3-vuotiaan nukkumaanmeno-kikkailut?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kysyisin neuvoa 3-vuotiaan iltashow:ssa ennen nukkumaanmenoa. Tyttö on tottunut nukahtamaan omaan sänkyyn niin, että minä tai mieheni olemme samassa huoneessa sohvalla ns. nukkuvinamme myös, valot sammutettuna. Haluaisimme opettaa tytön nukahtamaan itse omaan sänkyyn - mieheni on yrittänyt iltasadun lukua ja sen jälkeen hän käy katsomassa ja rauhoittamassa tyttöä toisesta huoneesta, kun hän huutelee tai laittaa valot päällle... Hän ei kuitenkaan nukahda ilman, että joku makaa samassa huoneessa lopulta. Lisäksi nyt on alkanut kikkailu ennen nukkumista: pitää saada maitoa / vettä, käydä pissalla monta kertaa... Mitä suosittelette, miten saamme opetettua hänet nukahtamaan itse? Pitäisikö meidän siirtyä pikkuhiljaa pois huoneesta: ensin maata oven raossa, ja seuraavana yönä oven ulkopuolella tms.? Vai pitäisikö siirtää myöhemmäksi: meillä tulossa muutto n. kuukauden päästä ja pikkusiskon/veljen syntymä 2 kk:n päästä. Onko liikaa muutoksia tulossa mielestännne, jotta tyttö pystyisi opettelemaan nukahtamista itse? Nyt vielä kai painajaisvaihe jotenkin alkamassa, koska välillä tyttö huutelee yöllä ja tulee väliimme nukkumaan (tämän olemme sallineet, ja hän vaikuttaa siitä hyvin tyytyväiseltä). Olisi kiva kuulla kommenttejanne, onko liian rankkaa tytölle opettaa tätä itse nukahtamista ilman vanhempien jatkuvaa läsnäoloa!

Kommentit (12)

Vierailija

Meillä on lapselle hankittu pieni yövalo, joka auttaa nukahtamisessa sekä keskellä yötä heräämisessä. Sitten iltarutiinien jälkeen (eli iltasadut ym peittelyt) vähän aikaa silitellään päätä ja sitten äiti tai isi kertoo, että nyt äiti tai isi käy vessassa tai laittamassa pyykit kuivumaan tai astiat koneeseen tms. Ja sitten tullaan taas katsomaan. Näin siis menetellään, kunnes huoneessa on hiljaista. Eli tyttö on näin oppinut nukahtamaan itsekseen, vaikka ennen nukahti siten, että nukutettiin. Pisulla voi käydä, mutta ei rampata. Vesilasin voi saada, mutta ei litrakaupalla vettä. Ja ihan älyttömästi kehuja, kun lapsi on unilleen menossa ja pysyy hiljaa ja paikallaan ja koettaa itsekin saada unen päästä kiinni. " Ai kun osaat hienosti kydä nukkumaan" ja silitykset päälle. Temppuiluun ei aikuisen hiiltyminen auta, vaan voi aloittaa jotkin rutiinit alusta. Esimerkiksi lapsi voi käväistä sylissä silitettävänä ja sitten taas sänkyyn ja pää tyynyyn. Aina hienosta onnistumisesta paljon kehuja. Usein huoneessa ei meillä tarvitse enää ravata, mutta joskus täytyy. Joskus mietittyttää asiat tai uni ei meinaa tulla tai on vaikea rauhoittua. Teille on paljon tulossa muutoksia, luulen, että pikkusisaruksen syntymä viimeistään sekoittaa pakan uudestaan. Tehkää kuitenkin siten, kun teistä tuntuu hyvältä ja miten itse jaksatte parhaiten.

Vierailija

Meillä on tyttö nukkunut vauvasta asti omassa sängyssä et huoneessa. Likka on 3,7v ja nukkuu ilman tappelu huoneessaan. Oli meilläkin vaihe et ravattiin jollain syyllä kokoajan, mut se loppui kun tehtiin selväksi et silti joutuu omaan sänkyyn. Meil luetaan iltasatu ja sen jälkeen likan omaan mankkaan laitetaan viel satukasetti. Hän kuuntelee sen ja selailee kirjoja ja sit pistää itse kirjat pois sängystä ja alkaa nukkuun. Joskus harvoin likka kömpii meijän viereen ja sekin on jo oikeastaan aamua. Olen vain huomannut et jos likan huoneesta on kaikki valot pois ja kun hän herää yöllä hän laittaa sägyn vieressä olevan valon päälle ja tulee sit meijän väliin. Nyt meillä palaa yön ajan lumiukkovalot ( samanlaiset kuin jouluvalot, mut tosi himmeät ) ja hyvin nukkuu omas sängys. Uusi vauva syntyy huhtikuun alus ja hän myös alkaa heti nukkuun omas huonees.

Vierailija

On lohduttavaa kuulla, että pienestä asti omassa sängyssään/huoneessaan nukkuneet lapset omaavat samanlaisia nukahtamisvaikeuksia kuin meilläkin. Meidän poika on nukkunut ja nukahtanut viereeni/tissille vauvasta alkaen, välillä taas omaan sänkyynsä meidän huoneessa ja välillä omaan sänkyyn omassa huoneessaan ja taas nukkunut vieressäni. Eli meillä on harrastettu todella epäloogista nukkumiskulttuuria vauvasta alkaen ja siksi ymmärrän myös meidän pikkumiehen nukahtamisvaikeudet.



Kuitenkin viimeisen kahden kuukauden aikana ollaan vedetty tiukkaa linjaa ja pikkukundi 2,5 v nukahtaakin nykyisin suht hyvin itsekseen, omaan huoneeseensa. Välillä riittää pelkkä hyvän yön toivotus iltasatujen ym. rutiinien jälkeen, välillä hänen huoneessaan saa rampata useamminkin. Mutta periaatteena on se, että tästä lähtien hän nukahtaa aina omaan sänkyynsä. Ja siitä periaatteesta ei enää luovuta! (Pikkukakkonen on tulossa ja siirto piti tapahtua hyvissä ajoin ennen tämän syntymää.)

Olen joka tapauksessa yllättynyt siitä, kuinka helpolla olemme päässeet tämän nukahtamisruljanssin kanssa tällä nukkumistaustalla, vai onkohan vielä liian aikaista hurrata... Tärkeää on kuitenkin noudattaa samoja rytmejä ja kellonaikoja päivittäin. Myös viikonloppuisin. Mutta parin kuukauden kokemuksella uskoisin, että toivottominkin nukahtaja oppii kyllä nukahtamaan itsekseen, toisilla se vaan kestää kauemmin kuin toisilla. Ja aina välillä tulee takapakkia, mutta semmoistahan tämä elämä (ja varsinkin lastenkasvatus) on.



Tsemppiä kaikille nukahtamisharjoituksiin!

Vierailija

Tytön huone olohuoneen ja keittiön vieressä, ja meinaavat nuo illat venähtää... Pienempi nukahtaa suoraan yläkerran huoneeseen.



Meillä on pitänyt kuitenkin se sääntö, että jos pysyy sängyssä, huoneen ovea voidaan pitää auki. Tykkää ilmeisesti kuunnella, kun siinä vielä miehen kanssa puuhastelemme, katomme telkkaria ym. Jos ei pysy sängyssä, ovi pannaan kiinni. Yrittää sieltä yleensä huudella sitä sun tätä jutuntynkää, mutta yritämme olla reagoimatta. Kyllä se ennemmin tai myöhemmin simahtaa.



Huomattiin, että 3v synttäreiden tienoilla unentarve tuntui vähentyneen, ja sitten ei ole ollut enää niin poikki iltaisin. Mutta satu- ja musiikkikasetit ovat meillä myös pop, joiden avulla rauhoittuu, vaikka ei uni niin hurjasti vielä painaisi silmää.

Vierailija

Meillä nimittäin sama ongelma. Likka nyt 2,5v ja nukkunut omassa huoneessaan ihan vauvasta asti, mut tottunut ja vaatii nukuttajan viereen. Rasittavaa, varsinkin kun meillekin tulossa 2,5kk:n päästä toinen vauva. =)



Ollaan koitettu iltajuttujen (iltarukous, pusut, ym) jälkeen lähteä -> ei onnistu. Huutelee käymään huoneessa noin kymmenen kertaa ja jossain vaiheessa pois lähtiessä tulee hysteerinen parku. Tai sit juoksentelee ympäri huushollia katsomassa mitä aiti ja isi tekee...



Ollaan koitettu pikkuhiljaa ilta illalta siirtyä kauemmas sängystä istumaan, niin ettei olekaan vieressä. Lopputulos oli että iltaisin huoneen täytti kysely: miksi äiti istut lattialla, missä kohtaa sinä istut, miksi istut siellä, tule tänne minun viereen ja pahimmassa tapauksessa likka tuli viereen istumaan.



Nämä siis tähän asti. Seuraavana operaationa varmaan supernannyn kutsuminen paikalle... =D



Ei kai, pakko jotain keksiä.



Mietin että jos ostaisin tytölle oman mankan ja jonkun kivan satukasettilevyn tai musiikkia, niin että voisi niitä kuunnella nukkumaan mennessä. Ei olisi niin yksinäinen olo. Valot päällä ei nukahda, joten kirjojen lukemiset ym on meillä pois suljettu. Väsyneenä jää kyllä ihan hyvin sänkyyn, mut toi riekkuminen ja huutelu ei lopu millään.



Tuota sopimistakin voisi kokeilla, mut miten mahtaa 2,5v hyvin itsepäisen uhmiksen kanssa käydä? =)



~Murmutti

Vierailija

Murmutti: meillä on tytöllä menossa sellanen superuhma, että oksat pois. Ei ole ollut vanhemmilla lapsilla kellään. Olen huomannut myös että uhmakohtauksen aikana, auttaa kun otan tytön syliin ja sanon että tiedän että häntä harmittaa, mutta..(ja selkeä selitys asiasta). Joskus on tietty parempi antaa huutaa huutonsa loppuun.



Västäräkin mainitsemat kehut ovat myös tärkeitä, meillä myös kehut käytössä ja tyttö on ollutkin ylpeä, kun on kehuttu (tai tietty meillä kehuttu molempia).



Ja aikaahan tämä vaatii, ei ole välttämättä mikään muutaman illan/yön juttu. Viime yö meilläkin taas rikkonainen, mutta ei auta kun jatkaa. Toisilla voi oppimiseem mennä montakin viikkoa. Meidän tytsy nukahti pienempänä ihan kiltisti omaan sänkyyn, " ongelmat" alkoivat vasta, kun kuunteli keskimmäisen huuteluja (matkimista) ja mielikuvitus alkoi kehittyä (ja sitäkin tässä pikkupakkauksessa on riittämiin).



Kaikille pitkää pinnaa ja rauhallisia iltoja.



-m-

Vierailija

Kannattaa katsoa niitä kahta sarjaa, joita telkkarista nyt tulee, toinen oli ainakin pikku julmurit, toista en nyt muista.



Siinä neuvotaan ekan kerran viemään lapsi takas sänkyyn, luetaan vaikka jotain iltasatua ja sanotaan rauhallisesti, että " hyvää yötä" , jos lapsi tulee sängystä pois, viedään takas ja sanotaan, " nyt nukkumaan" , kolmas kerta sitä seuraavat ei enää sanota mitään vaan viedään vaan lapsi takas sänkyyn, niistä huudoista ja itkemisistä ei kannata välittää ollenkaan, eräskin isä vei lapsen 92 kertaa lapsen takaisin omaan sänkyyn, sinne se sitten lopulta jäi, seuraavina iltoina sitten olisin helpompaa. Aikaa tuo ensimmäinen ilta vei, olikohan viiteen aamulla, mutta lopputulos palkitsi.



t. Tiina vko 23

Vierailija

Meillä juuri sama ralli menossa. Meillä vaan huutelee sekä kuopus että keskimmäinen. Mies teki lasten kanssa pelissäänöt: kun on iltajutut tehty ei saa enää huudella sängystä, hyvin tuo 3-vuotias ymmärsi mistä on kyse (keskimmäinen tuppaa unohtelemaan). Selitettiin, että äiti ja isi haluaa katsoa aikuisten ohjelmia, lukea tai vaan jutella keskenään. Ja sitä painotettiin, että kaikille pitää antaa unirauha.



Minä istuin myös ennen sängyn reunalla, mutta sit alkoi tympimään, kun kahden huoneen väliä sai ravata. Aloitettiin niin että ensin käytiin lyhyen välin jälkeen moikkaamassa ja sitä väliä pidennettiin. Hyvin oppivat jäämään, tuo huuteluvaihde vaan jäi päälle. Nyt sekin sitten karsittiin tuolla sopimuksella.



Meillä luetaan iltasatu ja -rukoukset ja sen jälkeen tyttö jää omaan sänkyyn. Välillä kyllä huutelee, mutta muistutetaan aina mistä on sovittu. Tytölle on myös luvattu, että aamulla saa tulla meidän väliin, öisin kannan takaisin omaan sänkyyn. Nyt sekin tapa on näköjään jäämäässä pois, kun väli pitenee ja tyttö on tullut vasta 6-7 aikaan meidän huoneeseen.



Toiselle sopii pikkuhiljaa vetäytyminen toiselle kertakatkaisu, mutta suosittelen, että nyt teette asialle jotain. Kokeilkaa ja olkaa tiukkana. Musta tuntuu pahalle keskimmäiselle sanoa joka ilta samoja asioita, toinen kun vaan haluaa tarkistaa että meillä on kaikki hyvin. Mutta jos en ole tiukkana, olen kohta taas viemässä vettä, laittamassa peittoa tai kuuntelemassa tärekeitä asioita.



Meillekin syntymässä reilun kuukauden päästä vielä vauva ja sen takia rumba aloitettiin nyt (jo kolme iltaa ja yötä mennyt mallikkaasti).



Paljon voimia ja roppakaupalla pitkää pinnaa



-m-

Vierailija

Mutta meillä siis lapsen huoneessa kyllä rampataan, mutta vain hetki kerrallaan ja myös ennen kuin tulee huuteluja. Jos olen luvannut, että tulen kun olen käynyt vessassa, niin sitten käyn päätä silittelemässä ja ehkä vielä toivottelen hyvät yöt ja kerron, että äiti tekee hommia, mutta käyn taas kohta sua katsomassa. JOskus ei tarvitse tätä rumbaa, joskus tarvitsee. Oma pinna pysyy kasassa paremmin, kun saa kotihommiakin tehtyä samalla, kun lapsi nukahtaa. Vieressä kökkimiseen alkoi mennä hermot. Meillä lapsen huone on lähellä keittiötä, joten kuulee kyllä äidin kolistelevan astioita tms. Öisin tulee silloin tällöin viereen ja se sallitaan, sillä meillä tyttö saattaa yöllä painajaisten jälkeen valvoa tosi pitkiä aikoja. Vieressä tyttö nukahtaa paremmin painajaisten jälkeen ja vanhemmatkin voivat pitää päätään tyynyssä.

Vierailija

Loppuen lopuksi on todella tärkeä että lapsi oppii nukahtamaan itsekseen. Oppii " kehittelemään" ne omat rutiinit miten nukahtaa/ saa unen päästä kiinni.



Meillä on kyllä sama homma :) Olen itse lipsunut syksystä asti, kun siirtyi pinnasängystä omaan sänkyyn. Joka ilta meillä ollaan vieressä melkein siihen asti kunnes nukahtaa.



Pinnasängyssä " opetin" nukahtamaan itsekseen ns kerta laakista. eli peiteltiin sänkyyn, suukoteltiin ja toivotettiiin kauniita unia. Huuto alkoi kun poistui huoneesta. menin 2min päästä toivottamaan hyvää yötä, peittelin suukottelin. Huuto alkoi, menin 5min päästä sama homma, huuto alkoi... menin 10min päästä.... sitten poika jo nukahti:)

tätä kesti kaksi iltaa.



mutta tosiaan, poika oli paljon pienempi tuolloin. Nyt tuntuu ettei enään tepsi niin hyvin tuo keino :)

No ehkä siitäkin kyse että olen ollut nyt alkuraskaudessa todella väsynyt ja olen päässyt " helpommalla" kun olen mennyt viereen nukkumaan.

Jospa tänään aloittaisi päiväunilla jo sen että omaan sänkyyn nukahdetaan itsekseen. ja illalla sama juttu.

Lohduttavaa on se että kyllä lapsi jossain vaiheessa oppii nukkumaan itsekseen, toivottavasti ennen tämän kakkosen syntymistä kyllä :D onneksi siihen on vielä aikaa, syyskuussa la.

Vierailija

Meillä ei ole kyllä oikeastaan mitään kummallista rallia. Illat koitetaan rauhoittaa niin, että valoja vähennetään, menoa hillitään, tehdään iltarutiinit (palat, pesut, pisut) ja lapsi menee sänkyyn. Siellä hänelle luetaan iltasatu ja -rukous, ehkä hetki rauhassa jutellaan ja toivotellan hyvät yöt. Sitten sammutellaan valot ja lauletaan iltalaulua. Yleensä laulun jälkeen tyttö on jo nukahtanut, tai jos ei ole, niin pikkuhiljaa odotan että on ihan unen rajamailla. Sitten sanon, että " äiti käy juomassa/vessassa/kattomassa pyykit" tms. ja että " tulen ihan kohta katsomaan että sulla on kaikki hyvin" . Yleensä tämä jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että lapsi on jo nukahtanut ;-) mutta välillä oikeasti toki käyn tarkistamassa että rauha on maassa.



Tyttö siirtyi juuri omaan huoneeseen ja kun samat rutiinit ja iltajutut on säilytetty,muutos meni TOSI hienosti. Ja meillä ei koskaan ole " joutunut" omaan huoneeseen tai omaan sänkyyn, aina sinne pääsee ja jutusta tehdään positiivinen.



Näin meillä.

Vierailija

Suurkiitos vastauksistanne! Aloitamme varmaan kokeilemaan sitä, että levitetään pyykkejä oven takana tms. muuta tylsää - ja ovi auki, jos pysyy sängyssä. Ja lohduttavaa kuulla, että muilla samanlaisia ongelmia...

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat