Kärsinkö mielenterveysongelmista..?

Vierailija

Olen vähän alle 30v nainen, esimiestyössä, ja työn kuva on erittäin raskasta sekä fyysisesti että usein myös henkisesti.



Sen lisäksi, että olen menossa tarkkoihin tutkimuksiin niska-hartiaseudun ongelmien vuoksi, olen huomannut itsessäni viimeisen vuoden sisällä paljon seuraavia piirteitä:



- Nukuttaa, aina ja kaikkialla. En tiedä mitään parempaa kuin nukkuminen. Voisin nukkua vaikka päivän, ellei siitä tulisi päänsärkyä. Tosin nukun huonosti hartiaongelmien takia, mutta en jaksa valvoa ja aamuisin nouseminen on hirvittävän tuskaista, vaikka olen aina ollut aamuihmisiä. Haluan vain nukkua.



- Olen perusnegatiivinen. En juurikaan ajattele ihmisistä hyvää, paitsi omasta miehestäni. Halveksin ihmisiä, en jaksa aina kuunnella, mutta peitän nämä ajatukset, jottei kukaan loukkaantuisi. Minua vituttaa lähes kaikki asiat ja pienetkin vastoinkäymiset tuntuvat kaatavan koko maailman nurin. Itsehillintäni on varmaan huippuluokkaa, koska en ikinä riitele (kotona tai työssä), sillä en halua tappelua. Kotona joskus tiuskaisen miehelle, mutta hän onneksi ymmärtää etten tee sitä tahallani, vaan vitutuskäyrä on niin nousussa taas, etten itsekään tiedä miksi.



- En usko ketään tai mitään ennenkuin näen.



- Töihin lähteminen vaatii todella paljon tsemppausta. Aina olen kuitenkin sinne mennyt ja työni hyvin tehnyt (perfektionisti). Naispuolisena nuorena esimiehenä saan kovaa kohtelua eikä minulla juuri ole mahdollisuutta asiasta kitistä. Ajattelen töissä vain kotiinpääsyä. Vihaan asiakkaiden tyhmiä kysymyksiä, mutta patoan kaikki tunteet sisälleni, koska sehän tarkoittaisi sitä, etten ole tarkoitettu tähän työhön.



- Viihdyn tosi hyvin yksin, eikä minulla koskaan ole tylsää kotona yksin ollessa. Parisuhde voi tästä kaikesta huolimatta hyvin, mieheni on ainoa ihminen johon luotan ja rakastamme toisiamme paljon. Hänelle puran tuskaani, johon en löydä syytä.



- Haaveilen, että uskaltaisin hakea kipeän hartiani takia sairaslomaa (tilanne niin paha, että lääkäri sanoi viimeksi, että minun ON levättävä)mutta kun en uskalla, koska minulla on niin kovat paineet töissä eikä ole sijaista. Haaveilen siitä, että saisin olla kotona, rauhoittua, huolehtia miehestäni, nukkua.. mutta omatunto ei anna periksi.



- Ystävien kanssa ei ole enää kivaa. Tylsistyn heidän juttuihinsa, mutta en näytä sitä. Yksin on paljon kivempaa, enkä tiedä mistä ihmeestä ihmiset ammentavat voimaa olla sosiaalinen.



- Ostin jopa kalaöljykapseleita joiden pitäisi auttaa jaksamisessa jne. mutta olen käyttänyt niitä vasta vähän aikaa, joten eroa en vielä huomaa.



- Joskus tuntuu, että ihmiset eivät näe asioita samalla tavalla kuin minä, he eivät näe kokonaisuutta, tarttuvat liikaa mitättömiin yksityiskohtiin, heillä ei ole elämänkokemusta (tynnyrissä kasvaneet..) jne. Menneisyydessäni on pahoja kokemuksia väkivaltaisesta avomiehestä, joka murskasi minut jalkoihinsa, mutta karkaamalla pääsin pois ja nyt olen löytänyt pari vuotta sitten miehen, joka on minulle täydellinen. Lisäksi en ole koskaan lapsena saanut olla lapsi, vaan työnteko on ollut perheeni ykkösprioriteetti ja kaikki lomat ja vapaa-ajat tein raskaita hommia joko maatilalla tai ulkopuolisen palveluksessa.



- Pelkään huomista töihin lähtöä ja lasken tunteja, kuinka monta tuntia vielä voin levätä ennen kuin pitää mennä sinne, ja murehdin jo nyt ensi viikon työsumaa, ja muutoksia päivittäisessä rutiinissani.



Auttakaa minua, tässä on vain osa tunteistani, mutta ne ovatkin ne vahvimmat. Normaalielämässä käyttäydyn täysin itsehillinnän ja voimakkaan tahdon ansiosta ihan tavallisesti, teeskentelen iloista, kukaan ei varmaan heti uskoisi, että minulla on hirveän paha olla. Haluaisin vain jäädä kotiin hetkeksi ja olla rauhassa ilman että joku vaatii minulta panostusta johonkin asiaan tai apua jossakin asiassa.



Mieheni on täysin sillä kannalla, että hankkisin sairaslomaa ja apua ihan reilusti, ja jos siltä tuntuu, niin voin hänen puolestaan jäädä vaikka kotirouvaksi, hän itsekin pitäisi siitä. Vaikka olenkin koko elämäni tehnyt lujasti työtä ja vihaan sitä, että joku on työtön omasta tahdostaan, niin miten ihmeessä minusta on tullut tälläinen..



Kuulostaa varmaan sekavalta, mutta luulen, että olen työuupunut jollakin tavalla. Sen julkinen myöntäminen aiheuttaisi vain hirvittävän myrskyn työpaikallani, esimieheni tietää kyllä miten väsynyt olen ja miten kipeä yläruumiini on, vaikken pikku kivuista välitäkään.



Kaipaisin asiallisia neuvoja, ei haukuntaa please, sitä olen saanut elämäni aikana jo aika lailla :(

Kommentit (9)

Vierailija

Vierailija:

Lainaus:


ja miltähän mahtaa miehestäsi tuntua?... ei ole helppoa olla vuodesta toiseen toisen tiuskaisujen kohteena; olipa sitten niihin tiuskaisuihin aihetta tai ei...



Muutos lähtee sinusta AP!




niin, sitä vaan on jo niin syvällä, ettei sieltä omin avuin nousta... pelkällä tahdon voimalla.





t. 3

Vierailija

Ajattelin, että hän ei sitten ihmettele jos joudun saikulle tai jopa leikkaukseen. Mutta olisi pitänyt pitää suu kiinni, koska meni uskottavuus, näytti siltä ettei minua uskottu, vaikka lääkärintodistus oli ja kaikki. Lääkäri olisi määrännyt 2 kk saikkua, mutten voinut ottaa- siitä se sota olis syntynyt. Työpaikkamme saikku% on muutenkin huolestuttavan suuri.



Ärsyttää vaan aina olla väsynyt ja pessimistinen. Haluaisin oikeasti vain piiloutua koko paikalta ja olla kotona jonkin aikaa, koska töihin meneminen stressaa niin kauheasti.



Miten jotkut voivatkin jättää työasiat mielestään.. onnelliset.



AP

Vierailija

En vain ymmärrä, miksi minua niin pelottaa jäädä saikulle. Ehkä se on lapsena saatu malli " heikot ja häviäjät ei pärjää" , tai sitten se, että tosiaankin tiedän helvetin odottavan minua töissä kunhan tulen takaisin.



Sain viime saikusta (ensimmäinen ikinä) kuulla niin negatiivista kommenttia, että meni maku itsensä hoitamisesta.



Lisäksi meille on tulossa kiireinen sesonkiaika, joten jos jään pois, se hankaloittaa koko työyhteisöä, minun varaani on laskettu paljon :(



Siltikin, olen aivan hajalla. En tahallani tee itselleni ongelmia, kuten joku epäili, vaan en tiedä miten tähän olen itseni saattanut.



AP

Vierailija

muistaakseni tukiasema . net sivuilla on testi, jolla voi testata onko masentunut. yllätyin itse tuloksesta. tunnistin itseni osaksi tuosta sinun tekstistäni. olen miettinyt, johtuuko kaikki siitä että olen huomannut olevani perfektionisti.



haluaisin mennä juttelemaan jonkun kanssa, mutta kynnys on tosi korkea. sulla sinänsä " helppo" tilanne, jos esimiehesi tietää hartiavaivoistasi, voisit jäädä niiden verukkeella sairaslomalle. mä pelkään sitä, että jos menen johonkin puhumaan asiostani, saan sairaslomaa, enkä halua, että kukaan työpaikassani tietäisi sairasloman syytä. ei kukaan kohtelisi minua enään sen jälkeen samalla tavalla. tyhmästi ajateltu, tiedän..

Vierailija

" selkäranka" voi jossain vaiheessa katketa! ja tässä tapauksessa se on miehesi!



Mutta jos sinä päätät että asialle täytyy jotain tehdä se onnistuu ja auttaminenkin on helpompaa! Väkisin ei toista saa pois suosta

Vierailija

mutta en siis tiuski hänelle rumasti, vaan harvemmin kuin kuvittelette. Kun olen oikein väsynyt ja turhautunut, niin silloin tulee sanottua jotain tyyliin " pistätkö jo sen telkkarin kiinni ku en jaksa kuunnella sitä möykkää" tms. Kyse ei siis ole haukkumisesta, en ikinä voisi loukata sillä tavoin ainoaa ihmistä josta välitän näin paljon.



Tänäänkin piti mennä kävelylle. Katsoin vain muutaman kerran ikkunasta ja keksin aina jotain muuta tekemistä. Hiljaisessa kodissa on ihana olla.



Lisäksi kuvittelen usein mielessäni vastauksia mahdollisiin kysymyksiin, mitä minulle työssäni esitetään tai keskusteluihin joihin osallistun. Saatan jopa käydä mielessäni läpi etukäteen mahdollisia jutunaiheita. Jos pelkään, että minua tullaan jostain asiasta moittimaan, niin suunnittelen jo etukäteen parhaan mahdollisen ja asiallisen puolustuksen.



Säälittävää, tiedän, kun luen tuotakin mitä äsken kirjoitin :(

Vierailija

ja miltähän mahtaa miehestäsi tuntua?... ei ole helppoa olla vuodesta toiseen toisen tiuskaisujen kohteena; olipa sitten niihin tiuskaisuihin aihetta tai ei...



Muutos lähtee sinusta AP!

Vierailija

Jos sinulla olisi ihana rakastava isosisko, joka ajattelisi vain sinun parastasi, ja kertoisit hänelle nuo kaikki asiat, mitä hän sanoisi sinulle?



*******************



Luulen että hän sanoisi, että sinun kannattaa jäädä sairaslomalle kun lääkärikin oikein tarjoaa sitä (ja vieläpä fyysisestä vaivasta). Että sijaiset löytyvät kun on pakko - ja on pakko kun joku jää kahdeksi kuukaudeksi sairaslomalle!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat