Aina tää kevätmasennus tulee yllätyksenä. Kamalaa aikaa

Vierailija

taas minulle ja tuskaa lisää vielä toisten ihana ilma hihkaisut. Yritän olla kauheesti tuomatta esiin omaa tilaani mutta joillekkin on pakko kertoa. Yritän piristää itseäni kukkivilla kukilla ja satsaamalla johonkin kivaan kuten väriä hiuksiin jne... Silti tätä taas kestää aikansa ja kesällä tämä on enää ikävä muisto. Syksyllä taas olen täynnä virtaa. Onko muita kevätmasennuksesta kärsiviä paikalla, kertokaa kokemuksianne ja millä piristätte itseänne?

Kommentit (7)

Vierailija

En edes yritä piristää itseäni. Odotan vain syksyä, siloin elämä voittaa. Tosiaan tekisi mieli vetää turpiin niitä Ihan ilma -hihkujia, typerä virne naamallaan.

Vierailija

On wanha keskustelu, mutta kirjoitanpa tänne. Niin se kevätmasennus vain tulee. Päivät ovat ok, mutta valoisat illat ahdistavat, tulee epämääräinen masentunut ja yksinäinen olo, johon mikään ei tunnu auttavan. Nukkuminenkin on vaikeaa, kun eräilee yöllä eikä saa enää valoisan aikaan kunnolla unta. Ja tosiaan, ympäristö toitottaa kevään ihanutta, omista fiiliksistä ei viitsi puhua ja yksinäisyyden ja erilaisuuden kokemus kasvaa. Itkeskelen ilman syytä, kun on paha olo ja tietenkin keväisin on opinnoissa kiire. Opinnot tässä eniten ärsyttävät, muuten vain olisin ja odottaisin, että masennus kesään mennessä poistuu. Valitettavasti en tiedä, mikä tähän masennukseen auttaisi. Päivisin on tosiaan hieman helpompaa, muttei ulkoilut sun muut iltaisin auta, ulkona on yhtä ankea olo kuin sisällä. Minulle mukavin vuodenaika on joulu-tammikuu. :)

Vierailija

Mullekin kevätmasis on jokavuotinen riesa. Tänä vuonna ajattelin, että pääsisin siitä eroon, mutta tällä viikolla se iski.

Mullakin on opinnot käynnissä ja keväisin on usein kurssien kanssa kiire ja ahdistus. Mulla asiaan ei edes vaikuta unenpuute, liikkumattomuus tai epäterveellinen ravinto. Nukun ja syön hyvin,harrastan liikuntaa ja ihmissuhteetkn on hyvällä mallilla mutta silti ahdistaa. Jo aamulla herätessä ahdistus alkaa vaikka auringonpaiste olisi kuinka ihana.

Keväisin yksinäisyys tuntuu pelkästään ahdistavalta vaikka muutoin nautin yksinolosta. Toisaalta taas seurassa oleminen väsyttää. Olen usein vihainen itselleni tekemättömistä töistä, mutta kun tulee aika tarttua töihin, muuttuu olo heti vetämättömäksi ja flegmaattiseksi.

Mullekin syksy ja talvi on mukavaa aikaa, jolloin tunnen itseni energiseksi. Alkukesään mennessä masis helpottaa, mutta kesälläkin tulee välillä sellainen olo, että on jotenkin hukassa.

En uskalla edes kuvitella kuinka pahalta tuntuisi, jos asiat unen, ravinnon ja liikunnan kannalta olisivat rempallaan. Ne siis kuntoon (myös talvella) niin kroppa tekee työnsä stressin minimoimiseksi. Kannattaa myös puhua tilanteestaan läheisten kanssa, ja tehdä selväksi että se, että ulkona on nätti ilma ei auta oloasi, usein päinvastoin. Mulle on tärkeää ylipäätään se, että poikaystäväni tietää tilanteeni, ja osaa ihan vaan ymmärtää. Sekin jo auttaa. Jos rahatilanne sallii, varaa matka keväälle. Auttaa huomattavasti kun pääsee arjen kuvioista pois.

Vierailija

Varmaan tänne löytää edelleen joku googlen kautta, varsinkin nyt kun Hesarissa julkaistiin aiheesta juttua.

Täältäkin löytyy kevätmasennuksesta kärsivä. ja syksyllä piristyvä henkilö. Itse asiassa vasta tänään ymmärsin Hesarin jutun luettuani, että kärsin sellaisesta. 8 viimeistä vuotta olen ollut enemmän tai vähemmän masentunut keväällä, mutta enpä ole tajunnut kuviota. 

Ärsyttää, kun netissä ihmiset käskevät liikkua ja syödä hyvin ja naureskelevat sille, että Suomessa ei olla koskaan tyytyväisiä. Ei ymmärretä, että kyseessä ei ole mikään pieni alavireys, vaan oikea _masennus_, jolla voi olla radikaalit seuraukset. Itse syön terveellisesti (kasvissyöjä) ja napsin purkista vitamiineja, kuljen mahdollisimman paljon pyörällä (ellen sitten saa kevätflunssaan, joka iskee astmaatikolla keuhkohin ja joudu siksi tyytymään  autoon) ja pyrin seuraamaan kevään luontaista unirytmiä (21-22 aikaan sänkyyn, 5-6 aikaan ylös, vaikkei huvittaisi;), jotten alkaisi kärsiä unettomuudesta. Siitä huolimatta olen joutunut sairauslomallekin yhtenä vuotena, muina olen vain sinnitellyt. Joinakin keväinä elämä on kivaa, mutta vähän raskasta, joinakin taas tuntuu ettei jaksa yhtään päivää sitä helvettiä. Ehkäpä tästä vuodesta eteenpäin helpottaisi, kun voi ajatella, että tämä menee syksyyn mennessä ohi eikä siten tarvitse pelätä romahdusta.  Kuten edelliselläkin kirjoittajalla, niin itsellänikin alkaa yksinäisyys ahdistaa kaikkein eniten keväällä. Itsetuntokin katoaa jonnekin. Sekään ei auta, että keväällä pitää yleensä stressta kesätöiden etsimisestä. Onneksi tänä vuonna on jopa valinnanvaraa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat