäisi taas kerran muuttua. Koska emme voi muuttaa miehiä muuttukaamme siis itse. Ei kyse ole siitä että naiset haluaisivat miesten muuttuvan mieleisikseen, vaan ihan siitä, että nämäkin kantaisivat ottaisivat tasavertaisesti vastuun perhe-elämän pyörittämisestä. Kontrolloidaan sitten tai ei, jonkun ne kotihommat on kuitenkin hoidettava.



Vierailija

edellä esitetyissä kommenteissa,

eli tarkoitin just, että ko. kirjasta VOI saada vinkkejä omaan parisuhteeseensa, siis minä ainakin sain, mutta kaikki välttämättä ei.

Mulle oli tärkeä tuon oppaan ja Kiukku on voimaa- kirjan ajatuksista se, että pitää tuoda omat toiveet huomioon selkeästi. Eli en itse halua, että mies olis esim. menossa iltamyöhään ja olen sen selkeästi sanottu, ettei omia menoja saa olla, ellei niistä ole yhdessä sovittu. Ja tästä pidetään kiinni. Samoin kotityöt on jaettu alusta saakka 50-50 ilman mitään mutinoita. Eli jos ukko olis sohvaperuna, ei varmaan sellaisenaan kyseisen kirjan opit olis meille sovellettavissa, en tiedä, mutta itse näen kaiken niin, että voi siis katsoa peiliin, jos on mitään mitä oppia...

Siitä huolimatta etta mieheni on tehnyt aina kotitöitä eikä ole menossa omissa jutuissaan (joskus sopimuksesta kyllä) minun ongelmani on ajoittain kontrolli: eli neuvon suurin piirtein, miten hänen pitäisi olla tietyissä tilanteissa... hamaassa menneisyydessä saatoin esimerkiksi jossaikin keskustelutilanteissa oikaista mitä hän sanoi ja näin nolata huomaamattani häntä.

Ei oma ukkoni täydellisyys ole ja hänelläkin on ollut monta asiaa opeteltavana ja edelleen varmasti on ja siitä sanonkin, jos katson, että ois kiva kun huomioisit tuon ja tuon...

Pointtini oli, että kumpikaan ei saa kontrolloida,

kontollijuttu olisi monimutkainen tässä selittettäväksi syvällisemmin, mutta se liittyy ihan yleisestikin suhtautumisena elämään, että pitääkö olla koko ajan langat käsissään, että uskaltaa elää, vai uskaltaako elää niin, ettei koko ajan johdattele esim. keskusteluissa mistä puhutaan ja kuinka kauan jne.

Mutta koska toista ei voi muutta itseään voi

ja se ei tarkoita etteikö miehen pitäisi muuttua ja kasvaa,

mutta pointti on, että hänen pitäisi itse se oivaltaa

saa sanoa toiveensa, mutta jatkuva napina on turhaa...

parempi silloin miettiä, toimiiko suhde tosissaan



sekava juttu, mutta ehkä pysyitte perässä



itse olen joskus just ollut pikkutyttö, että suutun kun olen ollut väsynyt " minä en koskaan käy virkistäytymässä" tyyliin sen sijaan, että olisin alkanut järjestämään asiaa.



No, esim. pekka sauri on kirjoittanut hyvin tästä asiasta miten yhteisillä neuovotteluilla voi päästä hyviin ratkaisuihin parisuhteen arjessa. helposti naiset ja miehet toisiaan " pelkää" eikä tuo todellisia tarpeitaan esiin neuvoteltavaksi, jossa toista ei pakoteta eikä manipuloida vaan tasavertaisena neuvotellaan...



ja tahto neuvotella täytyy olla molemminpuolinen...



doylen kirja on siitä helpottava, että vaikka toinen ei heti haluaisi neuvotella mistään, voi luoda paremman ympäristön sillekin asialle...



useimmitenhan haluamme taistella parisuhtemme puolesta emmekä heti luovuttaa...



mutta mikä toimii toiselle voi toiselle olla fiasko - !

Vierailija

olen kyllä itse asiassa sitä mieltä että muuttamalla itseään voi muuttaa toista. Jos ei toimi teillä niin meillä toimii:))

Suurimmassa määrin (ei silloin kun suhteessa on esim väkivaltaa tai alkoa vaan ns normaalia riitelyä jne) suosittelen katsomaan ensin itseä peiliin ja syvään itsetutkiskeluun ennen kuin alkaa syyttämään toista. Joskus sen muutoksen pitää alkaa paljon lähempää kuin siitä puolisosta ...

Vierailija

Ja kirjasta tarkat tiedot:

DOYLE, Laura: Heikko vahva vaimo: kuinka löytää läheisyys, intohimo ja harmonia ihmissuhteeseen (2002)

Löytynee kirjastoista ympäri maan :)

Vierailija

mamadza:

Lainaus:


olen kyllä itse asiassa sitä mieltä että muuttamalla itseään voi muuttaa toista. Jos ei toimi teillä niin meillä toimii:))

Suurimmassa määrin (ei silloin kun suhteessa on esim väkivaltaa tai alkoa vaan ns normaalia riitelyä jne) suosittelen katsomaan ensin itseä peiliin ja syvään itsetutkiskeluun ennen kuin alkaa syyttämään toista. Joskus sen muutoksen pitää alkaa paljon lähempää kuin siitä puolisosta ...




Kukas sitä miehen päätä kääntää, ellei oma vaimo ;) Ja huutamalla ja raivoamalla se pää ei kyllä käänny piiruakaan mihinkään suuntaan. Mutta muilla menetelmillä tulokset ovat huimaavat (tosielämässä kokeiltu meilläkin). Ja jo vain oppii vanhakin koira uusia temppuja, eli miestä myös pystyy muuttamaan, kunhan menetelmät ovat kullekin parille sopivat.



Eihän mitään noista kirjoista pidäkään lukea kuin piru raamattua ;) Eikä terve itsetutkiskelu ole koskaan kenellekään pahasta.

Vierailija

Ovat yleisesti ottaen sellaiset teokset, jotka tarjoavat yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Varsinkin, kun niitä tarjoaa nollatutkimusten luvattu maa, USA.



Minua muutenkin ihmetyttää välillä se, että parisuhteen osapuolet yksinkertaistetaan naisiksi ja miehiksi, joilla on aina ne samat odotukset ja ominaisuudet. Meitä on joka lähtöön: on dominoivia ja alistuvia ja kaikkea siltä väliltä. On ihmisiä, joille vastuunkantaminen on itsenselvyys ja sitten niitä, jotka eivät halua vastata edes omista teoistaan.



Olisi mukavaa, jos joku julkaisisi teoksen, jossa kehotettaisiin pitkään ja kärsivälliseen itsetutkiskeluun, jonka tuloksena voisi sitten valita tietoisesti sellaisen puolison, jonka kanssa perhe-elämä ja arjen pyörittäminen onnistuu. Toisen on kuitenkin oltava joustavampi kuin toisen, muttei se aina tarkoita sitä, että naisen pitäisi olla se pehmeä ja antaa periksi.



Jos olet kontrollifriikki, valitse mies, joka ei pane pahakseen kontrollointia. Ei se sen vaikeampaa ole.

Vierailija

Enkä minä ole sen itsetutkiskelun ja muun kasvuni vuoksi menettänyt piiruakaan omasta hyvinvoinnistani, itsenäisyydestäni tai muistakaan itselleni tärkeistä asioista. Päinvastoin, elämäni on kaikinpuolin vain parantunut :)

Mutta, kukin siis soveltaa lukemaansa ja oppimaansa itselleen sopivalla tavalla, eiväthän kaikki millään mahdu samaan muottiin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat