Pidätkö jotain kaverisuhdetta yllä velvollisuudesta/säälistä? OV

Vierailija

Minä taidan pitää. Ei minulla ole periaatteessa mitään sitä ihmistä vastaan, mutta hän ei anna minulle mitään eikä ole millään tapaa kiinnostava. En koskaan odota hänen tapaamistaan tai ota yhteyttä. Nyt hän taas haluaa kolmen kuukauden tauon jälkeen nähdä ja ajattelin suostua katsomaan taas jonkun ajan vaikka ei minua oikeasti edes yhtään kiinnosta.



Itselläni on ystäviä ja monta hyvää kaveria ja tuttavaa eli en tarvitse yhtään " ylimääräisiä" suhteita, kun tärkeitäkään ihmisiä ei ehdi nähdä niin paljon kuin haluaisi.



Mietin, onkohan muilla tällaisia kaverisuhteita, joista ei ole mitään iloa mutta kun toinen haluaa pitää yhteyttä niin ei viitsi mitään välejä alkaa katkomaankaan.

Sivut

Kommentit (32)

Vierailija

Mulla on ystävä, jonka kanssa joskus 15 vuotta sitten olimme läheisiä. Muutimme eri paikkakunnille, ja kohta huomasin, että ystäväni ei enää soitellut minulle ikinä tms. vaan yhteydenpito oli aika yksipuolista. Hän tosin teki samoin kaikille muillekin kavereilleen. Hänellä on aina ollut tapana, että seurustellessa kaikki kaverit unohtuvat ja sitten kun ei ole vuoteen soittanut jollekin, niin ei enää kehtaa soittaakaan.



Ystäväni siis on vuosien saatossa menettänyt lähes kaikki kaverinsa tuolla tyylillä, nykyään riittää ilmeisesti siis pelkkä aviomies ystävyyssuhteiksi. Naispuolisia ystäviä hänellä on minun lisäkseni yksi toinen lapsuudenystävä, johon ei myöskään pidä juurikaan yhteyttä.



Jotenkin tuntuu hullulta, että yritän roikkua tässä ystävyyssuhteessa ihan vain siksi että ystäväni ei sen ylläpitoon viitsi nähdä vaivaa. En halua, että ystäväni on kohta kokonaan ilman ystäviä - mutta toisaalta kokeeko hän edes tarvitsevansa niitä? Voisin tiputtaa kyseisen henkilön " ystävälistaltani" , koska kohta tämä velvollisuudentunne alkaa tuntua rasitteelta. Ehkäpä olemme molemmat jämäkavereita toisillemme, kenties minä sitten enemmän hänelle..?

Vierailija

myöskin rasittaa sellainen, että joutuu itse olemaan aina se aktiivinen osapuoli joissakin kaverisuhteissa, vaikka kaveri sitten aina erittäin mielellään näkeekin (on vaan niin hemmetin saamaton). Nyt olen pikkuhiljaa jättänyt yhteydenpidon sellaisiin.



Mulle on myös itselle tapahtunut tällaista " välien katkomista" ja haluankin sanoa noille, jotka pähkäilevät " rasittavien" ystävyyssuhteiden kanssa (siis sellaisten,jotka on joskus olleet ihan hyviä/oikeita kavereita), että pliis olkaa rehellisiä ja yrittäkää jollain tavalla kuitenkin selvittää asia ko. ihmisen kanssa. Minulle kävi niin, että 10 v:n ystävyyden jälkeen ystäväni katkaisi välit minulle tuntemattomasta syystä, eikä halua selvittää tilannetta millään tavalla, joka on hyvin tuskallista ja vaivaa pitkän aikaa :-/.



Sitten kakkoselle: oletko itse kummi vai onko ko. hlö lapsesi kummi. Jos olet kummi, en haluaisi lapselle sellaista kummia, joka inhoaa minua ja on vain velvollisuudesta kummi! Jos taas hän on kummina teille, ei sinulla ole velvollisuutta sietää ihan mitä tahansa vain kummiuden takia, ellei sitten jostain syystä kummilapseen ole jotenkin erityisen hyvä suhde!

Vierailija

Tässähän tulee ihan vainoharhaiseksi. Olenkohan minä jollekkin jämäkaveri? Mistä sen tietää?

Olen kyllä pyrkinyt siihen, että jos yhteydenpito ei ole molemminpuolista, niin en sitten itsekkään ota yhteyttä ja minusta tälläiset tutut ovat puolin ja toisin karsiutuneet pois....

Hmm....

Vierailija

Kuulostaa hullulta että on " ystäväkiintiö" täynnä, mutta kun ei aika vaan riitä kaikille! Kokopäivätyö, lasten harrastukset ja matkat jo täyttävät kalenterin, niin läheistenkin ystävien tapaamiseen pitää välillä oikein löytää aikaa...



Muutenkin tuntuu tosi tylsältä olla joillekin ihmisille aina se pystyssä pitäjä, neuvonantaja, opastaja jne. tällaisilta ihmisiltä ei saa mitään vaan he ovat aina ottajia

Vierailija

Mulla on kaveri joka soittaa nykyään vain rahaa lainatakseen, ja usein hänelle sitä lainaankin, hän maksaa aina takaisin velkansa. Mä en nykyään soita itse sille koskaan, ja kieltämättä on joskus käynyt mielessä että, miksi mä sille edes rahaa lainaan, koska ihan selvästi meillä ei enää mitään muuta yhteistä ole? mutta säälistä lainaan sitä rahaa.



Vierailija

Tapaaminen vie yleensä yhden arki-illan ajan tai viikonlopusta päivän. Minä olen kanssa toivoton sanomaan, että en halua enää nähdä. Toivon kai vaan että turhakkeet hiipuisi pois. Niin ei koskaan tunnu käyvän.

Vierailija

" oikeessa elämässä" ei oltais todellakaan kavereita mut nyt on pakko sietää tätä " kaveria" . Mies sotkut on mahdottomia... siis on naimisissa mutta sen ukko on ihan mahdoton. Heillä pari lasta ja kun meilläkin on lapsia niin pihalla sitten aina törmätään.



Tää kaveri haluasi olla mun kanssa paljon enemmänkin, käydä baareissa ja ulkoilemassa. En todella lähde!!! Muutenkin aika on kortilla, en ehdi näkemään omia hyviä ystäviäkään...



Tämä henkilö ei tajua olevansa jämäkaveri. En edes pidä hänestä. Mutta pakko vaan on sietää ja hymyillä, joka päivä.

Vierailija

Itse en roikkuisi kenenkään rasitteena. Minun kaikki ystävä ja kaverisuhteet toimii molemminpuolisesti. Ehkei joillain sitten ole sosiaalisia tuntosarvia ja ehkä he juuri siksi ovat jämäihmisiä.

Vierailija

tiukasti kiinni ja mulla menee kohta hermot! Lapset ei oikeastaan voi leikkiä muuten enää kun muutimme ellei tule kylään mutta kun aina pitää tunkea koko porukka!



Meillä ei ole mitään yhteistä. En jaksa kuunnella avutonta piipitystä epätoivoisesta miehenmetsästyksestä (jotka ovat tietenkin varattuja) ja ihanista lapsista joiden vuoksi hän elää.... jotka todellisuudessa ovat ihan pikkurikollisen alkuja

Vierailija

Joidenkin taitaa olla vaikea ymmärtää olevansa jämäkaveri tai ei haluttua seuraa.

Lähdin kerran baariin lasten kaverin äidin kanssa ja hän tyrkytti itseään miehille, meni istumaan syliin, joi miesten juomista jakoi numeroaan vaikkei mies ollut kiinnostunut. Tosin löytyi lopulta sellainen kiinnostunutkin mies...

Oon vissiin 9 ja 11...

Vierailija

Tämä ystäväni on monesti tosi ilkeä minulle, kehuu itseään rehelliseksi. Arvostelee päin naamaa tekemiäni ratkaisuja ja muutenkin elämääni. Olen tosi kiltti, enkä uskalla sanoa hänelle vastaan. En uskalla myöskään pistää välejämme poikki. Monesti kun tapaamme (n. 3-6 kk välein) meillä on ihan kivaa yhdessä. Mutta aina ei.



Olen sellainen, jolla ei ole paljon ystäviä. Tuttavia löytyy, mutta tutustun huonosti ihmisiin lähemmin. Olen pistänyt poikki muutamia ystävyyssuhteita, joissain olen tullut dumpatuksi. Jälkeenpäin on jäänyt harmittamaan. Siksi en halua tästäkään ystävyydestä luopua. Ehkä pitäisi, kun se kerran tuottaa pahaa mieltä. Mutta olen myös miettinyt, että jos vaan otan itseeni liian helposti?

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat