Otatteko asuntolainan yhdessä vai erikseen?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Mielellään kuulisin minkälainen käytäntö muissa perheissä on? Elämme avoliitossa yhden lapsen kanssa. Meillä mies omistaa nykyisen asuntomme ja nyt olemme harkinneet asunnon vaihtoa. Kun tämä nykyinen asunto ostettiin mies myi vanhan vanhan asuntomme (omisti senkin yksinään) ja osti sillä rahalla tämän. Olin silloin jäämässä äitiyslomalle, joten mulla ei ollut mahdollisuutta ottaa lainaa ja ostaa puolta asunnosta.



Siitä asti olen ollut lapsen kanssa kotona, ensin äitiys- & vanhempainlomalla ja nyt työttömänä. Toinen lapsi syntyy elokuussa, joten eipä tässä taaskaan ole hyvät mahdollisuudet ottaa lainaa ja ostaa mahdollisesta uudesta asunnosta puolia. Eikös yleensä pariskunnat omista asunnon yhdessä eikä niin että toinen omistaa esim. 30 % ja toinen 70%??



Jotenkin vaan tuntuu tyhmältä, että asumme miehen omistamassa asunnossa. Tuntuisi järkevämmältä, että omistaisimme asunnon yhdessä, kun kuitenkin elämme ja asumme yhdessä. Kuitenkin meidän varallisuus on eriluokkaa, miehellä on jonkin verran varallisuutta, minulla vain vuosien varrella säästetyt roposet tilällä.



Ilmeisesti yleensä pariskunnat ottavat lainan yhdessä jos kummallakaan ei ole entuudestaan huomattavaa varallisuutta??? Ilmeisesti se ei ole edes verottojan näkökulmasta sallittua, että yhtäkkiä omistaisin puolet asunnostamme ja me maksaisimme yhdessä lainaa. Koen kuitenkin vääryyttä siinä, että olen kotona lapsen kanssa äitiyspäivärahalla/ ansiosidonnaisella enkä kartuta pankkitiliä palkalla niin kuin mies. Mies meillä kuitenkin suurimman osan maksaa kuluista, mutta kuitenkin...



Miten muissa perheissä on tehty jos puolisoiden varallisuus on eri?!? Olen miettinyt että ostaisin mahdollisesta uudesta asunnosta pienemmän osuuden, tuntuuko tyhmältä?



Ajattelen kuitenkin, että perhe on yhteinen " firma" , jonka eteen kukin tekee oman panoksensa. Eihän lasten kanssa kotona vietettyä aikaa voi mitata aina rahassa. Onko tässä jokin ongelma vai teenkö tästä vain ongelman?



Kommentoikaa!

Sivut

Kommentit (22)

Vierailija

Ensiasunnon ostajan ei tarvitse maksaa varainsiirtoveroa. Jos oikein muistan, niin kiinteistövälittäjä sanoi, että vähemmän omistaja joutuisi maksamaan varainsiirtoveroa ja isomman puolen omistaja ei, mutta jos omistus 50-50, niin kumpikaan ei joudu maksamaan.

Vierailija

Luin tuon alkuperäisen toisen kirjoituksen vielä ja toinen minusta reilu systeemi (sen naimisiinmenon ja tietynsorttisen avioehdon tekemisen lisäksi) olisi minusta se, että ostaisitte nyt tulevan asunnon siinä suhteessa mikä teillä on ollut omaisuutta ennen ja ottaisitte lainat sitten vaikka jatkoa varten yhtäsuuriksi ja siten omistaisitte asunnosta eri verran. Toinen vaihtoehto olis tietysti se, että ostaisitte puoliksi ja sulla olis puolikas talo lainaa ja miehellä ei yhtään, mutta siitä ei välttämättä pankki ilahtuisi, no mutta sitäkin voi kysyä pankista. Äkkiseltään tuntuu, että tuon avioliiton ja avioehdon vaihtoehdoksi vois heittää jonkun tyyliin 75%/25% systeemin teillekin, jolloin sinäkin pääsisit edes vähin erin kerryttämään omaisuuttasi. Tällöin molemille jäis se noin 25% asunnon hinnasta lainaa. Siitä en sitten ole niin varma, että olisiko mies valmis esim. jäämään sinun sijastasi kotiin hoitamaan lastanne ja siten sun omaisuus kertyis tai miltä miehestä tuntuisi, kun sä palaisit töihin ja maksaisitte esim. yhtiövastikkeen ja vaikkapa mahdollisen putki- ja julkisivuremontin tuossa 75%/25%? Tai että korvaisko mies sulle omasta pussistaan sinun ansiontulonmenetystä, kun hoidat hänen lastaan kotona? Lapsiaankin kannattaa ajatella. Mitä jos joku päivä mies päättää lähteä ja sinä jäät kahden lapsen kanssa täysin ilman omaisuutta ja miehellä on kokonaisen tai ainakin puolikkaan talon omaisuus? En voi muuta sanoa kuin että puhukaa keskenänne ja älä suostu sellaiseen, joka ei tunnu hyvältä ja tasapuoliselta.

Vierailija

yhdessä otettiin, omistetaan siis asunto puoliksi. Käytännössä mies maksaa lainan kuukausittain ja minä maksan juoksevia kuluja enemmän. En kuitenkaan kaikkia. Tähän ratkaisuun olemme päätyneet koska miehellä kuitenkin isommat tulot kuin mulla äitiyslomalla. Kunn aikanaan töihin menen niin sitten maksan myös lainaakin..

Vierailija

Entäs sitten kun molemmat ovat töissä? Jos mies yksin/enimmäkseen omistaa asunnon, eihän vaimon maksettavaksi vain sitten jää kaikki kauppalaskut ym. " kun minä kuitenkin maksan tätä asuntolainaa, voit sinä ostaa ruokaa..." Kaikki juoksevat kulut (myös lastenvaatteet, jotka aika usein äiti kustantaa!) olisi silloinkin pantava puoliksi, ja vaimo saisi käyttää ylijäävän osuuden mihin haluaa, itsensä hemmotteluun tai vaikka sijoitukseen. Harmittaisiko miestä silloin olla ison velkataakan alla kun vaimolla on rahaa millä mällätä?



Tietenkin jos toisella on enemmän alkupääomaa asuntoa ostettaessa, uuden asunnon omistussuhteet jaetaan sen mukaan. Mutta muuten minä kyllä haluan sen verran " palkkaa" yhteisten lasten hoitamisesta, että mies saa maksaa asuntolainan ja suuren osan yhteisistä kuluista. Minä teen suurimman osan kotitöistäkin ja lisäksi vielä näiltä vuosilta ei kerry eläkettäkään, kun miehellä taas on varaa maksaa eläkesäästövakuutustakin.

Vierailija

Me ostettiin avopuolisoni kanssa asunto ja kummallakaan ei ollut alkupääomaa. Laina on molempien nimissä ja yhteinen säästötili jolta lyhennetään. Käyttelytilit on molemmilla omat, suhteessa 50-50 siirretään säästötilille lainan lyhennystä varten. Tokihan toi suhde vois olla muutakin, tuttuni juuri muutti yhteen tyttöystävänsä kanssa ja heillä omistus- ja lyhennyssuhde on 60-40.



Meillä ei ole roolit kuten perinteisesti (tai varmaan useimmiten), vaan minä olen se enemmän tienaava osapuoli ja lainanlyhennysten jälkeen hoidan yleensä myös ruokaostokset ja laskut, ja lastenvaatteet ym. lapsien menot yleensä aina. Avokilla kun on lapsia edellisestä suhteestaan niin osa hänen tulostaan menee ns. meidän perheen ulkopuolelle.

Vierailija

Otetaanpa rauhallisesti Idalina ja muut. Ainakaan minulla ei ole tässä(kään) asiassa mitään käännytystarvetta. Kukin perhe toimikoon niin kuin parhaaksi katsoo. Yritän vain perustella, miksi vaihtoehtoinenkin toimintapa on mahdollinen. Jätän myös ilman minkäänlaista todellisuuspohjaa esitetyt henkilökohtaisuudet omaan arvoonsa.



Edelleen kuitenkin provosoisin hieman teitä tutkailemaan omaa " rahan määräysvallasta vapaata" elämänkatsomustanne. Edustavatko elämäntyylinne ja arvonne (näiden kommenttien perusteella) todella sitä käsitystä, ettei rahalla ja omistamisella ole perheessä merkitystä? Minusta näyttää siltä, että teille se " omistaminen" on aivan yhtä tärkeätä ellei jopa tärkeämpää kuin minulle. Ette kai te muuten noin kovaan ääneen toitottaisi sitä, kuinka asunnon ja muun maallisen mammonan on oltava fifty-fifty aivan riippumatta siitä, kuka sitä maksaa.

Vierailija

Siis tosiaan tekstistäsi tuli sellainen olo, että ihan kuin jakaisitte jonkun bisneksen.. Meillä oli ainakin ihan itsestäänselvyys, että laina otetaan yhdessä ' puoliksi' , vaikkakin mies sitä yksistään makselee nyt, kun minä olen äitiyslomalla & hoitovapaalla (ollut jo muutaman vuoden). Muutenkaan ei mietitä, kenen rahoilla tehdään mitäkin, vaan kaikki on ' yhteistä' omista tileistä huolimatta.. Jos tarkoitus on kuitenkin yhdessä olla loppuelämä, niin mitä merkitystä sen henkilökohtaisen omaisuuden on...

Vierailija

Ketä varten te oikeen elätte? Minusta ainakin on itsestään selvää, että parisuhde ja perhe ON yhteinen " Firma" ! Yhdessä mietitään mihin rahat käytetään ja ollaan onnellisia kaikesta siitä mitä on saatu aikaan.

Onneksi meillä on alusta asti ollut " yhteiset rahat" !

Ei tarvii kokea vääryyttä oman rakkaan alaisuudessa.



Yhdessäolon aikana minä opiskellut(vajaan vuoden) ja sen jälkeen 3 lasta ja 4,5 vuotta kotona(pari lyhyttä työpätkää välissä). Mies kokoajan töissä ja tienaa ihan kohtuullisesti. Asuntolainaa ottaessamme ei tullut kummallekkaan edes mieleen,että kumpikin ottais oman lainan. Lainapaperissa siis molempien nimet ja yhteiseltä tililtä maksetaan.

Vierailija

Tiedän sohaisevani ampiaispesää, mutta en malta olla osallistumatta tähän keskusteluun. Omistamme avovaimoni kanssa asuntomme suhteessa 75/25 ja lainoja maksellaan samassa suhteessa. Muut kulut ovat vieläkin selvemmin minun hoidossani. Minusta/meistä tämä on täysin toimiva systeemi eikä perheen yhteisöllisyys ja yhdessä eläminen millään tavalla edellytä sitä, että omaisuus olisi puoliksi jaettu, vaikka sitä käytännössä vain toinen maksaisi.



Idalina:

Lainaus:


Meillä oli ainakin ihan itsestäänselvyys, että laina otetaan yhdessä ' puoliksi' , vaikkakin mies sitä yksistään makselee nyt, kun minä olen äitiyslomalla & hoitovapaalla (ollut jo muutaman vuoden) ... Jos tarkoitus on kuitenkin yhdessä olla loppuelämä, niin mitä merkitystä sen henkilökohtaisen omaisuuden on...




On mielenkiintoista havaita, kuinka tällaiset kommentit tulevat miltei poikkeuksetta siltä osapuolelta, joka ei juurikaan osallistu esim. sen asunnon maksamiseen. Ja perustelut siitä, että omistamisella ei ole väliä, jos kuitenkin aiotaan yhdessä elää ikuisesti, voidaan kääntää myös toisinpäin. Jos yhdessä eletään tappiin asti, niin onko myöskään väliä, jos maksaja omistaa sen asunnon. Yhtälaillahan siinä on oikeus toisellakin asua. Ja toisaalta, elämä ympärillämme on osoittanut, että ikävän suuri osa liitoista ei loputtomiin jatku. Ei tarvitse olla naiivi, vaikka uskoisikin oman ihmissuhteensa kestävyyteen.



Vierailija

Kiitos vaan kaikille kommenteista ja niinhän se taitaa olla että tätäkin asiaa voi katsoa niin monelta kantilta.



Aloin tässä miettimään, että olisiko se edes mahdollista että ostaisimme mahdollisen uuden asunnon yhdessä mieheni kanssa 50-50 periaatteella. Tarkoitan siis verottajan näkökulmasta. Siitähän on olemassa ihan laki paljonko voi luovuttaa toiselle omaisuutta ilman veroja. Nyt en muista paljonko se on, muistaako kukaan muu? Olisko parituhatta euroa vuodessa????



Nyt en todellakaan tarkoita, että miehen pitäisi minulle mitään lahjoittaa vaan tarkastelen asiaa ihan periaatteellisesti, että olisiko se edes mahdollista ilman verottajan puuttumista asiaan. Jos mieheni myisi nykyisen asunnon ja ottaisimme yhdessä asuntolainan uuteen asuntoon, silloin meidän ei pitäisi ottaa lainaa kuin ehkä noin puolet asunnon hinnasta koska mieheni on jo maksanut niin paljon lainaansa pois. Siinä tapauksessa alkaisimme maksaa lainaa yhdessä ja omistaisimme " jo osan asunnosta ihan oikeesti" . Luulenpa, että verottaja puuttuisi tähän, että yhtäkkiä minäkin omistaisin jotain.



Lisää kommentteja asiasta kuulen toki mielellään! Ja edelleenkin olen sitä mieltä, että perhe on yhteinen " firma" , jonka eteen kukin tekee oman panoksensa.

Vierailija

Meillä myös laina 50-50. Kauhistutan edellistä kirjoittajaa vielä sellasellakin tosiseikalla, että meillä on jopa yhteiset rahat! Kaikki menevät yhteiselle tilille, johon molemmilla on omat kortit. Eli meillä jaetaan kaikki, olipa tulot mitkä tahansa. Yhteiseltä tililtä maksetaan siis laskut ja laina sekä kaikki ostokset, erittelemättä sen kummemmin kenen euro menee minnekin. Mies on säännöllisessä palkkatyössä ja minä pyöritän nettifirmaani kotoa käsin, joten omat tuloni vaihtelevat joka kuukausi.



Vierailija

Vaikka minä tienaan meillä enemmän, on mielestäni ainoa reilu vaihtoehto, että omaisuus omistetaan puoliksi. Olisi kohtuutonta miestäni kohtaan, jos hänen panoksensa esim. rakennushommissa ja hoitovapaalla arvioitaisiin jotenkin vähempiarvoiseksi kuin minun rahallinen panostukseni yhteiseen perheeseen. Luonnollisesti kun mies oli hoitovapaalla, minä maksoin kutakuinkin kaikki menot, mutta miksi hänen pitäisi joutua siitä kärsimään, jos joskus eroaisimme. Eli eivät kaikki enemmän tienaavat puolisot ole samanlaisia vain omaa napaansa ajattelevia kuin isä2004-2005.

Vierailija

Meillä asunto on kokonaan mun nimissä. Mulla oli jo pitkään ollu asunnon osto suunnitelmissa, sitä oikeeta asuntoo vaan ei ollu löytyny. Se löyty sitte puol vuotta sen jälkeen ku tapasin nyyisen avopuolison, enkä niin lyhyen suhteen jälkeen ollu valmis ottamaan yhteistä lainaa. Nyt eka lapsi tulossa ja asunnon vaihto on varmaan ajankohtasta vuoden sisään. Mutta nyt meillä on se ongelma, että koska nykyinen asunto on mun nimissä, ja oon saanu lainaa jo aika paljon lyhennettyä ja sen lisäks laitan joka kuukaus palkasta melko paljon säästöön, eli mulla on omaisuutta n 50000e. Mies taas käyttää kaiken palkan mitä saa, vaikka tienataan suunnilleen saman verran. Eli miehellä ei omaisuutta oo. Ja jos ostetaan joku n.200000e maksava asunto puoliks, se tarkottas et mun pitää ottaa lainaa 50000, minkä varmaan saan ku puolet on omaa rahaa, mies taas tarttis 100000e, mitä se ei saa ku ei oo mitään omaa... Eli varmaa seuraava asunto tulee olemaan yhteinen, mulla 75% ja miehellä 25%....

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat