Poistun palstalta...

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Usko ja epäusko, toivo ja epätoivo ¿ ne ikuiset taisteluparit.

Sitä elämä on ollut täynnä viimeiset muutamat viikot. Olisiko se totta vai ei sittenkään? Eihän tämä voisi osua kohdallemme¿ vai voisiko sittenkin? Uskoin silti sinuun pieni elämän alku. En uskaltanut sanoa sitä ääneen, koska se olisi ollut ennenaikaista iloitsemista. En jakanut uskoani sinuun edes mieheni kanssa¿isäsi. Epäilin ääneen. ¿Kellä onni on se¿¿

Näin jo sydämesi sykkeen ja tunsin sinut. Haaveissani olit jo niin totta. Suljin silmäni ja tunsin pienet nihkeät kätesi ja haistoin vauvantuoksusi. Kuulin hengityksesi ja näin ensimmäisen hymysi. Yhteinen elämämme muodostui mielessäni niin todeksi. Ja sitten mitään ei enää ollutkaan. En saisikaan olla koskaan äitisi, vaikka jo olinkin. En koskaan kuulisi nauruasi, ja silti ehdit jo olla lapseni. Omani. Minulla on lapsi, vaikka ei koskaan olekaan. En voi kantaa kuvaasi mukanani ja näytellä sitä ystävilleni. Kannan kuitenkin kuvasi sydämessäni.



Kiitän silti Luojaa, että Hän salli minulle sinut. Salli täydellisen lapsen, vaikka en häntä koskaan näekään. Tartun mieheni käteen ja jatkan elämääni. Kiitos elämälle, vaikka en sitä aina ymmärräkään.



Pirstale

Kommentit (4)

Vierailija

Tulin tänne puolelle katsomaan mitä plussanneille; sinulle, etuomiselle, Bambille ym. kuuluu ja olipa ikäviä uutisia sinun kohdallasi. Toivoin niin, että saisitte vauvan. Tämä kun taisi vielä olla viimeinen hoitonne.

Elämä ei tosiaankin ole aina oikeudenmukaista.



Kaikkea hyvää teille jatkossa.

Vierailija


olen niin pahoillani. Kukaan ei voi ymmärtää tälläistä epäoikeudenmukaisuutta. Toivoin niin kovasti, että teidän pienokainen selviytyisi pienestä koostaan huolimatta. Ei ole sanoja tälläiseen, voimia ja jaksamista sinulle ja miehellesi.



((((((((((((((((((((((((((((((((((((haleja)))))))))))))))))))))))))))))))))))))))))

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat