Keskustelualueen etusivu ›› Keskustelualueen säännöt >>
1/11

Kaikille kotiäideille!

Nyt meidän on aika kohottaa oman työmme arvoa ja olla ylpeitä kotiäitiydestä. Teemme pyyteetöntä ja palkatonta työtä, joka on lapsillemme ja yhteiskunnallemme mittaamattoman arvokasta. Enää ei kenenkään pidä ajatella, että "olen vain kotona". Sen sijaan meidän pitää rinta rottingilla ylistää, että olemme KOTIÄITEJÄ. Se on niin hyvä ammatti, että se pitää kirjoittaa kissankorkuisilla kirjaimilla kaikkiin asiapapereihin ja veroilmoitukseen, ylpeänä.
Viime aikoina julkisuudessa on näyttävästi ollut esillä nuorisomme ongelmia. Yhä useampi murrosikäinen tarvitsee psyykkistä hoitoa. Asiantuntijoiden mukaan yksi suuri syy nuorison pahoinvointiin on se, että he eivät ole saaneet lapsuusvuosinaan riittävästi vanhemmiltaan aikaa.
Meidän kotiäitien yksi tärkein tehtävämme on antaa lapsillemme tätä arvokasta aikaa. Ainutkertaisia hetkiä, joita voi elää vain kerran, nyt. Työt voivat odottaa ja pienemmälläkin tulee toimeen. Mutta aika ei odota.
Tuntuu surulliselta, että alle 3-vuotiaita lapsia viedään hoitoon rahan vuoksi. Sen takia, että voidaan hankkia hienompi auto, matkustella, rakentaa upeampi talo tai kesämökki, edetä omalla urallaan. Lapsen todelliset tarpeet jäävät toissijaisiksi.
Meillä on hyvä päivähoitojärjestelmä, mutta omia vanhempia se ei pysty milloinkaan korvaamaan. Joskus on vain pakko mennä töihin, mutta miettikää, onko se aivan viimeinen keino. Vai vieläkö voisi hieman antaa lapselle "lisäaikaa". Tärkeän lahjan hänelle, oman pienokaisemme tulevaisuuttaan ajatellen!

[quote author="Nyytinen" time="30.09.2008 klo 22:05"]

Nyt meidän on aika kohottaa oman työmme arvoa ja olla ylpeitä kotiäitiydestä. Teemme pyyteetöntä ja palkatonta työtä, joka on lapsillemme ja yhteiskunnallemme mittaamattoman arvokasta. Enää ei kenenkään pidä ajatella, että "olen vain kotona". Sen sijaan meidän pitää rinta rottingilla ylistää, että olemme KOTIÄITEJÄ. Se on niin hyvä ammatti, että se pitää kirjoittaa kissankorkuisilla kirjaimilla kaikkiin asiapapereihin ja veroilmoitukseen, ylpeänä.
Viime aikoina julkisuudessa on näyttävästi ollut esillä nuorisomme ongelmia. Yhä useampi murrosikäinen tarvitsee psyykkistä hoitoa. Asiantuntijoiden mukaan yksi suuri syy nuorison pahoinvointiin on se, että he eivät ole saaneet lapsuusvuosinaan riittävästi vanhemmiltaan aikaa.
Meidän kotiäitien yksi tärkein tehtävämme on antaa lapsillemme tätä arvokasta aikaa. Ainutkertaisia hetkiä, joita voi elää vain kerran, nyt. Työt voivat odottaa ja pienemmälläkin tulee toimeen. Mutta aika ei odota.
Tuntuu surulliselta, että alle 3-vuotiaita lapsia viedään hoitoon rahan vuoksi. Sen takia, että voidaan hankkia hienompi auto, matkustella, rakentaa upeampi talo tai kesämökki, edetä omalla urallaan. Lapsen todelliset tarpeet jäävät toissijaisiksi.
Meillä on hyvä päivähoitojärjestelmä, mutta omia vanhempia se ei pysty milloinkaan korvaamaan. Joskus on vain pakko mennä töihin, mutta miettikää, onko se aivan viimeinen keino. Vai vieläkö voisi hieman antaa lapselle "lisäaikaa". Tärkeän lahjan hänelle, oman pienokaisemme tulevaisuuttaan ajatellen!

[/quote]
0 0
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
1/11

Yli 14 vuotta kotiäitiyttä takana =)

Ja en ole päivääkään katunut. On ollut rikkaus olla lasten kanssa kotona. Elää just niin kuin hyvälle tuntuu eikä olla juurikaan kellon mukaan juostu.
Tällä hetkellä kuitenkin, kun menot kasvaa lasten kasvaessa, melkein olen jo työntämässä jalkaani työelämään mutta kovasti järki pistää vastaan. Vielä on yksi alle kouluikäinen kotona joten miksi en hänellekin soisi sitä yhdessä oloa kotona, kiireettömiä aamuja, äidin syliä ja huomiota juuri silloin kun lapsi sitä kaipaa.
On tehtävä toisenlaisia ratkaisuja että pärjäämme taloudellisesti. Oma talo maksettavana josta emme kuitenkaan halua missään tapauksessa luopua. Tämä on KOTIMME ja turva niin lapsille kuin meille vanhemmillekin.
*Leivomme enemmän > jopa ravitsevampaa kuin kaupasta ostettu ja edullisempaa, sekä myös kivaa tekemistä yhdessä lasten kanssa :)
*Meidän perhe-lehteä lukuunottamatta, meille ei tule mitään lehtiä.
*Puhelimissa on saldorajat.
*Koululaisilla harrastuksina luistelu, hiihto, lenkkeily koiran kanssa, lukeminen > kirjasto kovassa käytössä, käsityös > neulominen, virkkaus, huovutus, ristipistotyöt, ompelu, uinti (10 kerran lippu 10€), kalastus, luontoretket laavuineen ja sen sellaiset lähes ilmaiset harrastukset :) Myöskin koulun järjestämät sählyt, kuorot, lentopallo ja jumpat ovat ilmaisia.
*Se mitä ruokaan tulee, niin käymme usein iltaisin, puoli yhdeksän jälkeen kaupassa. Silloin on monta kertaa esim. lihoja puoleen hintaan. Ei muuta kuin pakkaseen! Leikkeleitä emme osta kuin viikonlopuiksi. Muuten leivän päälle laitetaan kurkkua, paprikaa, tomaattia, salaattia jne. Herrrkullista ja terveellistä!
*Koska asumme melko kaukana sukulaisista ja kavereista niin ME kutsumme heitä meille kylään. Näin säästämme matkakuluissa ja minusta on kyllä mukavampaakin ottaa meille vieraita vastaan kuin tällä suurperheellä vääntäytyä autoon ja muistaa ottaa kaikenlaista mukaan ;)
*Vaatteet; isommille ei meinaa enää kelvata käytetyt vaatteet joten ostamme sitten uusia ja mieleisiä MUTTA ne on kyllä todella usein alesta ;)
Sekin on vähän niin kuin harrastus tehdä löytöjä todella halvalla.
Pienemmille kierrätetään kavereiden ja sukulaisten kesken, ja löytääpä heillekin uutta alesta todella mukavasti.

Tässä muutama vinkki miten voi pienentää menoja niin että voi jäädä kotiin lapsen kanssa. Ja mikäpä estää tekemästä jotain työtä kotona josta voi saada lisäansioita. Itse en ole omalle kohdalleni sellaista vielä löytänyt, mutta mielen pidän avoimena uusille tuulille :)

[quote author="Weeruska" time="15.01.2009 klo 15:35"]

Ja en ole päivääkään katunut. On ollut rikkaus olla lasten kanssa kotona. Elää just niin kuin hyvälle tuntuu eikä olla juurikaan kellon mukaan juostu.
Tällä hetkellä kuitenkin, kun menot kasvaa lasten kasvaessa, melkein olen jo työntämässä jalkaani työelämään mutta kovasti järki pistää vastaan. Vielä on yksi alle kouluikäinen kotona joten miksi en hänellekin soisi sitä yhdessä oloa kotona, kiireettömiä aamuja, äidin syliä ja huomiota juuri silloin kun lapsi sitä kaipaa.
On tehtävä toisenlaisia ratkaisuja että pärjäämme taloudellisesti. Oma talo maksettavana josta emme kuitenkaan halua missään tapauksessa luopua. Tämä on KOTIMME ja turva niin lapsille kuin meille vanhemmillekin.
*Leivomme enemmän > jopa ravitsevampaa kuin kaupasta ostettu ja edullisempaa, sekä myös kivaa tekemistä yhdessä lasten kanssa :)
*Meidän perhe-lehteä lukuunottamatta, meille ei tule mitään lehtiä.
*Puhelimissa on saldorajat.
*Koululaisilla harrastuksina luistelu, hiihto, lenkkeily koiran kanssa, lukeminen > kirjasto kovassa käytössä, käsityös > neulominen, virkkaus, huovutus, ristipistotyöt, ompelu, uinti (10 kerran lippu 10€), kalastus, luontoretket laavuineen ja sen sellaiset lähes ilmaiset harrastukset :) Myöskin koulun järjestämät sählyt, kuorot, lentopallo ja jumpat ovat ilmaisia.
*Se mitä ruokaan tulee, niin käymme usein iltaisin, puoli yhdeksän jälkeen kaupassa. Silloin on monta kertaa esim. lihoja puoleen hintaan. Ei muuta kuin pakkaseen! Leikkeleitä emme osta kuin viikonlopuiksi. Muuten leivän päälle laitetaan kurkkua, paprikaa, tomaattia, salaattia jne. Herrrkullista ja terveellistä!
*Koska asumme melko kaukana sukulaisista ja kavereista niin ME kutsumme heitä meille kylään. Näin säästämme matkakuluissa ja minusta on kyllä mukavampaakin ottaa meille vieraita vastaan kuin tällä suurperheellä vääntäytyä autoon ja muistaa ottaa kaikenlaista mukaan ;)
*Vaatteet; isommille ei meinaa enää kelvata käytetyt vaatteet joten ostamme sitten uusia ja mieleisiä MUTTA ne on kyllä todella usein alesta ;)
Sekin on vähän niin kuin harrastus tehdä löytöjä todella halvalla.
Pienemmille kierrätetään kavereiden ja sukulaisten kesken, ja löytääpä heillekin uutta alesta todella mukavasti.

Tässä muutama vinkki miten voi pienentää menoja niin että voi jäädä kotiin lapsen kanssa. Ja mikäpä estää tekemästä jotain työtä kotona josta voi saada lisäansioita. Itse en ole omalle kohdalleni sellaista vielä löytänyt, mutta mielen pidän avoimena uusille tuulille :)

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0
1/11

esikoinen nautti kotielämästä, pienemmät tyytyvät vähempään

Voi kuinka haluaisinkaan antaa jokaikiselle lapselleni piiiitkääät rauhalliset aamut, mutta nyt meillä on valitettavana tosiasiana se että eskarilaista lähtevät aamuisin muutaman kilometrin matkan joko kävellen, pyöräillen tai bussilla, kuskaamaan jokainen perheenjäsen, vaikka kotiäiti olenkin. Tosin eivätpä nuo pikkuiset paremman päälle osaa kaivata, joten ei ihmeempiä ongelmia paitsi tämä oma tietoisuuteni siitä että toisinkin voisi olla. Onneksi unirytmi meillä on järjestetty siten, ettei ketään tarvitse herättää, vaan aamut ovat kuitenkin kiireettömiä.

Taloudellisesti ei tee tiukkaa, kun tietää että kuluttaa kannattaa aina hiukan vähemmän kuin tienaa. Onpa sitten pahan päivän varalle mistä ottaa.

[quote author="sau" time="18.01.2009 klo 20:08"]

Voi kuinka haluaisinkaan antaa jokaikiselle lapselleni piiiitkääät rauhalliset aamut, mutta nyt meillä on valitettavana tosiasiana se että eskarilaista lähtevät aamuisin muutaman kilometrin matkan joko kävellen, pyöräillen tai bussilla, kuskaamaan jokainen perheenjäsen, vaikka kotiäiti olenkin. Tosin eivätpä nuo pikkuiset paremman päälle osaa kaivata, joten ei ihmeempiä ongelmia paitsi tämä oma tietoisuuteni siitä että toisinkin voisi olla. Onneksi unirytmi meillä on järjestetty siten, ettei ketään tarvitse herättää, vaan aamut ovat kuitenkin kiireettömiä.

Taloudellisesti ei tee tiukkaa, kun tietää että kuluttaa kannattaa aina hiukan vähemmän kuin tienaa. Onpa sitten pahan päivän varalle mistä ottaa.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0
1/11

Minullakin useampia vuosia kotiäitinä...

Meillä on neljä lasta, vanhin täyttää kesällä 9 vuotta. Ainoastaan hän on ollut koko elämänsä aikana reilut 6kk päiväkodissa. Muuten kaikki lapset on hoidettu ja hoidetaan edelleen kotona. Minä ja mieheni ollaan vuoroteltu lastenhoitojen kanssa eli minäkin olen välillä päässyt "rentoutumaan" töihin. Tämä mahdollista koska olemme molemmat hoitoalalla. Mikä minua kummastuttaa niin aina kun näen jonkun sukulaisen niin ensimmäinen kysymys on että koska menen töihin? Siis työtä tänä kotona oleminen on ja koskaan ei ole ns. vapaapäiviä. Olet saatavilla 24h/vrk seitsemän päivää viikossa ja välillä vähän enemmänkin. Oikein raivostuttaa kun aina udellaan. Kerran vastasin että en koskaan. Olemme rakentaneet omakotitalon ja kesällä lähdemme ensimmäistä kertaa koko perheen voimin Kreikkaan. Mieheni tienaa suhteellisen hyvin. Keräämme rahaa yhdessä ajankanssa ja näinollen tuo matka on mahdollinen toteuttaa. Myyn meille tarpeetonta tavaraa/vaatetta huutiksessa sekä käyn pitämässä kirppistä aina silloin tällöin. Ostan alesta lapsille vaatetta ja kierrätän osan vaatteista nuoremmilla lapsilla. Ostan aika paljon alesta vaatetta "varastoon" ja jos koko ei sitten enää tuolloin käy niin myyn vaatteet edelleen uutena eteenpäin koska säästän aina hintalaput h-hetkeen saakka. Teen normaalia kotiruokaa, joka on lasten mieleen. Myös leivon paljon, kun oikein innostun. Meillä on kanssa vanhimmalla harrastuksena VPK sekä partio eli edullista ja poika viihtyy. Eli säästeliäästi ja harkitusti eletään, ajatellen myös huomista ja tulevaa. Viihdyn kotona ja lapsetkin ovat tyytyväisiä kun aina on toinen vanhemmista paikalla. Töitä saa sitten tehdä monta vuotta ennen eläkeikää, jos vain luoja suo. Tämä on tätä aikaa ja en kadu tippaakaan. Ei kiire minnekään aamuisin ja silti päivät hurahtavat todella nopeasti iltaan. Kunnia meille kotiäidille!

[quote author="janeek" time="28.01.2009 klo 15:47"]

Meillä on neljä lasta, vanhin täyttää kesällä 9 vuotta. Ainoastaan hän on ollut koko elämänsä aikana reilut 6kk päiväkodissa. Muuten kaikki lapset on hoidettu ja hoidetaan edelleen kotona. Minä ja mieheni ollaan vuoroteltu lastenhoitojen kanssa eli minäkin olen välillä päässyt "rentoutumaan" töihin. Tämä mahdollista koska olemme molemmat hoitoalalla. Mikä minua kummastuttaa niin aina kun näen jonkun sukulaisen niin ensimmäinen kysymys on että koska menen töihin? Siis työtä tänä kotona oleminen on ja koskaan ei ole ns. vapaapäiviä. Olet saatavilla 24h/vrk seitsemän päivää viikossa ja välillä vähän enemmänkin. Oikein raivostuttaa kun aina udellaan. Kerran vastasin että en koskaan. Olemme rakentaneet omakotitalon ja kesällä lähdemme ensimmäistä kertaa koko perheen voimin Kreikkaan. Mieheni tienaa suhteellisen hyvin. Keräämme rahaa yhdessä ajankanssa ja näinollen tuo matka on mahdollinen toteuttaa. Myyn meille tarpeetonta tavaraa/vaatetta huutiksessa sekä käyn pitämässä kirppistä aina silloin tällöin. Ostan alesta lapsille vaatetta ja kierrätän osan vaatteista nuoremmilla lapsilla. Ostan aika paljon alesta vaatetta "varastoon" ja jos koko ei sitten enää tuolloin käy niin myyn vaatteet edelleen uutena eteenpäin koska säästän aina hintalaput h-hetkeen saakka. Teen normaalia kotiruokaa, joka on lasten mieleen. Myös leivon paljon, kun oikein innostun. Meillä on kanssa vanhimmalla harrastuksena VPK sekä partio eli edullista ja poika viihtyy. Eli säästeliäästi ja harkitusti eletään, ajatellen myös huomista ja tulevaa. Viihdyn kotona ja lapsetkin ovat tyytyväisiä kun aina on toinen vanhemmista paikalla. Töitä saa sitten tehdä monta vuotta ennen eläkeikää, jos vain luoja suo. Tämä on tätä aikaa ja en kadu tippaakaan. Ei kiire minnekään aamuisin ja silti päivät hurahtavat todella nopeasti iltaan. Kunnia meille kotiäidille!

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0
1/11

uusi kotiäiti.

Kiitos kannustavasta kirjoituksesta! itse olen vasta 19 vuotias ja olen tehnyt päätöksen jäädä vuotiaan poikani kanssa kotiin. kyllä se lapsen hyvin vointi menee auton, ison talon, kesämökin ja uusien vaatteiden edelle! monet nuoret ystävät eivät ymmärrä sitä ja aliarvioivat kuinka anteliasta elämä pienen ihmeen kanssa on. nautin joka päivä siitä että on mahdollisuus seurata itse (ei tarvitse kysellä hoitajilta) pojan hurjaa oppimisen nopeutta :)

Kiitos vielä!

[quote author="Heikkinen" time="28.02.2009 klo 14:21"]

Kiitos kannustavasta kirjoituksesta! itse olen vasta 19 vuotias ja olen tehnyt päätöksen jäädä vuotiaan poikani kanssa kotiin. kyllä se lapsen hyvin vointi menee auton, ison talon, kesämökin ja uusien vaatteiden edelle! monet nuoret ystävät eivät ymmärrä sitä ja aliarvioivat kuinka anteliasta elämä pienen ihmeen kanssa on. nautin joka päivä siitä että on mahdollisuus seurata itse (ei tarvitse kysellä hoitajilta) pojan hurjaa oppimisen nopeutta :)

Kiitos vielä!

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0
1/11

ylpeitä kotiäitejä

Minä olen ylpeä siitä, että valitsin kotiäitiyden, siis hoidan lastani kotona, hän täytti juuri 1v, enkä halua viedä hoitoon vielä. Ihmettelen vain, miksi sinulle maksetaan äitiysrahaa ja vanhempain rahaa enemmän ja kotihoidontuki on aika olematon?! Ihan kuin sitä rahaa ei tarvitsisi samalla tavalla :D mihin se tarve yhtä-äkkiä muka katoaisi! Mutta koitamme pärjätä. Terveisiä kaikille!

[quote author="Iiduska" time="08.04.2009 klo 16:48"]

Minä olen ylpeä siitä, että valitsin kotiäitiyden, siis hoidan lastani kotona, hän täytti juuri 1v, enkä halua viedä hoitoon vielä. Ihmettelen vain, miksi sinulle maksetaan äitiysrahaa ja vanhempain rahaa enemmän ja kotihoidontuki on aika olematon?! Ihan kuin sitä rahaa ei tarvitsisi samalla tavalla :D mihin se tarve yhtä-äkkiä muka katoaisi! Mutta koitamme pärjätä. Terveisiä kaikille!

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0
1/11

kiitos!

Iso kiitos siulle kotiäityden puolustuspuheesta,itellä teköö välillä tiukkaa,mut mietin miten orpo tuo pikkunen oisi jos joutus päiväkotilauman keskelle...Jaksaa taas kummasti eteenpäin! :)

[quote author="Iivari" time="20.04.2009 klo 16:24"]

Iso kiitos siulle kotiäityden puolustuspuheesta,itellä teköö välillä tiukkaa,mut mietin miten orpo tuo pikkunen oisi jos joutus päiväkotilauman keskelle...Jaksaa taas kummasti eteenpäin! :)

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0
1/11

kotiäityttä takana yli 10 vuotta

Onhan tämä arvovalinta, ei jää koskaan kaivelemaan kun lapset oli pieniä ja oli kiire töihin. Yhden näkökulman tuon kuitenkin lisää. Kun nyt oma nuorin lapseni on yli 3 v ja tosiaan kotona on hoidettu lapset yli 10 vuotta siis, niin alkaa mieli palailemaan työelämään. Eipäs se vaan niin käykkään vaikka luulisi. En saa mitään korvauksia nyt, lapsilisät ja miehen palkan pitäisi riittää kaikkeen.. ja tiukkaa tekee. Oma eläkekin mietityttää, työvuosia ei ole täynnä kymmentäkään ja eläkkeenkin olisi tärkeä kertyä. Olen siis pattitilanteessa, tähän perhekuvioon mikä meillä on ei pysty järkevästi yhdistämään työtä ja perhettä koska työnantajat eivät ole halukkaita joustamaan. Niimpä olen kotona lasten kanssa, mutta aika masentunein mielin koska elämä on yhtä pennin venytystä.
Summasummaarum, myös kotiäidin pitää miettiä tämä eläkekuvio, tämä työ ei eläkettä kartuta ja tässäpäivässäkin pitäisi saada laskut maksettua, ruoka pöytään sekä vaatteet päälle.

[quote author="nevada" time="22.04.2009 klo 10:25"]

Onhan tämä arvovalinta, ei jää koskaan kaivelemaan kun lapset oli pieniä ja oli kiire töihin. Yhden näkökulman tuon kuitenkin lisää. Kun nyt oma nuorin lapseni on yli 3 v ja tosiaan kotona on hoidettu lapset yli 10 vuotta siis, niin alkaa mieli palailemaan työelämään. Eipäs se vaan niin käykkään vaikka luulisi. En saa mitään korvauksia nyt, lapsilisät ja miehen palkan pitäisi riittää kaikkeen.. ja tiukkaa tekee. Oma eläkekin mietityttää, työvuosia ei ole täynnä kymmentäkään ja eläkkeenkin olisi tärkeä kertyä. Olen siis pattitilanteessa, tähän perhekuvioon mikä meillä on ei pysty järkevästi yhdistämään työtä ja perhettä koska työnantajat eivät ole halukkaita joustamaan. Niimpä olen kotona lasten kanssa, mutta aika masentunein mielin koska elämä on yhtä pennin venytystä.
Summasummaarum, myös kotiäidin pitää miettiä tämä eläkekuvio, tämä työ ei eläkettä kartuta ja tässäpäivässäkin pitäisi saada laskut maksettua, ruoka pöytään sekä vaatteet päälle.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0
1/11

kotona lasten kanssa

kyllä se on rikkautta ja arvokasta aikaa...olen 4-vuotta ollut kotona ja hoitanut lapseni 4-v ja 1-v.viellä kotona meinaan olla ja lapsia hoitaa...vaikka rahat välillä tiukilla ei mikään vedä vertoja lasten kotonahoitoon.

[quote author="manja-82" time="02.05.2009 klo 18:24"]

kyllä se on rikkautta ja arvokasta aikaa...olen 4-vuotta ollut kotona ja hoitanut lapseni 4-v ja 1-v.viellä kotona meinaan olla ja lapsia hoitaa...vaikka rahat välillä tiukilla ei mikään vedä vertoja lasten kotonahoitoon.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0