Onko kukaan läheisenne menehtynyt syöpään? Minkälaiset olivat viimeiset vaiheet? Mikä syöpä?
Ohutsuolen syöpä isälläni. Hoitojen loputtua hän eli vielä 2 viikkoa eli huimaa vauhtia syöpä valtasi koko ihmisen.
Viimeinen viikko oli jo ihan sekava, ei tiedetä johtuiko se kipulääkkeistä vai oliko syöpä aivoissakin. Mutta ei suoranaisesti kärsinyt, ei voihkinut tms. Kaksi viimeistä päivää hän oli tajuton ja piti kovaa ääntä hengittäessään, se kuului huoneen ulkopuolelle asti, sellaista ihmeellistä kurlutusta kun lima kulki edestakaisin.
Viimeinen viikko oli jo ihan sekava, ei tiedetä johtuiko se kipulääkkeistä vai oliko syöpä aivoissakin. Mutta ei suoranaisesti kärsinyt, ei voihkinut tms. Kaksi viimeistä päivää hän oli tajuton ja piti kovaa ääntä hengittäessään, se kuului huoneen ulkopuolelle asti, sellaista ihmeellistä kurlutusta kun lima kulki edestakaisin.
[/quote]Vatsasyöpä, joka oli levinnyt maksaan
Appeni oli noin pari viimestä viikkoa enimmäkseen unessa/horroksessa, sai vahvaa kipulääkitystä (muistaakseni morfiinia). Viimeisinä päivinä ei enää tajunnut ympäristöään, ja aiemminkin oli välillä sekava (esim. luuli poikaamme omaksi nuorimmaisekseen, joka oli aikuinen mies). Lopulta nukahti rauhallisesti pois, olimme kaikki hänen vierellään ja kaikki kävi lopulta kauniisti.
Appeni oli noin pari viimestä viikkoa enimmäkseen unessa/horroksessa, sai vahvaa kipulääkitystä (muistaakseni morfiinia). Viimeisinä päivinä ei enää tajunnut ympäristöään, ja aiemminkin oli välillä sekava (esim. luuli poikaamme omaksi nuorimmaisekseen, joka oli aikuinen mies). Lopulta nukahti rauhallisesti pois, olimme kaikki hänen vierellään ja kaikki kävi lopulta kauniisti.
[/quote]Isovanhemmillani
Papalla oli keuhkosyöpä. Tarkkaan en tiedä, kuinka pitkälle oli edennyt, kun kertoi siitä, mutta sitä ei voinut leikata. Jonkin aikaa oli hoidossa Pikonlinnassa, mutta halusi lopettaa hoidoilla elämänsä pitkittämisen. Tukehtumiskuolema kotonaan 59v.
Mummulla oli paksusuolen syöpä. Eteni nopeasti, kun elokuussa todettiin kuoli seuraavan vuoden helmikuussa. Kasvain oli paisunut todella suureksi ja oli aggressiivinen. Loppu aika sairaalassa morfiinitokkurassa. Hengitys korisi ja oli vaivanloista, välillä valitti kipulääkkeistä huolimatta. Ikää oli kuollessa 88v. Ei myöskään halunnut muuta hoitoa kuin kipulääkityksen.
Paras lapsuuden ystäväni kuoli leukemiaan 12-vuotiaana. Kertaalleen luultiin jo, että on paranemaan päin, kunnes yllätäen sydän petti.
Papalla oli keuhkosyöpä. Tarkkaan en tiedä, kuinka pitkälle oli edennyt, kun kertoi siitä, mutta sitä ei voinut leikata. Jonkin aikaa oli hoidossa Pikonlinnassa, mutta halusi lopettaa hoidoilla elämänsä pitkittämisen. Tukehtumiskuolema kotonaan 59v.
Mummulla oli paksusuolen syöpä. Eteni nopeasti, kun elokuussa todettiin kuoli seuraavan vuoden helmikuussa. Kasvain oli paisunut todella suureksi ja oli aggressiivinen. Loppu aika sairaalassa morfiinitokkurassa. Hengitys korisi ja oli vaivanloista, välillä valitti kipulääkkeistä huolimatta. Ikää oli kuollessa 88v. Ei myöskään halunnut muuta hoitoa kuin kipulääkityksen.
Paras lapsuuden ystäväni kuoli leukemiaan 12-vuotiaana. Kertaalleen luultiin jo, että on paranemaan päin, kunnes yllätäen sydän petti.
Äiti, ohutsuolensyöpä, joka levinnyt myös imusolmukkeisiin.
Todettiin syksyllä-alkutalvesta 2010. Sai ensin lääkehoitoa keväällä 2011, mutta ei tehonnut tarpeeksi ja sitten koitettiin säteilytyshoitoa alkutalveen 2011. Tammikuussa 2012 äiti kertoi hoitojen olleen tehottomia ja joutuvansa pärjäämään vain kipulääkkeellä. Helmikuun lopussa äiti joutui sairaalaan kovien kipujen takia. Hänet leikattiin, kun epäiltiin suolen puhjenneen nesteen poiston yhteydessä (nestettä oli poistettu neulalla vatsaontelosta muutamia viikkoja aiemmin). Kaikki oli ok siltä osin, mutta äiti ei päässyt enään leikkauksen jälkeen kotiin. Hän pääsi saattokotiin oltuaan viikon sairaalassa. Äiti eli n. 5 viikkoa sen jälkeen. Lopetti syömisen parin viikon jälkeen, kun sai syömiskokeilusta kovat kivut, eikä enään uskaltanut syödä. Laihtui luurangoksi. Joi hunajavettä ja vettä, kun vielä pystyi ja oli tiputuksessa. Pysyi omana itsenään loppuun asti, vaikka oli kova lääkitys, morfiini. Nukkui/ oli tiedostamattomassa tilassa suurimman osan viimeisistä elinpäivistään. Kuoli kauniina keväisenä päivänä meidän läheisten läsnäollessa.
Todettiin syksyllä-alkutalvesta 2010. Sai ensin lääkehoitoa keväällä 2011, mutta ei tehonnut tarpeeksi ja sitten koitettiin säteilytyshoitoa alkutalveen 2011. Tammikuussa 2012 äiti kertoi hoitojen olleen tehottomia ja joutuvansa pärjäämään vain kipulääkkeellä. Helmikuun lopussa äiti joutui sairaalaan kovien kipujen takia. Hänet leikattiin, kun epäiltiin suolen puhjenneen nesteen poiston yhteydessä (nestettä oli poistettu neulalla vatsaontelosta muutamia viikkoja aiemmin). Kaikki oli ok siltä osin, mutta äiti ei päässyt enään leikkauksen jälkeen kotiin. Hän pääsi saattokotiin oltuaan viikon sairaalassa. Äiti eli n. 5 viikkoa sen jälkeen. Lopetti syömisen parin viikon jälkeen, kun sai syömiskokeilusta kovat kivut, eikä enään uskaltanut syödä. Laihtui luurangoksi. Joi hunajavettä ja vettä, kun vielä pystyi ja oli tiputuksessa. Pysyi omana itsenään loppuun asti, vaikka oli kova lääkitys, morfiini. Nukkui/ oli tiedostamattomassa tilassa suurimman osan viimeisistä elinpäivistään. Kuoli kauniina keväisenä päivänä meidän läheisten läsnäollessa.
[/quote]Aivokasvain
Tädilläni. Todettiin liian myöhään hoidot eii enää auttanut. Toteamisesta muutama kuukausi kun joutui vuodepotilaaksi. Lopussa nukkui paljon, ei tunnistanut kuin siskonsa ja kummityttönsä, sekä omat lapset ja miehensä. Ajoittain tunnisti muitakin sukulaisia. Puhui vain harvoin, syönti hidasta. Kauhean kipeä muttei sitä myöntänyt. Vuodepotilaana muistaakseni kuukauden ehkä vähän päälle ennen kuolemaansa.
Tädilläni. Todettiin liian myöhään hoidot eii enää auttanut. Toteamisesta muutama kuukausi kun joutui vuodepotilaaksi. Lopussa nukkui paljon, ei tunnistanut kuin siskonsa ja kummityttönsä, sekä omat lapset ja miehensä. Ajoittain tunnisti muitakin sukulaisia. Puhui vain harvoin, syönti hidasta. Kauhean kipeä muttei sitä myöntänyt. Vuodepotilaana muistaakseni kuukauden ehkä vähän päälle ennen kuolemaansa.