5-vuotias itkee kerhossa ja urheilukouluissa
Miten voisin auttee 5-vuotiasta tyttöäni, joka jännittää mahdottomasti esim. kerhoon menoa ja itkee jo kotona ja sitten kerhossa pitkin päivää? Talven aikana hän kävi kerhossa ja kun hän tottui siihen, itkukin hävisi. Kerhon retkellä itketti taas.
Nyt kokeilimme kesäkerhoa, jossa oli myös paras kaveri. Itku alkoi jo illalla kotona. Kerhoon hän jäi (odottelin kunnes hän tunsi olonsa turvalliseksi ja oli rauhoittunut). Kerhon jälkeen hän kertoi itkeneensä aina kun meni vessaan ja muutaman muunkin kerran. Uudelleen hän ei kerhoon halua vaan itki äskenkin, kun huomenna olisi kerho. Sanoin, ettei sinne ole pakko mennä.
Olemme kokeilleet muutamaa harrastusta ja niissäkin tulee itku ja hän ei halua osallistua.
Syksyllä on edessä eskari ja mietin, miten valaisin häneen rohkeutta ja luottamusta itseensä, niin ettei se menisi kokonaan itkemiseksi.
Hänellä on kaksi vanhenpaa sisarusta ja hän kokee itsensä pieneksi ja huonoksi heidän rinnallaan´, vaikka on todella fiksu ja ihana tyttö. Älykäs ja ajattelevainen.
Kotona hän kaipaa kavereita ja kun kylässä on kaveri, he leikkivät hyvin yhdessä.
Kerhoon tai johonkin harrastukseen olen häntä koittanut siksi, että hän on kuitenkin sosiaalinen luonne.
Jännitys vaan purkaantuu itkuna. Olisi mitään rentoutumiskeinoa, jonka hänelle voisi opettaa?
Miten voisin auttee 5-vuotiasta tyttöäni, joka jännittää mahdottomasti esim. kerhoon menoa ja itkee jo kotona ja sitten kerhossa pitkin päivää? Talven aikana hän kävi kerhossa ja kun hän tottui siihen, itkukin hävisi. Kerhon retkellä itketti taas.
Nyt kokeilimme kesäkerhoa, jossa oli myös paras kaveri. Itku alkoi jo illalla kotona. Kerhoon hän jäi (odottelin kunnes hän tunsi olonsa turvalliseksi ja oli rauhoittunut). Kerhon jälkeen hän kertoi itkeneensä aina kun meni vessaan ja muutaman muunkin kerran. Uudelleen hän ei kerhoon halua vaan itki äskenkin, kun huomenna olisi kerho. Sanoin, ettei sinne ole pakko mennä.
Olemme kokeilleet muutamaa harrastusta ja niissäkin tulee itku ja hän ei halua osallistua.
Syksyllä on edessä eskari ja mietin, miten valaisin häneen rohkeutta ja luottamusta itseensä, niin ettei se menisi kokonaan itkemiseksi.
Hänellä on kaksi vanhenpaa sisarusta ja hän kokee itsensä pieneksi ja huonoksi heidän rinnallaan´, vaikka on todella fiksu ja ihana tyttö. Älykäs ja ajattelevainen.
Kotona hän kaipaa kavereita ja kun kylässä on kaveri, he leikkivät hyvin yhdessä.
Kerhoon tai johonkin harrastukseen olen häntä koittanut siksi, että hän on kuitenkin sosiaalinen luonne.
Jännitys vaan purkaantuu itkuna. Olisi mitään rentoutumiskeinoa, jonka hänelle voisi opettaa?