pitääkö olla huolissaan kun 12 vuotiaalla tytölläni ei ole kavereita?

Vierailija

...tai itse asiassa olen jo. Tyttö viihtyy kotona ja välillä leikkii -siis leikkii nuorempien kanssa. Olen kyllä tyytyväinen että ei juokse vielä pitkin kyliä...Tyttö on joutunut opettajavaihdosten takia vaihtamaan useaan otteeseen luokkaa ja siellä on jo ns.kuppikunnat syntyneet. harmittaa kovasti...

Kommentit (9)

Vierailija

Tytöllähän on kuitenkin sisaruksia? Monelle riittää myös sisarukset (tai serkukset) ystäviksi. Kaikki eivät tosiaankaan ole yltiösosiaalisia eivätkä tarvitse jatkuvaa seuraa. Toki ihminen on sosiaalinen olento, yleensä jokainen haluaa edes YHDEN ystävän!



Mieheni on erityisesti sellainen ettei ole oikein ystäviä. No minut hänellä on:). Sitten veljensä ja yhden serkkunsa kanssa on aika hyviä kavereita.



Sanoisin että mun parhaat ystäväni olen myös löytänyt vasta aikuisiällä. Ne ala-astekaverit joita mulla oli, olivat kyllä niin erilaisia kuin minä. Vasta myöhemmin (yliopistolla ja työelämässä sekä naapureista) olen löytänyt ns. "sielunkavereita", samalla tavoin ajattelevia kuin minä.

Vierailija

tai tyytymättömyydestä. Jos lapsesi ei siitä tunnu pahemmin kärsivän, en olisi niin huolissani. Itselläni samankaltainen poika ja olen itsekin ollut (ja olen edelleen) kotona viihtyvää tyyppiä. Nykyiset ystäväni ovat kaikki aikuisiällä saatuja, opiskelusta ja lasten kautta. En minäkään haluaisi, että poikani hengailisi tuolla kylillä, niin kuin tuntuvat ikätoverinsa tekevän. Hänellä on harrastuksia pari kertaa viikossa ja muuten tuntuu viihtyvän kotona vuotta nuoremman pikkuveljensä ja joskus tämän kavereiden kanssa.

Vierailija

Kysyn vain kun omalla lapsella on masennus Ihmettelin jo kesällä että. missä hänen kaverit on ja miksi lapsi on vin kotona. Selvisi heti ensimmäisellä viikolla että lastani kiusataan koulussa.

Vierailija

Oletteko vanhemmat millään tavalla yrittäneet auttaa tyttöä tossa kaveriasiassa?

Se on kyllä totta, et tyttösi on jo melko vanha. Ja lapset muodostavat kaveripiirejä jo ihan ala-asteen ekalta lähtien.

Oletko ajatellut esim. partiota harrastuksena? Siellä olisi mahdollisuus tutustua moniin ikätovereihin.

Meillä esikoinen oli vähän samanlainen, et olis viihtynyt vaan kotona yksikseen. Minä kyllä patistelin häntä soittamaan kavereille joskus vähän tiukastikin!

Vierailija

Joillakin on enemmän kavereita ja enemmän tarvetta kavereille. Toisilla vähemmän. Ei olla yhdestä puusta veistettyjä me vanhemmat, ei lapsetkaan. Lasta saattaa ahdistaa vanhemman tarve saada lapselle kavereita vaikka lapsi itse ei koe yksinäisyyttä. Taustalla voikin olla vanhemmat omat itsekkäät toiveet lapsen suosiosta ja sosiaalisuudesta.

Vierailija

Kamalaa tämä että vanhemmat pakottavat lapsensa kaverustumaan vaikka tarve ei lähde lapsesta itsestään. Pakotatteko myös miehenne, ystävänne, äitinne jne. soittelemaan ihmisille vapaa-aikoina ja ystävystymään väkisin? Järkyttää se, että vanhemmat mestaroivat lastensa kaverisuhteita, vaikka se olisi lapsen oma tehtävä omista tarpeistaan käsin etsiä sopivanlaisia ystäviä.

Vierailija

Kuka huolehtiva vanhempi ei olisi? Mä tekisin niin, että juttelisin tytön kanssa asiasta hyvässä hengessä ja yrittäisin ottaa selvää, mitä tyttö itse tilanteesta ajattelee ja onko siinä takana jotain kiusaamista tms. On ihan normaalia, että on vaikka yksi tai kaksi kaveria, mutta jos ei ole ollenkaan kavereita (edes harrastuksissa), niin kyllä se varmasti surettaa jo lastakin.

Vierailija

Yksikin oma kaveri kuitenkin riittää. Harrastusten kautta löytyy kavereita. Yläluokille mennessä kaverin saaminen voi olla jo mahdotonta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat