Vaihtoehdot: kotihoito=hyvä äiti, päiväkoti=huono äiti?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Hei,

haluaisin viritellä keskustelua siitä, miksi puhutaan niin vähän hoitomuodoista kotihoidon ja kokopäiväisen päivähoidon välillä. Tuntuu, että joko olet kunnon kotiäiti ja hoidat lapsesi kotona vähintään 3-vuotiaaksi (mieluiten kouluikään) tai menet töihin ja lapsesi on isossa ryhmässä päiväkodissa ainakin 10 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa.

Kuitenkin niitä vaihtoehtoja voisi näidenkin välistä löytyä, kun vain ihmiset olisivat niistä tietoisia tai hankkisivat tietoa.

On osittaista hoitovapaata, lyhennettyä työaikaa, työaikaliukumaa jne. Meillä itse aloitin vuorotyön, jotta lapsen hoitopäivät eivät venyisi. Lapsi saa aina nukkua niin kauan kuin nukuttaa, ja aina olen itse myös sanomassa lapselle hyvät yöt. Hoitopäivän pituus on 4-7h/pvä ja kuukaudessa on useita vapaapäiviä.

Meillä paras ratkaisu on ollut päivähoidon ja työn sujuva yhdistäminen niin, että lapsikin hoidossa viihtyy ja pärjää. Sitten jää myös paljon aikaa olla kotonakin. Itse en voisi kuvitella olevani kokonaan kotona, mutta vapaapäivät lapsen kanssa viikolla ovat molemmille pelkkää luksusta. Muita hyviä kokemuksia työn ja päivähoidon yhdistämisestä? Etenkin rohkaisuksi niille, jotka miettivät nyt lapsen hoitoon laittamista.

Sivut

Kommentit (43)

Vierailija

Bombus kun " etsi" niitä kotona lapsiaan 3v hoitavia vanhempia, joilla lapsi täysimetetty 6kk ja osittainimetetty 1v ja hapanmaitotuotteet aloitettu 10kk +muut suositukset. Ilmottaudun toteuttaneeni myös nämä lasteni kohdalla (täysimetin jo edelliset 2lastani yli 6kk silloin kun suositus oli tosin vain 4kk). Eli taidan olla näitä harvinaisia tapauksia?



Lilli80 kanssa olen siten samaa mieltä että asiat voi priorisoida juuri tuon asumisen osalta. Meillä olen kotona vaikka asumme pääkaupunkiseudulla asuntolaina niskassa (omakotitalo) ja miehellä ei mitenkään kovat tulot, mutta onneksi kohtuulliset. Taloa ostaessa laina kuitenkin mitoitettiin ei liian suureksi ja laskettiin mahdollisuus hoitaa lapsemme kotona. Meillä ei esim. lyhennysvapaita vuosia ole käytössä, mutta sekin on mahdollista.



Sandin viestin osalta olen samaa mieltä että usein totuus naamioidaan " lapsen virikkeisiin" tai " taloudelliseen tilanteeseen" , vaikka monella tuntuu olevan lopullinen syy oma jaksaminen kotona lasten kanssa. Harva vaan myöntää sitä suoraan.



Ja sitten tuohon hyvä äitiys ja huono äitiys teemaan. Itse en suhtaudu tuntemieni äitien kohdalla äitiyden hyvyyteen/huonouteen niin suoraviivaisesti tuon lasten hoidon mukaan, koska tunnen heidät paremmin ja olen nähnyt millaisia äitejä he ovat. Äitiyteen vaikuttaa moni muukin asia. Tällä palstalla vaan ei kehenkään pääse niin tutustumaan ja asiat esitetään tietenkin pelkistetymmin ja lyhyemmin. Ja kun aiheena on kotiäitiys/lapsi hoidossa, niin vastaukset kyllä yleensä koskevat tätä aihetta (tietyillä rönsyilyillä).

Vierailija

Niin, siis otin nuo ruokasuositukset tuohon ihan vain esimerkin vuoksi. Se, mitä halusin sanoa oli että harva meistä noudattaa kaikkia suosituksia, joten turha tarttua yhteen ja kahteen, nostaa ne jalustalle ja sanoa että " Tämä on se ainoa oikea tapa toimia" . Meilläkin esim. täysimetettiin 6 kk, rintamaito oli ainoa maito vuoden ikään asti (tai no, 10 kk iässä alettiin pikkuhiljaa maistella jogurttia) ja imetyksen lopetin 1v 3 kk iässä. Mutta jos joku toimii toisin ja hänellä on siihen hyvät perustelut niin eipä se sen enempi väärin ole. Enkä tarkoita hyvillä perusteluilla nyt jotain sellaista, mikä minun pitäisi hyväksyä, vaan siis ylipäänsä sitä, että on miettinyt asiaa ja päätynyt ratkaisuun, joka on se heidän tilanteeseensa paras.



Edelleenkin olen sitä mieltä, että ihan hyvä juttuhan se on, jos on mahdollista olla lasten kanssa kotona kunnes nuorimmainenkin on sen 3 v. Mutta pitäisi vain pystyä muistamaan, että vaikka itsestä tuntuisikin sille, että totta kai se on mahdollista, kun kerran me siihen pystymme niin muutkin pystyvät, niin ei se kaikille ole se varteenotettava vaihtoehto. Esim. meillä se olisi ollut periaatteessa mahdollista, mutta ei järkevää. Se olisi ollut ratkaisu, josta koko perhe olisi kärsinyt, koska se olisi tarkoittanut luopumista parista sellaisesta asiasta, joista joko minä tai mies ei olisi ollut halukas luopumaan ja lopputulos olisi sitten ollut se, että siitä olisi aiheutunut vain ihan turhaa kiukkuamista ja kireitä välejä.



Jos joku on sitä mieltä, että heille se ok-talo on niin tärkeä, että siitä ei haluta luopua, niin mitä vikaa siinä on? Itse henkilökohtaisesti toivon, etten enää ikinä joutuisi muuttamaan kerrostaloon, sillä minä en todellakaan ole sellainen luonne, joka sopii sellaiseen asumismuotoon. Nyt asumme vielä vuokralla, mutta vuokrasopimuksemme päättyy 3 vuoden päästä ja silloin meille järkevin vaihtoehto lienee se, että etsimme oman asunnon. Se tulee todennäköisesti olemaan ok-talo, mikä taas tarkoittaa sitä, että menemme miehen kanssa molemmat töihin, oli pieniä lapsia tai ei. Ja oli ratkaisu mikä tahansa, niin se tulee taatusti olemaan se meidän perheellemme kokonaisuutena paras ratkaisu, olkoonkin että varmasti puolin ja toisin joudumme tekemään kompromisseja. Siinä vaiheessa ei sitten voi kuin huvittuneena kohauttaa hartioitaan, jos jonkun ulkopuolisen ihmisen mielestä meidän olisi pitänyt toimia toisin ja joku toinen vaihtoehto olisi ollut parempi. :D Itse pitäydyn kyllä kertomasta muille, miten heidän pitäisi elää, sillä eiköhän jokainen perhe tiedä itse parhaiten ne omat tapansa ja sen, mikä on heille parasta. ;)

Vierailija

Meillä on sellainen tilanne, että tyttö on nyt 1v9kk ja minä opiskelen yliopistossa. Aloin kesällä kysellä osa-aikaista hoitopaikkaa päiväkodista. Hoidon tarve olisi ollut luentojen ajan 1-2 kertaa viikossa 3-4 tuntia kerrallaan, ja mun mielstä se on hyvin kohtuullinen hoitoaika alle 2-vuotiaalle. Kävi ilmi, että osa-aikaisen hoitopaikan voi saada, mutta jos lapsi on päivänkin päiväkodissa, niin menetän koko kotihoidon tuen. Eli yksinkertaisesti olisi tullut liian kalliiksi. Onneksi sitten sukulaiseni voi hoitaa tyttöä luentojen ajan. Kotipalvelusta hoitajaa ei meinaa saada opintojen takia (kerran olen saanut) ja MLL:stakaan ei lähes aina saa hoitajaa...



Eli opinnot kyllä joustaa, mutta mä en ainakaan ole keksinyt järkevää hoitokuviota, joka järjestyisi yhteiskunnan taholta, kun hoido ntrve on vähäinen.

Vierailija

m@mi:-):

[quote]


Pitäisikö meidän myydä omakotitalomme ja muuttaa kerrostaloon vuokralle, jotta voisin jäädä kotiin lapsen kanssa? Kumpikohan vaihtoehto loppujen lopuksi olisi lapsen kannalta parempi?

[quote]




Meitä vuokralla-asujia kohtaan, nimittäin. Ei kai lapsen hyvinvoinnin mittari ole se, että asuu omakotitalossa :O ?



Btw, kyllä yh:nakin pärjää. Minä en ole " oikea" yh, joten en saa elatustukea enkä lapsilisän yh-korotusta, tuloina siis pelkkä lasten kotihoidontuki sekä asumistuki. Ja pärjätään. Kyllähän siinä sitten saa kikkailla että rahat riittää, mutta... valintakysymyksiähän nämä pitkälti ovat. Mulla muuten oli ASO-asunto, jonka myin voidakseni olla lapsen kanssa kotona (ASO-maksulla maksoin pois velat ja luotot niin jää enemmän elämiseen). Vielä ehtii ostaa oman asunnon sitten myöhemminkin...

Vierailija

Nykyään on vain oikesti niin että harvat hoitaa 3-vuotiaaksi kotona. kaikilla on kiire töihin tai opiskelemaan. joillain on tietysti pakko elämäntilanteen takia mut monet kuitenkin itse tekevät sen valinnan. En sano että olisivat huonoja äitejä, mutta minun suhtautuminen asiaan on hieman vanhanaikainen kai. minulla on 2 vuotias poika ja imetin häntä vuoden. tuttia,korviketta,pulloa en ole koskaan tarvinnut onneksi käyttää ja tämä oli minulla tarkoituksenakin ja se onnistu. Kotona meinaan hoitaa 3 vuotiaaksi vaikka uhmaikäisen kanssa ei helppoa ole. 3- vuotiaana ajattelin pistää hoitoon ja itse hankkia n.6h päivässä kestävän työn. siinä sit on aikaa olla myös lapsen kanssa ja hoitaa koti ja tehdä ruokaa.vasta 3- vuotiaana alkaa lapsella olemaan enemmän tarvetta kavereihin niin että tämänkin takia odotan vielä sen vuoden. Kyllä nuoremmatkin leikkiseurasta pitävät, mutta sitä saa leikkipuistoista tarpeeksi. Minusta tuntuu että lapsi voi sopeutua ok hoitoon pienenpänäkin ja jopa nauttia, mutta koen tuon kotona 3- vuotiaaksi hyväksi koska lapsi saa olla kotona äidin helmoissa ja rauhassa opetella asioita. Kun hoitoon menee niin on kuitenkin vain yksi joukon jatkeena ja siihen on aikaa myöhemminkin. Tuota 3 vuotta ei saa takaisin ja sen vuoksi kannattaa harkita.Olen kuullut monilta perhepäivähoitajilta ja päiväkodin työntekijöiltä että ihan liikaa yleisesti tuovat pieniä lapsia hoitoon,että olisi lapsen edulle parempi jos hoitaisivat kotona koska monet vanhemmat ihmiset sanovat että sitä aikaa ei koskaan kadu ja koska työssä ehtii käydä vaikka kuinka kauan. Lapsi ei ole kauan pieni ja minä en ainakaan haluaisi että lapseni ensi askeleet tai ensi sanat olisi nähnyt tai kuullut joku muu. Minusta tämä 3 vuotta on myös tärkeää aikaa joka lähentää äidin ja lapsen välejä tai pitää ne läheisenä ja 3- vuotias ymmärtää jo paremmin miksi hänet hoitoon pistetään. Ajattelin vain kirjoittaa mielipiteeni koska kotona hoidon puolesta puhujia ei täällä paljon ole ja koska minä ainakin nostan hattua jos pystyy kotona hoitamaan tuon 3 vuotta. Silti teille ketkä ovat vieneet hoitoon niin sanon ettei tarjoitus ole loukata ja että kukin tavallaan ja että voihan lapsen kanssa olla läheisiä ja olla hyvä äiti vaikka on töissä. Ehkä se aika lapsen kanssa on laadukkaampaa joskus ku on ikävöinyt sitä ja on saanut hieman olla irrallaan lapsesta .

Vierailija

Meillä poika oli 10kk kun meni päiväkotiin. Siihen asti oli ollut vain meidän vanhempien hoidos. Ensimmäiset kaksi viikkoa oli hiukan vaikeeta, mutta sen jälkeen poika on tykännyt olla tosi paljon. Ujosta pojasta tuli sosiaalinen ja hyvin viihtyvä! No, töihin oli pakko mennä, ihan oikeesti. Joku kirjoitti et oikeesti voi pärjätä 1500e kuussa, mut me ei. On asuntolainaa, autolainaa ja muuta kivaa ja vaikka meidän tulot suht hyvät niin eipä paljon jäänyt rahaa käyttöön. Ja sit ois pitänyt jäädä kotihoidontuelle niin konkurssi ois tullu...miks kukaan ei usko....!!!Eri juttu sit jos ois hyvin tienaava mies tai ei lainoja sun muuta...sitäpaitsi meidän asuntolaina melkein 800e kk joten ei mikään ihan pieni.

No meille syntyi tyttö syyskuus ja poika edelleen osapäiväsenä päiväkodis...en raaskinut ottaa pois kun tykkää olla...sanokaa mitä vaan, mut näin on. Eri juttu ois jos meil ois sukulaisia ja kavereita joiden luona päivisin kyläillä, mut kun ei oo. Meillä ei ole edes niitä mummoja ja ukkejakaan minne viedä lapsia hoitoon edes pariksi tunniksi. Asuvat niin kaukana!! Välil haluais ottaa vähän rennommin. Tosin nyt olen saanut sitä omaa aikaa kun esikko on ollut päiväkodis ja vauva nukkuu pitkiä päikkäreitä.

Töihin palaan ens syksynä pakon sanelemana vaik toisaalta ei musta kotiin kokonaan jäämäänkään ois. Morkkis iskee ajoittain kun esikko on tarhas, mut ystäviltä olen saanut positiivista palautetta..onneks. Tuntuu ettei oikein kukaan ymmärrä tälläistä ratkaisua ja niin minäkin vielä lapsettomana ajattelin, et onpa kamala äiti kun ei hoida isompia lapsiaan kotona jos on vauva talos..Äidinkin hyvinvointi on lapsen etu.

Ajatelkaa mitä vaan, mut se mikä sopii toisel ei välttämättä sovi toiselle!

t: äiti ja ihanat muksut

Vierailija

Meillä 1 v 3 kk aloittaa pian päivähoidon. Se on välttämätöntä aikuisten työrauhan vuoksi, sillä meillä molemmat vanhemmat työskentelevät kotona. Syksyn ajan olemme tehneet töitä vuorosysteemillä - äiti hoitaa lasta aamun, isä iltapäivän - mutta käytännössä molempien työt kärsivät. Jos jompikumpi olisi lapsen kanssa täyspäiväisesti, tilanne olisi sama. Ei ole kunnollista erillistä työhuonetta (eikä varaa hankkia isompaa asuntoa sen vuoksi). Harmittaa vähän viedä pieni päiväkotiin, mutta nyt on näin emmekä muuta voi, pohdittu on kyllä hoitovapaata kumminkin päin. Onneksi päiväkotimme vaikuttaa todella hyvältä paikalta näinkin pienelle. Mutta olemmekos me nyt hyvät vai huonot äiti ja isä? :P

Vierailija

Niille, jotka väittävät, ettei raha riitä kotona olemiseen. Riittää se, jos asennoituu siihen, että haluaa olla kotona tuon 3 vuotta ja elää sen mukaan. Meidän perheeseen tulee miehen palkka ja minun kelan tuet (miniminä) ja hyvin saadaan vuokra ja laskut maksettua ja ostettua ruoat. Rahaa tulee kaikkineen yhteensä kuukaudessa 1500 euroa. Tällä rahalla elää siis vanhemmat ja 2 lasta + 2 isoa koiraa ja kissa.

Vierailija

Mutta toiset meistä ovat ostaneet omistusasunnon ja maksamme lainoja, ne nyt vaan on kertakaikkiaan joka kuukausi maksettava. Pitäisikö meidän myydä omakotitalomme ja muuttaa kerrostaloon vuokralle, jotta voisin jäädä kotiin lapsen kanssa? Kumpikohan vaihtoehto loppujen lopuksi olisi lapsen kannalta parempi?



Olen menossa töihin noin kuukauden päästä, lapsi on silloin 1 v. 2 kk. Ja sydän on särkynyt jo nyt, mutta kai siitä selvitään. Ja vuoden alusta aion jäädä 4-päiväiselle työviikolle. Parempaan ei meidän lainoilla ja tuloilla pystytä. Ja ihan taatusti jäisin vielä kotiin, jos vain pystyisin, joten loukkaa suunnattomasti, kun joku väittää, että ihan hyvin voi jäädä kotiin jos vain haluaa.



No tämä keskustelu nyt osui vähän arkaan paikkaa...

Vierailija

Ehkä tuo hyvä äiti=lapset kotihoidossa lähtee asiantuntijoiden suosituksesta 3v kotihoidosta? Eli sinänsä järkevä lähtökohta tuolla oletuksella. Sen jälkeen sitten asiantuntijat suosittelevat lyhyempiä hoitopäiviä (nyrkkisääntö että niin monta tuntia päivässä, kun lapsella ikää). Eli olisiko tämä meidän yhteiskunta jossa arvostetaan tutkimustuloksia ja asiantuntijoita, joista tuo oletus/arvot lähtee?



Meillä lapset ovat olleet koko ajan kotihoidossa ja haluaisinkin hoitaa heidät kotona kouluun asti (nuorin tosin luultavasti joutuu menemään osapäivähoitoon 3,5v:na). Siitä huolimatta olen aina välillä ollut töissä. Se onnistui kun mies hoiti lapsia päivisin ja minä olin töissä ja illat minä hoidin lapsia ja mies oli töissä. Oli kyllä ehkä hieman raskasta vanhempien näkökulmasta (lisäksi olin yleensä raskaana sinä aikana ja mies rakensi taloa), mutta lapset sai olla kotona. Ja talous pysyi kunnossa. Eli meillä yhtälö että lapset kotihoidossa ja silti äiti on ollut töissä. Nyt viimeisen lapsen kohdalla ajateltiin nauttia helposta elämästä että äiti on kotiäitinä tuon 3v ajan (kun töistä ei tarvitse käydä hakemassa työtuloihin pohjautuvaa äitiyspäivärahaa). On varmaan aika luksusta!

Vierailija

Siis nyt tuntuu siltä, että poika on sen ikäinen, että pärjäisi hoidossa. Mutta vielä esim. keväällä en olisi voinut kuvitellakaan, että poika olisi vaikka 9 h päivässä tavallaan vieraiden ihmisten kanssa. Tai en nyt vieläkään haluaisi hänestä olla niin kauan erossa, eikä onneksi tarvitsekaan. Itse nautin kotona olemisesta (vaikka pojan kanssa on välillä tosi rankkaa), mutta ymmärrän hyvin, ettei kaikki äidit ole kotiäiti-tyyppiä.



Silti mun on vaikea käsittää, että jo alle 1 v ikäisiä laitetaan päiväkoteihin. Olen itse ollut pk:ssa töissä ja ne pienimmät oli siellä kyllä tosi säälittäviä =( Vaikka en hetkeäkään usko, että se vaikuttaisi mitenkään huonosti lapsen tulevaan elämään, niin silti tuntuu kurjalta, että niin pienetkin joutuvat olemaan pitkiä päiviä erossa tutuista aikuisista. Siinä vaiheessa kun lapsi kävelee ja osaa ilmaista itseään sanoin, on tilanne musta jo ihan eri.



Mutta sitä kyllä ihmettelen, että mikä ihmeen hinku ihmisillä on tosiaan rakentaa niitä 200 neliön omakotitaloja ja sitten vedotaan siihen, että lainat on maksettava ja lapsi pistettävä hoitoon 1v iässä. Eikö sitä voisi ihan oikeasti odottaa paria vuotta ja asua sitä aikaa vaikka kerrostalokolmiossa? Onko se iso omakotitalo sille lapselle oikeasti niin äärettömän tärkeä paikka? Tai eikö välillä voi pitää lyhennysvapaata siitä lainanmaksusta? Onko se niin tärkeää saada se oma talo maksettua ennen 40 vuoden ikää? Toivottavasti kukaan ei näistä mietteistä loukkaannu, mutta noita asioita mä itse vaan ihmettelen.



Mä haluaisin itse tehdä joskus sitä lyhennettyä työviikkoa (sitten kun menen työelämään), mutta en tiedä, kuinka hyvin päiväkodissa voi tehdä esim. 6 tuntisia päiviä tai 4 päivää viikossa. Luulen, että aika huonosti =( Aika monet varmaan tekisivät lyhennettyä työviikkoa, jos se olisi duunin puolesta mahdollista. Mutta kaikissa työpaikoissa se ei todellakaan ole ja eikös se ole niin, että työnantajan ei sitä tarvitse sallia, jos se ei tavallaan ole mahdollista?



Jotenkin ei ajatus nyt kulje, joten taidan mennä nukkumaan...



Se vielä pakko tarkentaa, että vaikka itse olenkin kotiäitinä, mulla on muutama töissä käyvä pienen lapsen äitikaveri, enkä pidä itseäni yhtään parempana äitinä kuin heitä. Päin vastoin luulen, että jossain tilanteissa he ovat parempia äitejä kuin minä, kun ovat saaneet olla päivät aikuisten kanssa ja jaksavat lapsen kiukuttelua iltaisin ehkä paremmin kuin minä, joka olen kuunnellut sitä koko päivän. Mutta ihan pieniä (niitä jotka ei kävele eikä puhu) lapsia en päiväkotiin mielelläni ottaisi.

Vierailija

Ei mulla tosiaankaan ollut tarkoitus syyllistää työssäkäyviä äitejä, sorry jos kirjoituksestani sellaisen kuvan sai :( Kerroinpa nyt vaan oman tilanteeni, ja että ihan mahdollista on yh:nakin pärjätä - mutta ainahan kaikki riippuu sadasta eri seikasta... toki mullakin olisi tilanne eri jos olisi edelleen ne velat yms. maksettavana. Mitä taasen sossussa juoksemiseen tulee, niin enpä ole siellä kertaakaan käynyt... toki sitten käyn, jos liian tiukille menee, enkä näe siinä mitään väärää (siksihän se on).



Mulla kotonaolemiseen vaikuttaa pitkälti sekin, että teen vuorotyötä - käytännössä siis lapsi joutuisi vuoropäiväkotiin ja olemaan ympärivuorokautisessa hoidossa useampana päivänä viikosta. Mitä en näin pienelle (1v5kk) haluaisi. Jos mulla olisi päivätyö ja mahdollisuus lyhennettyyn työpäivään, niin varmaan menisinkin töihin, meidänkin poika on sangen sosiaalinen kaveri ja uskon että viihtyisi hoidossa missä on muitakin lapsia. Sen kyllä tunnustan suoraan, että jos raha-asioita ajatellaan, niin sen puolesta on yhdentekevää olenko kotona vai töissä. Olen niin pienipalkkaisessa työssä, että kun asumistuki jäisi pois ja lisäksi tulisi hoitomaksu, niin käteen jäisi ihan saman verran kuin jää pelkästä kotihoidon tuesta :/ Joten, kun vaakakupissa on tuo vuorohoitojuttu ja pelkkä työnilo / lapsi kotona ja samat tulot, niin eipä ole valinnan vaikeutta. Minkään sortin lusmuna tai pummina en itseäni pidä, 10v tehnyt töitä samassa paikassa ja sinne palaan kunhan hoitovapaa loppuu.



Mutta juu, tämä pienenä selvennyksenä. Ei pitäisi koskaan yrittää kirjoittaa lyhyesti, sitten jää niin paljon kertomatta ja asiat vääristyy... Ja en muuten myöskään tarkoittanut, että siinä olisi jotain PAHAA ettei halua luopua omakotitalostaan, en kai itsekään haluaisi jos mulla sellainen olisi (jos nyt Bombus minun kirjoitukseeni viittasi), mutta sitä en edelleenkään ymmärrä että miksi muka omakotitalo on lapsen kannalta loppupeleissä parempi vaihtoehto kuin vuokra-asunto. Tiilitalossa ei aina asu onnellinen perhe... ;)







Vierailija

Meillä on poika 2v5kk, joka aloitti tammikuussa ryhmiksessä, jossa 12 aikuista ja 4 lasta. Ikää tuolloin siis 1v7kk. Olin aivan kauhuissani ajatuksestakin viedä lapsi hoitoon, mutta minulle tuli täydellinen stoppi kotona jaksamiselle.



En vain kerta kaikkiaan enää kestänyt sitä yksinäisyyttä ja hiekkalaatikolla istumista, vaikka toki rakastan lastani enemmän kuin mitään. Miksi tästä ei voida puhua? Olen varma että erittäin monet vievät lapsen hoitoon, koska kokevat, että työelämä antaa heille jotain mitä he kaipaavat. Selitellään että " lapsen pitää saada virikkeitä" ja lainat on maksettava jne. Itse uskon, että mekin olisimme pärjänneet ilman minun työssäkäyntiäni, jos se olisi ollut meidän perheemme valinta.



kaikki menikin paremmin kuin hyvin. Minulle oli suoranainen yllätys, että normaalit lapsiaan rakastavat ihmiset vievät lapsiaan hoitoon, eikä hoitopaikat olekaan " kidutuslaitoksia" . (kuten tältä palstalta voi lukea!) Lapsemme viihtyy hoidossa erittäin hyvin, ei ole sairastellut, ja kaiken kaikkiaan olen ollut ratkaisuumme erittäin tyytyväinen. Noin 2-vuotias pärjää hoidossa jo tosi hyvin ja leikkii toisten lasten kanssa, sanoisin itse, että sen nuorempaa en hoitoon veisi, kenellekään enkä mihinkään. Vuoden ikäisten hoidossa katseleminen on surkeaa, kun itkevät vaan ja istuvat maassa tunnin-pari kun isommat lapset leikkii ja touhuaa. silti en todellakaan pidä heidänkään vanhempiaan tyranneina tai ajattele, että he eivät rakasta lapsiaan.



Luulin, että hoidan lapseni 3-vuotiaaksi kotona. Olin ystäväpiirini kummajainen, koska kaikki veivät lapsen hoitoon heti äitiysloman jälkeen. Oma äitini on vienyt meidät kaikki sisarukset heti äitiysloman jälkeen, koska yh:na ei paljon vaihtoehtoja ollut.



Minä en suoraan sanottuna käsitä lainkaan tätä nykyistä jatkuvaa keskustelua tästä aiheesta! Tuntuu että jos tätä palstaa lukee, ei NORMAALI-ihmisiä enää olekaan, jos jaottelu on tosiaan tämä: kotiäiti-työssä käyvä äiti eli suorastaan paholainen :-) En käsitä ollenkaan tätä päiväkotien ja hoitopaikkojen lynkkausmeininkiä. Tällä palstalla on ties minkälaisia kauhujuttuja vähän väliä ,ja se tuntuu oudolta, koska " tosielämässä" niitä ei kuule juuri koskaan. Ihan oikeasti, minunkin tuttavapiirissä suurin osa on ollut erittäin tyytyväinen lapsensa hoitopaikkaan, eikä ole mitään valittamista hoidon laadun suhteen. Siksi kummastelen suuresti tätä " päiväkodit from hell" - keskustelua täällä jatkuvasti.



Ja todella, erilaiset välimuodot ja variaatiot ovat yleisiä ja sallittuja. Itsekin aloitin 6h työpäivällä, mutta koska vaihdoin uuteen ihanaan työpaikkaan, ei osa-aikainen hoitovapaa ollut mahdollinen joten aloin tekemään normaalia työpäivää. Lapsen hoitopäivää ei pysty lyhentämään isä, joka yrittäjänä tekee ympäripyöreää päivää. Siksi meillä on onneksi ihana hoitaja-" varamummo" , joka hakee lapsen VÄHINTÄÄN kerran, yleensä 2krt viikossa jo kahdelta iltapäivällä ja lyhentää päivää ja meidän tai oikeastaan minun taakkaani hoitorumban suhteen.



Minä olen mielestäni hyvä äiti, eikä se liity millään tavalla siihen, olenko kotona lapseni kanssa kouluikään asti vai veinkö hänet hoitoon 2-vuotiaana. Kotiäitikin voi olla erittäin huono äiti, vai eikö muka voi? :-) Ei tämän palstan mukaan :-) Ja kuka meidät lokeroi hyviin ja huonoihin äiteihin? Me itse. Minä voin rehellisesti sanoa, että olen mielestäni pojalleni hyvä äiti, pistän hänet (liikaakin?) etusijalle kaikissa asioissa. Hän on elämäni ykkönen, mutta myös työ on minulle erittäin tärkeää. Fakta vaan on sekin, että kyllä rahakin tätä maailmaa pyörittää, ja meillekin tuli unelmakodin ostaminen mahdolliseksi, kun vaihdoin tähän uuteen työpaikkaani.... se ei ole lapsen " uhraamista" , koska olisi ollut hoidossa joka tapauksessa, mutta sattumalta sain hyväpalkkaisen työn josta vielä nautin, ja palkka mahdollistaa myös aika paljon muita asioita lapsen kanssa ja elämässämme.



Tästä asiasta voisin kirjoittaa vaikka romaanin, sapettaa koko aihe jo niin älyttömästi.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat