Onko isojen lasten kotiäiti statuksen merkki?

Vierailija

Tuttuni on ollut kotona vuosia, nyt hoitamassa eskaria käyvää lasta. Isompi lapsi on jo koulussa. Hän aikoo olla kotona vielä koko ensimmäisen luokan. Kuulemma toisen kouluvuoden koittaessa hän aikoo töihin.



Minusta tämä on omituista... No, ymmärrän, että hän ei halua lastaan päiväkotiin 10 tunniksi päiväksi. Mutta tuttuni on aineenopettaja, joka voisi halutessaan tehdä sijaisuuksia ja tuntia siellä ja täällä. Minä tekisin, vaikka rahaa ei edes tarvittaisi. Eli onko kyseessä jokin statusasema? Kokemuksia?

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija
Viesti

Jos olisi mahdollista, olisin kotona hoitamassa isompiakin lapsia.

Mielekästä tekemistä riittäisi ihan hyvin ilman työpaikkaakin.



Ehkä ystäväsi on paljon viisaampi sen takia, että on löytänyt muut arvot elämässä kuin työn.



Minulla on esimerkiksi tuttu, joka on elämäntilanteesta johtuen edustusrouvana. Hän tekee paljon vapaaehtoistyötä ja urheilee. Päivät kuluvat oikein hyvin hänellä ja hän on itsevarma ja elämäänsä tyytyväinen ihminen. Eläisin mielelläni pätkän samanlaista elämää, missä olisi mahdollisuus toteuttaa itseään ja tehdä niitä asioita, mihin ei jää aikaa kun on töissä.

Vierailija
Viesti

no, minulle se ilmeisesti on. En jaksaisi pyöriä kotonakaan.



Minä tein opettajana töitä koko hoitovapaani ajan 4,5 v, tein töitä päiväuniajalla, koska muuten olisi pää levinnyt. Vain töiden avulla jaksoin olla kotona.



Ymmärrän toki, että ihmiset ovat erilaisia. Mutta mietinpähän vain sitä arvomaailmaa, joka tämän valinnan takana on.

Vierailija
Viesti

35 vuotta kotona ja tukemassa miehen uraa ja hoitamassa lapsia. Kun rouvalle tulee lasiin 60 v., saa potkun persiilleen eli hasta la vista, ukko vaihtaa 25 vuotta nuorempaan kampaajattareen ja aloittaa tämän kanssa auvoisan lapsiperhe-elämän.



Tuire, koulutukseltaan valtiotieteen maisteri jolla olisi aivan varmasti ollut aikanaan kysyntää työelämässa, jää lehdelle soittelemaan. Tulevaisuudessa häämöttää sitkuttelu köyhyydessä kansaneläkkeen pohjaosalla (sen suuruus lienee alle tonni kuussa), kun ei ole kertynyt työvuosia eikä siis myöskään työeläkettä.



Kotirouvat, painakaa mieleenne että pistätte sen ukkonne maksamaan teille vapaaehtoisen eläkkeen!!

Vierailija
Viesti

kun kuopus menee tokalle luokalle.



Lasten koulu on kaukana ja vaativa.



Ja minulla on kyllä akateeminen hyvä koulutus jne. mutta mulle lapset ovat tärkeämpiä nyt.

Vierailija
Viesti

mutta jos isojen lasten kanssa on niin lähinnä tulee mieleen, että ei vaan viitsi mennä töihin. Kyllä työnteko on olennainen osa elämää, eikä siinä ole kyse pelkästä rahasta. Kertoo ehkä jotain ihmisen luonteesta, jos EI HALUA tehdä töitä.

Vierailija
Viesti

Sanon aina tämän, että tälle maalle on eduksi, että viisaat, luovat ja terveellä järjellä ja moraalilla varustetut ihmiset hoitavat lapsiaan kotona pitkää, tietysti järjestäen lapsilleen ja itselleen päiviksi virikkeitä (mikä ei ole tuon ihmistyypin luonteenvastaista) : )



On myös tälle maalle eduksi, että kunnianhimoisesti työhönsä suhtutuvat ihmiset menevät työelämään ja tekevät siellä maastamme parempaa paikkaa elää.



Laiska, kattoon sylkevä kotiäiti usein on myös laiska työssä lusmuileva loinen.



Itse olen ahkera, luova ja kriittinen sekä äitinä, että ammattini edustajana, valitsin kuitenkin kotiäityiden, koska meidän perheestä jo toinen edistää maamme hvyinvointia työelämässä, minä keskityn lastemme hyvinvointiin.

Vierailija
Viesti

Vaan kouluttamattomuuden, tyhmyyden ja laiskuuden. Kuolisin mieluummin kuin lopettaisin työnteon ja jäisin neljän seinän sisään kökkimään loppuiäkseni.

Vierailija
Viesti

minullekin tulee aina mieleen se, että ei ole koulutusta tai ammattitaitoa tai ne ovat vanhentuneet niin, ettei enää pääsisi itseä tyydyttäviin/kunnolla palkattuihin hommiin - eikä viitsi vääntäytyä mukavista kotioloista jonnekin hanttihommiin. Ymmärrettävää sinänsä.

Vierailija
Viesti

mutta kannattaa miettiä sitä, että mitä tapahtuu sitten jos tulee avioero tai mies kuolee. Siinähän sitä sitten on ilman töitä ja jos ei viimeiseen 10 vuoteen ole ollut päivääkään oman alan töissä niin luultavasti ammattitaitokin on kadonnut tai ainakin heikentynyt niin paljon, että varmasti vaikuttaa siihen onko enää mahdollisuuksia työmarkkinoilla.



En itse missään tapauksessa uskaltaisi tehdä noin vaikka olisi taloudellisesti mahdollista.

Vierailija
Viesti

Koulutus on, mutta ala ei enää kiinnosta pätkääkään. Omaisuutta on, jonka olen perinyt vanhemmiltani. Olen ainoa lapsi, ja vanhempani ovat kuolleet. Mies tienaa hyvin, täällä voin paljastaa että tosi hyvin. Mikäs tässä on ollessa. Töihin menen sitten kun huvittaa, luultavasti lähden opiskelemaan kuitenkin. Välillä auttelen miestäni hänen firman paperiasiossa, töihän ne on nekin.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat