Onko kyseessä todella sosiaalinen 3v vai onko sittenkin turvaton lapsi?
Perhekerhossa 3v poika menee muitta mutkitta kenen tahansa vieraan aikuisen syliin istumaan. Äiti istuu taustalla mairea hymy kasvoillaan. Koskaan en ole kuullut äidin varsinaisesti puhuvan lapselleen, koskeintaa joskus menee näön vuoksi kieltämään lasta tekemästä jotain, jos paikalla on jo joku toinen aikuinen opastamassa hänen lastaan. Lapsi ei loukatessaan tai itkun tullessa mene äitinsä luo hakemaan lohdutusta vaan kuka tahansa lähin aikuinen kelpaa. Lapsi puhuu aika huonosti, on villi ja mielestäni rajaton. Äiti opiskelee ksavatustieteitä ja hehkuttaa ties mitä teorioita, mutta minusta hän ei ole aidosti sisäistänt lukemaansa ja ole lapselleen läsnä. Äidistä poika on vaan todella sosiaalinen ikäisekseen, mutta onko sittenkään? Miksi äiti on lapsen silmissä kuin kuka tahansa muukin aikuinen ihminen perhekerhossa?
Perhekerhossa 3v poika menee muitta mutkitta kenen tahansa vieraan aikuisen syliin istumaan. Äiti istuu taustalla mairea hymy kasvoillaan. Koskaan en ole kuullut äidin varsinaisesti puhuvan lapselleen, koskeintaa joskus menee näön vuoksi kieltämään lasta tekemästä jotain, jos paikalla on jo joku toinen aikuinen opastamassa hänen lastaan. Lapsi ei loukatessaan tai itkun tullessa mene äitinsä luo hakemaan lohdutusta vaan kuka tahansa lähin aikuinen kelpaa. Lapsi puhuu aika huonosti, on villi ja mielestäni rajaton. Äiti opiskelee ksavatustieteitä ja hehkuttaa ties mitä teorioita, mutta minusta hän ei ole aidosti sisäistänt lukemaansa ja ole lapselleen läsnä. Äidistä poika on vaan todella sosiaalinen ikäisekseen, mutta onko sittenkään? Miksi äiti on lapsen silmissä kuin kuka tahansa muukin aikuinen ihminen perhekerhossa?
[/quote]Hmm,
varmaan sosiaalinenkin mutta normaali kiintymyssuhde omaan vanhempaan puuttuu. Niinkuin sanot: kuka tahansa on äidin veroinen. Ei ole normaalia käytöstä silloin kun oma äiti on paikalla...
varmaan sosiaalinenkin mutta normaali kiintymyssuhde omaan vanhempaan puuttuu. Niinkuin sanot: kuka tahansa on äidin veroinen. Ei ole normaalia käytöstä silloin kun oma äiti on paikalla...
[/quote]Tuollainen VOI olla oire neurologisista tai psyykkisista oireista, jos lapsi ei tee eroa vieraiden ja tuttujen valilla. MUTTA
kolmevuotias on aika pieni vielä JA toisaalta sen verran vanha, ettei vierastakaan enää.
Ja kandee muistaa, että osa lapsista ei edes vierasta, ja ovat silti täysin normaaleja lapsia.
Minusta tuo äidin käytös voidaan hyvin lukea ujouden ja kömpelyyden tiliin. Näin voi olla varsinkin, jos ko. äiti ei ole päässyt sisäpiiriin mukaan ja arastelee muita.
Älä tee liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä kenestäkään pelkän perhekerhon käytöksen perusteella.
kolmevuotias on aika pieni vielä JA toisaalta sen verran vanha, ettei vierastakaan enää.
Ja kandee muistaa, että osa lapsista ei edes vierasta, ja ovat silti täysin normaaleja lapsia.
Minusta tuo äidin käytös voidaan hyvin lukea ujouden ja kömpelyyden tiliin. Näin voi olla varsinkin, jos ko. äiti ei ole päässyt sisäpiiriin mukaan ja arastelee muita.
Älä tee liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä kenestäkään pelkän perhekerhon käytöksen perusteella.
Kuulostaapa tutulta! Meillä on sijoitettuna samanikäinen poika jolla diagnoosina kiintyssuhteen
estottomuus.
Voisiko tämä lapsi olla sijaislapsi?
ps. on muuten tosi raskasta tuollaisen lapsen hoito vanhemmille!
estottomuus.
Voisiko tämä lapsi olla sijaislapsi?
ps. on muuten tosi raskasta tuollaisen lapsen hoito vanhemmille!
Vaikeaa kuvailla, kun en ole kielellisesti lahjakas. Siis aiti vain on ja istuu lasittunut hymy naamalla, ei oikein reagoi mihinkaan, ei ole siella kerhossa lapsensa kanssa. Luulis
i nyt ujonkin äidin sentään lapselleen siellä puhuvan, kun leikitään laululeikkejä, opastaisi askartelussa eikä vaan istua möllöttäisi ja puhuisi aikuisille hysteerisenä opinnoistaan.
Vierailija:
kolmevuotias on aika pieni vielä JA toisaalta sen verran vanha, ettei vierastakaan enää.
Ja kandee muistaa, että osa lapsista ei edes vierasta, ja ovat silti täysin normaaleja lapsia.
Minusta tuo äidin käytös voidaan hyvin lukea ujouden ja kömpelyyden tiliin. Näin voi olla varsinkin, jos ko. äiti ei ole päässyt sisäpiiriin mukaan ja arastelee muita.
Älä tee liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä kenestäkään pelkän perhekerhon käytöksen perusteella.
i nyt ujonkin äidin sentään lapselleen siellä puhuvan, kun leikitään laululeikkejä, opastaisi askartelussa eikä vaan istua möllöttäisi ja puhuisi aikuisille hysteerisenä opinnoistaan.
Vierailija:
[quote]
kolmevuotias on aika pieni vielä JA toisaalta sen verran vanha, ettei vierastakaan enää.
Ja kandee muistaa, että osa lapsista ei edes vierasta, ja ovat silti täysin normaaleja lapsia.
Minusta tuo äidin käytös voidaan hyvin lukea ujouden ja kömpelyyden tiliin. Näin voi olla varsinkin, jos ko. äiti ei ole päässyt sisäpiiriin mukaan ja arastelee muita.
Älä tee liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä kenestäkään pelkän perhekerhon käytöksen perusteella.
[/quote]
Vaikea sanoa.
Mun 2,5-vuotias on myös sellainen, että ei muita juuri vierasta. Ottaa (ainakin itseäni) häiritsevän paljon kontaktia muihin ihmisiin, siis tuntemattomiin. Aina busseissa alkaa höpöttää muille, junassa saattaa pyytää tuntemattoman syliin jne. Me ollaan oltu lapsen kaa koko sen elinikä kahdestaan. En tiiä sitten, tympiikö tää äitin naama et haluaa vähä vaihtelua.
Mutta muuten omani eroaa tuosta kuvailemastasi tapauksesta, että mun syliin se lapsi aina juoksee jos jotain sattuu... Mun lapsi on oikea hulivili, ja mä komennan sitä ehkä vähintään viisi kertaa minuutissa...
Vaikea tuosta äidin toiminnasta sanoa mitään tältä pohjalta. Mua itseäni kyllä vituttaa varsinkin julkisilla paikoilla sellainen, että joku antaa lapsensa tehä mitä vaan ja jättää muiden komennettavaksi.
t: tiukka täti joka eilen junassa joutui komentelemaan jotai 6-vuotiaita kun niitten omat vanhemmat ei vahtinu jälkikasvuaan...
Mun 2,5-vuotias on myös sellainen, että ei muita juuri vierasta. Ottaa (ainakin itseäni) häiritsevän paljon kontaktia muihin ihmisiin, siis tuntemattomiin. Aina busseissa alkaa höpöttää muille, junassa saattaa pyytää tuntemattoman syliin jne. Me ollaan oltu lapsen kaa koko sen elinikä kahdestaan. En tiiä sitten, tympiikö tää äitin naama et haluaa vähä vaihtelua.
Mutta muuten omani eroaa tuosta kuvailemastasi tapauksesta, että mun syliin se lapsi aina juoksee jos jotain sattuu... Mun lapsi on oikea hulivili, ja mä komennan sitä ehkä vähintään viisi kertaa minuutissa...
Vaikea tuosta äidin toiminnasta sanoa mitään tältä pohjalta. Mua itseäni kyllä vituttaa varsinkin julkisilla paikoilla sellainen, että joku antaa lapsensa tehä mitä vaan ja jättää muiden komennettavaksi.
t: tiukka täti joka eilen junassa joutui komentelemaan jotai 6-vuotiaita kun niitten omat vanhemmat ei vahtinu jälkikasvuaan...
On bio. Mulle on alkanut vaan nousta olo, etta kaikki ei ole kunnossa. Eihan asia tietenkaan varsinaisesti mulle kuulu, mutta aitiyden myota on tullut jonkilainen vastuu " kaikista
maailman lapsista ja heidän turvallisesta lapsuudestaan" ;)
maailman lapsista ja heidän turvallisesta lapsuudestaan" ;)
[/quote]ap:n selostus on värittynyt
hän on jo päättänyt miten asia on ja esittää jutun sellaisessa valossa, että äiti on huono äitiydessään. Miten lie todellisuudessa...
Mitä ihmeen tekemistä äidin opiskeluilla on tämän asian kanssa? Minä olen opiskellut kirjallisuustiedettä - mitähän se minusta kertoo? Jos esim. minulla olisi lasittunut katse kirjaston satutuokiossa?
hän on jo päättänyt miten asia on ja esittää jutun sellaisessa valossa, että äiti on huono äitiydessään. Miten lie todellisuudessa...
Mitä ihmeen tekemistä äidin opiskeluilla on tämän asian kanssa? Minä olen opiskellut kirjallisuustiedettä - mitähän se minusta kertoo? Jos esim. minulla olisi lasittunut katse kirjaston satutuokiossa?