Keskustelut

« Takaisin keskustelujen etusivulle

---

Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä

» Aikuisten oikeasti

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

Vierailija - 19.5.2006 13:09  (1/117)

Isovanhemmuus hukassa!

Olenko väärässä, mutta tuntuu, ettei nykyajan isovanhemmat ole kiinnostuneet lapsenlapsistaan siinä määrin kuin " ennen vanhaan" ? Ja sitten ollaan kuitenkin nykysukupolvea arvostelemassa, miten helpolla päästään kun on kaikki koneet ja laitteet ja " kyllä ennen piti itse tehdä kaikki, teillä on sentään pesukoneet ja leipäkoneet yms" . Ärsyttävintä on jankutus, että " nauttisit nyt vaan, elät elämäsi parasta aikaa" . Jos joskus erehtyy sanomaan, miten raskasta toisinaan on. Enkä ole ainoa näiden ajatusteni kanssa, monella pikkulasten vanhemmilla tuntuu olevan sama tilanne.

Itsellämme on kaksi vilkasta alla kouluikäistä lasta ja kolmas tulossa. Hoidan lapsia kotona. Isovanhemmat ovat hyväkuntoisia ja aikaa olisi auttaa, mutta ei. Onko ne niin saamarin tyhmiä, ettei tajua vai missä mättää?!?!? Olen usein vihjannut tai sanonut suoraankin, että kiva olisi, jos edes pariksi tunniksi JOSKUS ottaisi, mutta sekin on liikaa. Omat vanhempani ottavat ns. pakon edessä silloin tällöin, mutta silloinkin lapsi sovitetaan omiin menoihin, eli kaupungille ostoksille mukaan tunneiksi (todella kivaa lapsen kannalta...) tai samaan aikaan on juuri silloin pakko siivota koko asunto, lapset leikkivät keskenään. Eli ei voida viettää aikaa lapsen ehdoilla edes paria tuntia. Toisen puolen isovanhemmat ovat hoitaneet vuosien aikana ehkä kaksi kertaa, vaikka asuvat 15 min päässä ja mitään terveydellistä estettä ei ole. Töissä käyvät, mutta illat ja viikonloput ei ole muuta kuin aikaa. Kaikki yhteydenpito on pelkästään meidän varassa eli jos me emme käy katsomassa isovanhempia, lapset eivät koskaan näe heitä.

Olenko itsekäs idiootti, kun isovanhempien saamattomuus ärsyttää noin paljon? Pitäisikö vaan kärsiä hiljaa ja yrittää jaksaa vai sanoa asiat päin naamaa ja olla riidoissa? Miten te muut vastaavassa tilanteessa olevat kestätte ilman katkeria ajatuksia?

Vastaukset

Vierailija - 12.2.2008 0:40  (152/117)

No, on se hyvä sitten kuulle se todellinen totuus: lapsenlapset = pakkopullaa

Vierailija:

Vierailija - 12.2.2008 0:48  (153/117)

Loistavaa! Lasten kanssa yhdessä oleminen on todella ahdistavaa...

Kun pitäisi olla aidosti läsnäkin...

Vierailija:

Vierailija - 12.2.2008 10:46  (154/117)

Miksi jotkut ihmiset ovat niin materialistisia että näkevät ihmissuhteetkin kaupankäyntinä?

Mä olen aina kuvitellut että isovanhemmat rakastavat omia lapsenlapsiaan. Mutta ilmeisesti lapsenlapset eivät kuulu olla isovanhemmille ilo vana taakka jonka tapaamisesta pitäisi maksaa korvausta?

Ihan käsittämättömän kylmä asenne.

Itse haluan luoda mahdollisimman läheiset suhteet omiin lapsenlapsiini. Jos sitä ei tee silloin kun lapset ovat pieniä niin ei se aikuisena enää onnistu samalla lailla.

Vierailija:

Vierailija - 12.2.2008 14:42  (155/117)

joopajoo

Kysehän taitaa olla tosiaan siitä,että miksi isovanhemmat ei edes viitsi/jaksa/ehdi tavata lapsenlapsiaan,ENKÄ NYT TARKOITA HOITAMISTA vaan ihan kylässä käymistä,yhdessä olemistä muuten vaan jne...

Meillä sama tilanne kuin monilla muilla,isääni ei lapsenlapset kiinnosta(hänellä uusi vaimo ja lapset) Nähty viimeksi meidän toimesta,käytiin heillä,olisiko ollu vuosi sitten...isä käyny meillä viimeksi 1,5 vuotta sitten..että silleen. Ei pidä yhteyttä juuri koskaan,minä soittelen sinne joskus,mutta mistäköhän syystä ei itselläkään mielenkiintoa soitella?? Kun ei itse ole yhtään kiinnostunut lapsistani.......tai omista lapsistaan(minusta ja sisaristani)


Ja äitini on melkein yhtä välinpitämätön...käy harvoin meillä..laatuaikaa ei pahemmin lapsieni kanssa viettänyt(silloin kun kysyn)onnistuu..EHKÄ JOS JAKSAA.. ja kun kyläilee,ei pahemmin leiki lasteni kanssa..katsoo tvtä tai lehtiä..on jotenkin avuton.... tuntuu ettei häntä kiinnosta leikkiä heidän kanssaan,minä taas leikin lasteni kanssa paljon. Eikä muutenkaan kysele miten jaksellaan tms..Eikä selvästi ole aidosti kiinnotunut meistä..

sehän sen selittääkin,ja pienempänä leikin sisarusteni kanssa,en edes tiedä onko äiti koskaan leikkinyt kanssani...

Vierailija - 12.2.2008 14:49  (156/117)

ja

olen jonkin verran katkera äidilleni,kuinka kohtelee lapsiani..ja minua..ei kovin hyviä muistoja lapsuudesta,kun äiti alkoholisti,joka pyöri baareissa ja sen perään sai aina soitella kun ei tiennyt missä se oli...siskoni sanoi että kun olin 2 luokalla..oli sanonut äidille suorat sanat että minä kärsin kun ei äiti ole kotona vapaa-ajalla..kun vois nähdäkin meitä,teki paljon töitä...kaikki vapaa-ajat vietti joko baareissa tai miesystävällään.. oNPA IHME ETTÄ EI NYTKÄÄN KIINNOSTA OMAT LAPSENLAPSET...IHANA ÄITI EIKÖ VAIN?? T :105

Vierailija - 12.2.2008 14:52  (157/117)

Miksihän meidän ikäpolven naiset olemme masentuneita ja ahdistuneita....

millaisia äitejä meillä onkaan ollut - näiden kirjoitusten perusteella ei kovinkaan lämpimiä, vuorovaikutukseen kykeneviä tai lapsen tarpeet ymmärtäviä?

Ja millaisia äitejä äideillämme oli...

Vierailija - 12.2.2008 17:05  (158/117)

minun ja miehen

suvut ovat hyvin erilaisia. Heillä ollaan sukukeskeisiä ja nähdään usein. Omassa suvussani arvostetaan omaa rauhaa ja annetaan sitä muillekin, liian tiheä yhteydenpito koettaisiin varmaan tungetteluna. Parisuhteen alkuaikoina minun oli vaikea ymmärtää miehen sukua joka oli mielestäni aivan liikaa läsnä ja piti itsestään selvänä vierailuja yms. Siis se mikä miehen suvussa on kohteliaisuutta on omassa suvussani epäkohteliaisuutta ja päinvastoin. Kärjistäen näin.

Aluksi tuntui esikoisen synnyttyä että miehen puolen sukulaiset halusivat omia hänet. Pitikö sitä aina olla vauvaa haluamassa hoitaa. Entä minä? Minähän se äiti olen! Oma sukuni kyllä tajusi antaa pesimisrauhan.

Nyt olen miettinyt asiaa siltäkannalta viimeaikoina, että mikä on se tapa millä kukin haluaa olla lastenlastensa kanssa tekemisissä. Nuorekas miehen äiti peuhaa ja leikkii ja höösää. Oma äitini on vanhempi ja pelailee lasten kanssa mielellään muistipeliä, opettaa asioita luonnosta ja kädentaitoja. Kaikki eivät kai ole niin kiinnostuneita isovanhemmuudesta kuin nämä meidän mummit, mutta tärkeää olisi että olisi jokin kontakti isovanhempiin... jos se ei ole yhdessä vietettyä aikaa, niin ehkä puhelu tai isovanhemmalle annettu piirustus tai isovanhemmalta saatu lahja.

Vierailija - 12.2.2008 18:20  (159/117)

-

64, asiaa!!
T. nuori suurperheen äiti

Vierailija - 12.2.2008 18:36  (160/117)

Hyväksyttävä ja siedettävä erilaisuutta

Meillä lapsen toiset isovanhemmat tarjoavat hoitoapua, tulevat käymään, ottavat lapsen tunniksi tai kahdeksi mukaansa ja pyytävät perhettämme käymään mummolassa usein. Isovanhemmat haluavat touhuta lapsen kanssa. Meidät vanhemmat " istutetaan" lukemaan lehtiä ;-) Isovanhemmat (työssäkäyviä) hoitaisivat lasta niin paljon kuin haluaisimme. Kuulemma tarpeen mukaan ottavat työstä vapaata. Arvostamme isovanhempien panostusta paljon, mutta loppujen lopuksi lapsi on erittäin harvoin hoidossa. Ehkä kerran kuukaudessa päiväkylässä itsekseen. Tapaamme isovanhempia keskimäärin kerran viikossa.

Lapsen toiset isovanhemmat ovat erilaisia. Rakastavat lasta, haluaisivat nähdä jne. Mutta he vaan eivät osaa olla lapsen kanssa, asettua leikkimään ja touhuamaan. En olisi uskaltanut jättää vauvana edes kahdeksi tunniksi hoitoon. Niin epävarmalta lapsen kanssa oleminen oli. Isovanhemmat odottavat, että me kyläilemme heidän luonaan. Ikinä eivät ole tarjoutuneet auttamaan lapsenhoidossa vaikka vain vaihtamalla lapsen vaippaa. Viimeksi käydessämme isovanhempien luona sanoin lapselle, että jollei ulkovaatteita saada nätisti puettua, jäät mummille yökylään. En edes tarkoittanut sitä. Mummi alkoi köhiä ja vääntelemään käsiä vieressä ja mumisemaan jotakin ;-)

Vierailija - 12.2.2008 19:20  (161/117)

Ketjussa tuli esiin, että kukaan ei muista isovanhempia vanhana, koska eivät ole olleet mukana lastenlasten elämässä.

Tiedän parikin mummoa, jotka on hoitaneet kaikki lapsenlapsensa, niin ettei lapsien ole tarvinnut viedä lapsia muualle päivähoitoon. Ja ovat saaneet käydä yökylässä milloin vain ovat halunneet, viettäneet kesälomalla aikaa mummolassa. Nyt kun mummot ovat vanhoja, lapsenlapset nuorimmat jo murkkuikäisiä, vanhimmat perhettä perustamassa - nyt ei kukaan muista koskaan näitä mummoja.

Vierailija - 12.2.2008 21:00  (162/117)

Oletko miettinyt....

Että isovanhemmilla on joskus ollut myöskin oma perhe, jota ovat hoitaneet, pitäisikö heidän vielä hoitaa sinunkin lapsesi???? Ehkä he eivät vaan yksinkertaisesti halua sekaantua liikaa teidän elämäänne, koska ovat ehkä kuulleet sellaisistakin miniöistä, jotka valittavat siitä että isovanhemmat sekaantuvat liikaa!!!! Ole kiitollinen siitä että he yleensäkin jaksavat sinua!!!!!!!

Vierailija - 16.2.2008 11:35  (163/117)

Nosto

Vierailija - 16.2.2008 11:59  (164/117)

:-D Voi ap...

Vierailija - 2.8.2011 10:23  (165/117)

hukassa vai ei

Isovanhemmat haluavat elää omaa elämäänsä eikä olla jatkuvasti lastenlasten kanssa.
Pitkän työpäivän päätteeksi ei jaksa leikkiä pienten lasten kanssa, vaihtaa vaippoja yms.
Ymmärrät varmaan, kun tulet itse isovanhemmaksi.
Tai tietysti voit itse sitten olla esimerkillinen isovanhempi.
Isovanhempienkin pitää pestä pyykit, siivota, käydä kaupassa ja harrastaa.
Ja voimia on vähemmän ja lepoa tarvitsee erilailla kuin nuorena.
Se vaan nyt on niin.
Ja täysihoito lastenlapsille, sekin maksaa.
Eivät lapset yleensä tuo mitään tullessaan. Ruuat ja pyykit pitää isovanhempien hoitaa.
Asiaa voi miettiä myös toiselta kantilta eikä aina olla vaatimassa.

Vierailija - 2.8.2011 10:27  (166/117)

oikeassa olet

Jos on yhdet lapset hoitanut, ei enää jaksa eikä tarvitse sinun lapsiasi hoitaa.

Vierailija - 2.8.2011 23:14  (167/117)

Itse ole miettinyt

että teen kaiken toisin kuin oma äitini+anoppini. Meidän lapset (3) eivät näe isovanhempiaan kuin harvoin, ehkä synttäreille ehtivät. Muuta suhdetta ei oikein ole. Molemmat isovanhemmat eläkkeellä, hyväkuntoisina. On sitä ja tätä juhlimista ja menoa ja tärkeitä juttuja. Luulisi että haluaisivat edes joskus käydä meillä, mutta ei. AINA jos haluamma tavata, on meidän porukan pakkauduttava autoon, meille ei voi tulla vaikka matkaan menisi max. tunti.
Muistan kyllä että itse ollessani pieni, mummo tuli useiksi päiviksi käymään ja meitä hoitamaan ja leivottiin ja tehtiin kaikkea kivaa... yritän nyt sitten itse pärjätä sekä mummona että äitinä ilman minkäänlaista muuta tukiverkostoa.

t. viimeksi miehen kanssa kahden ennen kuopuksen sektiota :D Edellinen 1   2   3  Seuraava  Viimeinen