|
Torstai 17.5.2012
Maila, Mailis, Maili, Rebekka |
|
2.57 m/s
- MEIDÄN PERHE -LEHTI
- JARI SINKKONEN VASTAA
- HOROSKOOPPI
- TESTIT
- KILPAILUT
- PELIT
- ÄIDIN TV-HETKI
- BLOGIT
- KASVATUS
- HYVÄ ARKI
- PARISUHDE
- LAPSILLE
- YHTEISTYÖSSÄ
- VIDEOT
- MATKAT
- OSALLISTU TUTKIMUKSEEN
- PUHUTUIMMAT
- TILAA MEIDÄN PERHE -LEHTI
- KUVAGALLERIA
- JULKKISPERHE
Keskustelut
Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä
» Aikuisten oikeasti
Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti
Miksi yhä edelleen liikunnanopettajat pilaaavat liikuntakiinnostuksen
" huonolla" käytöksellään: pakotetaan tekemään kaikki, ei anneta vapautusta liikunnasta vaikka lapsi ontuu, suosii tiettyjä lapsia jostain syystä, huudetaan ja ollaan inhottavia.En voi uskoa että sama meno jatkuu kun minun lapsuudessani....
nopea kyseky työkavereilta paljasti että jokaisen lapsella on valitettavaa omasta liikunnanopesta. Miksi ihmeessä ?
Tämä tappaa kaiken liikuntainnostuksen lapsissa, missä ihmeessä näitä opettajia koulutetaan ???
Ps. Vaikka oma lapseni " inhoaa" opeaan ja koululiikuntaa, hän ei inhoa liikuntaa: on lahjakas kilpaurheilija . Eli vika selkeästi opettajassa
Vastaukset
Täysin samaa mieltä
ainakin meidän lasten liikunnanopettaja on juuri kuvatun kaltainen. On epäreilu, pakottaa, toimii täysin mielivaltaisesti ja tuntuu että lapset jotka harrastavat liikuntaa kilpatasolla ovat erityisesti hänen hampaissaan.Kai se on jotain sellasta
et kun ope ite on kiinnostunut liikunnasta ja hyvä siinä niin ei voi ymmärtää, miten jotkut taas ei oo yhtään liikunnallisia ja haarahypytkin tekee tiukkaa. Mulla oli itellä onneksi tosi kivat liikunnan opettajat ala-asteella 90-luvun alussa lukuunottamatta toka luokkaa, jolloin meillä oli sellanen täti, joka oli vetänyt samalla tavalla tunnit 50-luvusta saakka. :/up
Liikunnanopettajiksi ryhtyy sellaiset,
jotka ovat siellä koulussakin hiihtäneet täyttä vauhtia totisella naamalla ja aina halunneet olla parempia kuin muut luokkatoverit. Eivät hekään ole liikunnasta nauttineet, se on ollut pelkkää suorittamista.joo, terveisiä vain o-lahteen
Alkuperäiseen kysymykseen en osaa vastata, mutta
ollaan miehen kanssa molemmat mietitty (ollaan nyt 30 v.) miten molemmat inhottiin koulussa aina liikuntaa. Pitkän ihmisen kömpelyys on peruskouluiässä tosi haastavaa liikunnan suhteen ja oli kamalaa olla aina se viimeinen tai tokaviimeinen joukkueeseen valittu.Ihme kyllä, molemmat ollaan aikuisena ruvettu tosi urheilulliseksi eli ei se koulu kauhean pitkäksi aikaa pystynyt liikunnasta viemään iloa.
minulta ainakin vei kaiken liikunnanilon yläasteella
ala-asteella olin hyvä liikunnassa: piirinmestari maastojuoksussa ja hiihdossa. Mutta yläasteelle tuli liikunanopeksi ämmä joka SUOSI törkeästi VAIN naisvoimistelua harrastavia. Muut eivät oleet mitään jneTerkkuja vain Rahnastolle
Toi naisvoimistelu oli munkin kaikilla liikunnanopettajilla se suosikki.
Mutta kaikkein pahin oli ala-asteen liikunnanopettaja. (Tästä jutusta mut kyllä kaikki kaverit tunnistaa, mutta menköön.) Liikunnanopeni siis sanoi että " sä et saa koskaan lapsia, kun sulla on noin heikot vatsalihakset, ettet sä pysty niitä ponnistamaan ulos!" Ja minä olin siis tuolloin 9-vuotias, vastikään vatsa auki leikattu syöpäpotilas. Näin jälkikäteen ajateltuna vanhempieni olisi varmaan pitänyt anoa liikunnasta vapautusta vähäksi aikaa, kun opettajalla ei riittänyt ymmärrystä, vaikka tiesi sairaudestani. Mä vaan olen ihmetellyt tuota koko ikäni, että miten voi kenellekään noin sanoa ja tuossa iässä.9, tosi ilkeää.
Liikunnanopettajat on usein sadisteja.meidan lapsilla tuo alkoi jo esikoulussa. Sita oli kestanyt n. 2viikkoa, jonka jalkeen lapsi jo sanoikin: kun ma en oikein ole hyva tossa liikunnassa. Ja siis tama lapsi on
motorisesti taitava, ei vain satu olemaan innostunut jalkapallosta, sählystä ja yleisurheilusta, jotka ovat ne lajit mitä on eskarissa ollut tarjolla. Lapsi on hyvinkin innostunut uinnista, hiihdosta, luistelusta, tanssista, ulkoleikeistä (kirkonrotta, polttopallo ym. liikuntaleikit) ja taistelulajeistaSuurin ero on mielestäni siinä, miten tunnit vedetään tyttöjen ja poikien kesken.
Jo yläasteella pojat saivat aina pelata, mitä halusivat ja heillä oli aina kivaa ja menivät lähes juosten tunnille. En tosin tiedä, miten ei-urheilulliset pojat mahtoivat mieltää nämä iän ikuiset lätkät sun muut.Mutta tytöillä on AINA AINA AINA näitä taitokisoja. Pitää osata tehdä kaiken maailman kieppejä ja kuperkeikkoja, luistellessa emme juuri koskaan pelanneet, vaan aina tehtiin niitä iän ikuisia alasteen tasoisia temppuja, kuten vaakoja. Todella innostavaa...
Mä olen kans 30-kymppinen
ja omassa nuoruudessa inhosin liikuntatunteja. En nykyäänkään harrasta muuta liikuntaa kuin lasten kanssa leikkipuistossa käyntiä, niin hirveät traumat se jätti!Meillä oli sellanen vanha kärttynen eukko liikunnan opena, joka suosi vain niitä, jotka harrastivat jossain seurassa urheilua. Muut olivat hylkiöitä, mm. minä. Olen luonnostaan huono liikunnassa ja itsetuntoani ja halua edes yrittää ei kyllä yhtään auttanut se, että opettaja mollasi (vaikka yritin täysillä) että " yrittäisit nyt edes, et sä voi olla noin huono" . En kuollaksenikaan muista sen eukon nimeä, on varmaan jo eläkkeellä, mutta terkkuja vaan tälle järkytykselle, joka toimi Kotkassa Katariinan yläasteen liikunnan maikkana....
Mä kyllä pidän huolen siitä, että mun lapsia ei pakoteta liikunnassa mihinkään. Jos sattuu joku tyranni liikunnan maikaksi niin tämä mamma soittaa luuri kuumana opelle ja antaa kuulla selvät sävelet :D
sama 70-80-luvun tennispelaajan äiti minullakin...
Vierailija:Lainaus:
ala-asteella olin hyvä liikunnassa: piirinmestari maastojuoksussa ja hiihdossa. Mutta yläasteelle tuli liikunanopeksi ämmä joka SUOSI törkeästi VAIN naisvoimistelua harrastavia. Muut eivät oleet mitään jne
Terkkuja vain Rahnastolle
ala-asteella olin hyvä liikunnassa: piirinmestari maastojuoksussa ja hiihdossa. Mutta yläasteelle tuli liikunanopeksi ämmä joka SUOSI törkeästi VAIN naisvoimistelua harrastavia. Muut eivät oleet mitään jne
Terkkuja vain Rahnastolle
Ikinä ei mitään muuta tehty liikuntatunnilla kuin iänikuista naisvoimistelua. Ja liikunan numero perustui PELKÄSTÄÄN liikuntakokeeseen jossa kaikki joutuivat vuorollaan esittämään jonkun liikuntasarjan tamburiinin tahdissa (niiden open suosikkien jotka harrastivat ko. lajia katsoessa vierestä nauraen). Pahempaa kuin yksinlaulu.
Kuinkahan yleistä tällainen on vielä tänä aikana ?
Tuon jälkeen meni kaikki innostus liikuntaan. Myös kaikilla muilla ko. kaupungin 60-luvulla syntyneillä tytöillä. Kiitti vaan
Mulla on kyllä vain pääosin hyviä ajatuksia liikunnasta peruskoulusta
mutta ehkä sitten olin se, joka meni pipo vinossa muiden ohi hiihtolenkeillä. Se, että suurin osa inhoaa esim. hiihtoa, johtuu mun mielestä paitsi siitä kamalasta opesta niin myös suurelta osin siitä, että monen välineet olivat ala-arvoiset. Todella vanhat sukset, jotka toimisivat, jos niitä vaikka voitelisi ja luistimet, joiden terät tökkivät jäätä, koska ei ole tullut mieleenkään terottaa niitä.Meillä kanssa oli liikunnan ope, jonka suosikki oli telinevoimistelu, jossa olin surkea. Ei kuitenkaan hirveästi haitannut minua, sillä välillä tehtiin muutakin. Ja jos luistelussa olinkin onneton tekemään vaakoja, niin kiekkoa pelatessa pärjäsin - ja me onneksi tehtiin näitä molempia tunneilla.
Myönnän, muakin ärsytti se jatkuva mittailu ja suorittaminen, esim. lukiossa uinnissa pelkkää maisterin uimista, eikä esim. koskaan opetettu miten oikeasti uidaan tms.
Kaikesta en tykännyt, mutta suurimmaksi osaksi jäi ihan positiivinen kuva liikunnasta.
Voihan tampuriini. Me kans hypittiin rivissä näitä askelsarjoja pitkä- lyhyt, pitkä- lyhyt. Voi jestas!
Opella oli niin selvät suosikit, että heitäkin jo hävetti. Ja joka ikinen vuosi samalla kaavalla, samoilla lajeilla, samoilla suunnitelmilla... Ja joka tunnin päätteeksi kirjattiin tulokset ylös, niin yleisurheilussa, uinnissa, kuntotesteissä jne.
kun tätä lukee (ja itse muistelee)
missä ihmeessä näitä liikunnanopeja koulutetaan ???Niin, kyllahan tasta on selvasti paateltavissa, etta perussyy on valintakokeissa tai liikunnanopettajien koulutuksessa. Tuollaisethan tulis automaattisesti karsia pois
koulutuksesta.aika mustavalkeeta!
että puhtaasti vika vain opessa! eihän ne tietty opettajatkaan aina ole mitään unelmia, mutta voi sitä vikaa löytyä muualtakin..Voisko ap:n lapsi inhota opettajaa vaikka siksi että open pitää valitettavasti vähän tasapäistää näitä liikuntaryhmässä olevia.. siellä paremmat ei saa/ pysty näyttämään kykyjään ehkä niin hyvin kuin haluasi ja se saattaa kismittää lasta???
itse kuvittelin että tuollaiset liikunnanopettajat ovat menneisyyttä
järkytyin kun omilla lapsilla on samanlaisia kokemuksia koululiikunnasta alusta saakka. Mikään ei ole muuttanut 20 -30 vuodessaMiten näin suurella joukolla voi olla negatiivisia muistoja, jollei vika oikeasti ole opeissa?
Huolimatta ihan hirveistä liikunnanopettajista,
olen kuitenkin aina tykännyt liikkua ja liikun edelleenkin aktiivisesti. Siinä taas ovat auttaneet kannustavat vanhemmat, jotka hankkivat aina asianmukaiset varusteet. Noilla varusteilla tosiaan on merkitystä ja sillä onko esim. sukset voideltu oikein vai ei. Muistelen vieläkin lämmöllä isääni, joka aamulla ennen töihinlähtöä voiteli meille lapsille sukset valmiiksi liikuntatunteja varten. :)9
mielestäni ei ole kyse tästä
Vierailija:Lainaus:
että puhtaasti vika vain opessa! eihän ne tietty opettajatkaan aina ole mitään unelmia, mutta voi sitä vikaa löytyä muualtakin..
Voisko ap:n lapsi inhota opettajaa vaikka siksi että open pitää valitettavasti vähän tasapäistää näitä liikuntaryhmässä olevia.. siellä paremmat ei saa/ pysty näyttämään kykyjään ehkä niin hyvin kuin haluasi ja se saattaa kismittää lasta???
että puhtaasti vika vain opessa! eihän ne tietty opettajatkaan aina ole mitään unelmia, mutta voi sitä vikaa löytyä muualtakin..
Voisko ap:n lapsi inhota opettajaa vaikka siksi että open pitää valitettavasti vähän tasapäistää näitä liikuntaryhmässä olevia.. siellä paremmat ei saa/ pysty näyttämään kykyjään ehkä niin hyvin kuin haluasi ja se saattaa kismittää lasta???
sen verran olen haastatellut lapseni kavereita. Opettaja vain on ilkeä kaikille tasapuolisesti ja pakottaa esim luistelemaan 2 tuntia 15 asteen pakkasessa. Ei keskeytä ringettepeliä vaikka joku saa naamaansa mailasta ja vuotaa verta - pakko luistella loppuun saakka vaikka naama veressä jne jne
Viime vuonna oli eri opettaja (mies) ja lapset olivat ihan innoissaan liikunnasta
peesaan muita: koululiikunta tappoi ilon liikunnasta
ihan hyvä tekosyy olla liikkumatta!
Koululiikunta tappoi ilon liikunnasta..Mun yläasteen liikkaope sanoi, kun en juossut Cooperin testissä vaan kävelin, että sinusta ei koskaan tule mitään.
Jaa. Että sen takia haukutaan mitättömäksi, jos ei juokse kahtatoista minuuttia.terkut opettajalta:
Vuosien varrella olen huomannut, että me opettajat pilaamme kautta linjan kaikkien lapsien kaiken innostuksen. Näin ainakin äipät ajattelee.Voisiko asiaa miettiä näinkin:
Koulussa tehdään kaikenlaisia asioita. Kaikessa ei tarvitse olla hyvä, kaikkea ei tarvitse rakastaa. Yksi kouluopetuksen funktio on sekin, että lapset oppivat tekemään hankaliakin asioita. Emme me opettajat voi olla jokaiselle lapselle (ja äidille) mieliksi. Opettamamme aineet eivät ole kaikille mieleen. Mutta sitähän tämä elämä on. On arkea ja juhlaa. On kivaa ja tylsää.
Itse en pitänyt liikunnasta, käsityöstä enkä kuviksesta koulussa. Opettajat olivat sellaisia vanhoja kurppia. Mutta enpä minä heitä syyttänyt/syytä. Vika oli/on siinä, etten oikein pitänyt ja osannut näitä asioita. Kävin hampaat irvessä tunneilla ja opin, että jotkut asiat on tehtävä vaikkei haluaisi.
Tämä läksy lienee monelle nykylapselle ja nykyäidille aivan ylitsepääsemättömän vaikea. Curling sujuu äideiltä tosin erittäin hyvin.
ope
Mä taas tykkäsin juosta ja hiihtää, mutta niitä ei tehty paljonkaan.
Aina jotain jumppaa tai joukkuepelejä. Jumpassa olen huono koska en ole notkea enkä rytmitajuinen, ja joukkuepeleissä en viitsinyt lähteä sähläämään niiden aggressiivisten tosissaanpelaajien kanssa. Sanotaan, että liikuntatunnit ovat tärkeitä, jotta oppilaat tutustuisivat eri lajeihin. Hyvä niin, mutta miksi niitä tappavan tylsiä pesäpalloja sun muita sitten pelataan tunnista toiseen. Yksiä ei kiinnosta yhtään ja toisilta meinaa katketa verisuoni päästä. Liikunnassa saisikin olla enemmän valinnaisuutta. Kun huomataan, että joku laji ei kertakaikkiaan sovi jollekulle, niin häntä voitaisiin sitten rohkaista löytämään itselleen paremmin sopiva laji ja annettaisiin tehdä sitä.Minä uskalsin vasta lukion viimeisillä luokilla avata suuni ja sanoa liikunnanopettajalle, että en enää osallistu joukkuepeleihin, vaan menen mieluummin lenkille tai kuntosalille. Liikuntanumeroni nousi.
Vai 30-kymppinen...eh
Lainaus:Mä kyllä pidän huolen siitä, että mun lapsia ei pakoteta liikunnassa mihinkään. Jos sattuu joku tyranni liikunnan maikaksi niin tämä mamma soittaa luuri kuumana opelle ja antaa kuulla selvät sävelet :D
***Kaltaisillesi äideille nauramme päivittäin opettajainhuoneessa. Ei voi olla mahdollista, että kasvatat lapsesi tuolla tyylillä! Mieti, mihin he oppivat, kun sinä soitat opelle, jos tämä " pakottaa" kullannuppusi tekemään jotakin. Meinaatkos soitella sitten lapsesi työnantajallekin, jos tämä erehtyy pakottamaan esim. tekemään epämiellyttäviä töitä?
Miettikää vähän! Just tällaisen asenteen takia nykykersat ovat niin levottomia ja lyhytpinnaisia. Antakaa niiden välillä oppia tekemään niitä tylsiäkin hommia, saakeli!
Opettajilla tais palaute kalahtaa...
Missä vaiheessa...
..kalikka kalahtaisi curling-äiteihin?Sitä odotellessa,
hyvät viikonloput!
OPe
Eihan tassa ketjussa ollut kuin muutama curlaaja. Suurin osa vain kertoi omia kamalia kokemuksiaan. Ei voi olla pelkka sattuma, etta monilla on tokkinyt samat asiat nimenomaan
liikuntatunneilla!?Aika harva valittaa äikänopettajista kun kaikki pakoitettiin tekemään samat asiat. Uskallan olettaa, että vika piilee liikunnan opettamisen metodeissa.
Täällä myös yksi, jolla surkeat muistot koululiikunnasta!
Haluan erityisesti nostaa esille sen, miten kauheaa oli joutua pakosti uimaan koulun liikuntatunneillaTeini-ikäiselle oma kroppa on muutenkin järjettömän tärkeä asia, ja viat nähdään ylenmääräisinä. Ja jos olet jo valmiiksi läskeistä pilkattu, niin on vaikea kuvitella mitään kamalampaa, kuin PAKKO riisuutua alasti/uimapukusilleen näiden kiusaajien edessä.
Siinä sitten sai valita sen tai jälki-istunnon. Ja opettajahan ei musta välitä, kuin, että kaikki uivat ja LIIKKUVAT.
Itse asiassa en itse ollut kiusattu, mutta muistan ystäväni ahdistuksen noissa tilanteissa:(
Itse en koskaan ole oppinut hiihtämään enkä luistelemaan, kun lapsuutenkodissani ei sellainen mahdollista ollut. Nämä liikkatunnit muistan nöyryyttävinä, kun oletettiin, että tottakai jokainen nyt osaa luistella!
No minä en osannut.
Ei pida yleistaa! Itse en pakota ketaan mihinkaan. On oppilaita, joita vain ei saa tekemaan mitaan ja jos yrittaa vahankaan innostaa, niin onko se pakottamista?
Liikunnassa kun on opetussuunnitelmat kuin muissakin aineissa. Pitäisikö opettajan vain tuumata, että ei tarvitse tehdä mitään, kun oppilas ei halua yrittääkään. Minusta kannustaminen ja se, että yrittää saada oppilasta kannustuksella mukaan, on tärkeää.Pitäähän täällä opettajia hieman puolustaakin, kun heitä niin haukutaan :)
33 Ne liikuntalajit vain kuuluvat opetussuunnitelmaan ja opettajat noudattavat niita. Ei opettaja saa itse valita liikuntalajeja, tietenkin extraa saa tuoda tunneille..
Eikos matematiikassakin pida opetella vaikeitakin asioita, samoin kemiassa, aidinkielessa... Kaikissa aineissa on vaikeita asioita ja niita HARJOITELLAAN. Sama patee liikuntaan. Mi
ten oppia, jos ei harjoitella? Luovuttaako pitäisi samantien?Propsit mun tokan luokan liikkaopelle.
On varmasti ollut eläkkeellä jo ainakin 15 vuotta.Kuitenkin, oli tosi herttainen naisihminen. Mäkin, cp-vammasta " kärsivä" nuori tyttö tuolloin, olin täysipainoisesti tunneilla mukana. Kannusti ja jaksoi tukea kaikkia.
Oli paljon erilaisia lajeja ja kukaan ei jäänyt viimeiseksi AINA joukkuevalinnoissa.
Se tuki ja kannustus todellakin vaikutti. Mua pelotti korkeat paikat ja vieläkin pelottaa. Noh, kuitenkin tein sen kiepin siinä telineellä kuten muutkin ja opin seisomaan päälläni ja muita uskomattomia juttuja mielestäni.
Liityn monen muun peesiin eli vähemmän lämpimiä muistoja koululiikunnasta :/
Tamburiinin tahdissa on ala-asteella juostu sitä laukka-askel-hyppyä. Sit yläasteella oli just kaikkia typeriä voimisteluja jne. Pojat tosiaan sai aina pelata kaikkee kivaa kuten esmes sählyä. Olis mekin haluttu mutta ei saatu. Luistelussa muistan että yhden kerran pelattiin jääpalloa, muuten tehtiin niitä kiemuroita. Lukiossa jo helpotti kun saatiin enemmän tehdä mitä haluttiin. Käytiin mm. keilaamassa ja ampumassa imppareilla ja jousipyssyllä.Terkkuja kaikille joilla oli Väyrynen alias Väykkä liksanopena (Oulussa)
Kuten sanottu, saako muissakin aineissa valita, mita opiskellaan? NE lajit kun kuuluu opetussuunnitelmaan, liikunnassakin on myos ops!
En ole liikunnallinen mutta eivät lapset vieroksu liikuntatunteja.
Meillä on varusteet kunnossa, on luistimet ja sukset jotka osaan voidella (olen nainen) koska on sellaista helppoa ainetta jota puristetaan pullosta, pullon suulla on sieni. Aine levitetään ja kymmenen minuutin kuluttua pohja hangataan rätillä. Kaikki osaa jos haluaa.Eivät valita liikuntatunneista.
Opettajana vanhemmalla tytöllä on oma luokanopettaja (mies) ja pari kertaa ovat luistelleet nyt kun lunta saatiin. Ovat opetelleet uusia luistelukikkoja ja pelanneet ringetteä. Pojat ovat samalla liikkatunnilla vaikka ovat jo viidennellä. Hyvin on mennyt vaikka alussa olin epäileväinen ja ihmettelin asiaa.
Opettaja on innostava ja motivoiva.
Nuorempi lapsi on astmaatikko ja aluksi hänen opettaja luuli lasta haluttomaksi liikumaan kun väsyi helposti ja ahdisti. Kirjeen jälkeen asia on ok. En ole pyytänyt helpostusta lapselle vaan muistutan häntä ottamaan avaavan ennnen liikuntatuntia.
Liikkunta on osittain asennekysymys.
Ymmärrän lihavan lapsen tuskan liikunnassa sillä siskoni oli pyöreä pienenä ja kuulla asiasta. Opettajan pitäisi tehdä liikunta mielekkääksi kaikille. Tarvittaessa ei liene vaikeaa järjestää joillekin suihku vapautus tai mahdollisuus käydä yksin suihkussa.
Minäkin muistelen kauhulla liikuntatunteja...
Inhosin liikuntatunteja niin kovasti, että toivoin flunssan yms osuvan liikuntapäiville. Opettajalla oli muutama suosikki ja he saivat aina valita joukkueet lajiin kuin lajiin. Samat oppilaat jäivät kerta toisensa jälkeen viimeisiksi. Opettajan mielestä liikuntaa ei muutenkaan voinut harrastaa kilpailematta tai laskematta pisteitä.Itse tykkäsin kyllä liikkua vapaa-ajalla, mutta liikuntatunnit olivat yhtä kidutusta. Samaa sanovat työkaverit, yhden käden sormilla ovat laskettavissa ne, jotka liikuntatunneista pitivät. Heistä kaksi on nykyään liikunnanopeja.
t. opettaja (en sentään liikunnan)
Niin, ne liikunnanopettajatkin noudattaa kuntansa opetussuunnitelmaa. Ja mita pakottamiseen tulee, voiko oppilas matematiikan tunnillakaan sanoa, etta noi kertolaskut ei muuten
huvita, enpä opiskele niitä? Mitenkäs sitten arvioidaan, jos kukin tekee liikunnantunnilla ihan mitä huvittaa?t. ope, ei liikunnan myöskään
No hei haloo te typerät puolustelijat!
Onko mielestänne liikanopella oikeus lytätä pienen lapsen liikunnallinen itsetunto ja liikunnan ilo? Muistan vieläkin 15 vuotta myöhemmin ihanan Inkerin sanat :(ma en tajua miten tuon opetussuunnitelman puitteissa toimii se tosiasia etta poikien ja tyttojen liikunta eroaa toisistaan tosi paljon.
voisko äikkään ja matikkaankin vaikka panna tytöille ja pojille eri tavoitteet ja pakolliset kuviot?Miten te ette nae eroa? Ei matematiikassakaan laiteta kaikkia riviin ja taululle laskemaan laskua ja joka tunnin jalkeen merkitaan tulos ylos.
matematiikassa myös opetetaan kuinka pääsee oikeaan tulokseen, eikä vain pistetä ekalla pluslaskutunnilla testiä pystyyn kuinka hyvin kaikki laskee.Sillä juuri noin meillä oli koulussa: pituushyppyä ei opetettu, vaan annettiin kolme hyppyvuoroa ja tulokset merkittiin ylös. Uintia ei opetettu, vaan mentiin altaaseen ja otettiin krooli ja rinuliuinti-nopeusajat. Ei siis kyse ole vain siitä, että " mä en halua uida tai hypätä pituushyppyä" . Vaan siitä, että koska lajeja ei _opetettu_, niin suora tulosten vertaileminen nöyryyttää.
Kuten tässä ketjussa on tullut esille,
useimpien likkunnan opettajien yksi opetuksen kantava voima on ollut liikunnassa heikompien oppilaiden väheksyminen/haukkuminen ja suoranainen mollaaminen. Niin teki myös oma liikunnan opettajani aikoinaan.Miten ihmeessä tuo metodi voi ketään kannustaa? Sehän tappaa viimeisenkin halun yrittää. Ei fyssan opettajakaan suorasanaisesti tokaise heikkolahjaiselle muiden oppilaisen kuullen " oletkos yksinkertainen ääliö vai muuten vaan laiska, kun Schrödingerin yhtälö ei aukene?" .
Tuostahan tulisi tehdä jonkinsortin valitus rehtorille ja jopa ylemmälle taholle.
No, kylla koulussa edelleen esim. tarkistetaan tehtavia niin, etta jokainen vastaa vuorollaan ja opettaja tietaa siis, kuka ei tajua/ei ole tehnyt laksyjaan.
Se, ettei opeteta vaan vain testataan, on tietysti asiatonta ja ammattitaidotonta.Tässähän omat vanhat traumat nousevat pintaan.
Täytyy sanoa, että luokanopettajakoulutuksesta ei saa juuri minkäänlaisia eväitä liikunnan opettamiseen alakoulussa. Minulla itselläni oli erittäin huonot muistot omista kouluajoistani kilpailuhenkisine liikuntatunteineen. No, koulutuksessa tuo sama asetelma jatkui edelleen.Lopputuloksena tuosta olen toiminut jo kymmenen vuotta luokanopettajana opettamatta tuntiakaan liikuntaa. Onneksi olen ollut töissä joustavissa kouluyhteisöissä, joissa on löytynyt liikunnanopetuksesta kiinnostuneita opettajia, joilta taas ei ole onnistunut esim. musiikin opettaminen, joka minulta onnistuu hyvin.
En halua siirtää omia traumojani oppilasparoille, enkä koulutuksessakaan saanut mitään uusia eväitä liikuntatuntien vetämiseen.
Itse olen löytänyt liikunnan riemun vasta aikuisiällä ja käyn erilaisissa jumpissa (aerobic, chiball, pilates, bodypump ) kaksi kertaa viikossa.
t. Luokanope
Mä ymmärrän kyllä sen, että opetussuunnitelmaa täytyy noudattaa.
Mutta kuten sanottu, sen voi varmasti toteuttaa monella tavalla. Ja joka tapauksessa lasta kannustaen. Itse muistan, että ala- ja yläasteen liikuntatunnit nimenomaan keskittyivät tuohon kilpailuun ja mittaamiseen. Lukiossa annettiin jo painoarvoa asenteellekin. Silloin minunkin numeroni viimein nousi, kun olin aina asianmukaisesti varustautunut ja tein mitä piti. En vain ollut erityisen hyvä urheilussa. Alemmilla luokilla sain aina huonoja numeroita, vaikka yritin parhaani ja olin innostunutkin ja varusteet yms olivat kunnossa. Asenne oli siis ihan sama.Kyllä mullakin koululiikunta vei kaiken ilon liikkumisesta.
Ala-asteella luokanopettaja piti meille liikuntatunnit ja oli aivan kamala. Kyllä siinä sai kuulla olevansa huono kun ei esim. jaksanut työntää kuulaa samaa matkaa kuin luokan isoimmat tytöt (olin luokan pienin ja hentoisin tyttö). Kaikesta kilpailtiin. Miksei liikuntatunteja voisi suunnitella niin, että vaan yhdessä liikuttaisiin eikä kaikesta pitäisi kilpailla??Yläasteella liikunnanopettaja oli karmea vanha harppu, joka haisi vanhalle viinalle ja tupakoi kesken liikuntatuntien (ulkona ollessamme siis). Huuti kuin hullu meille ja oli jatkuvasti pahalla tuulella. Lukiossa oli melkeinpä samanlainen hullu liikunnanopettajana.
Luulisi että jo nykyään olisi kehitetty jotenkin erilaisia opetusmenetelmiä, eikä liikuntatuntien pitäisi olla sitä samaa kärsimystä edelleen... itse en ole oikein enää peruskoulun ja lukion jälkeen innostunut liikunnasta.
Mä taas luulen, että just sä olisit tosi hyvä liikunnanopettaja!
Itse olen käynyt Nuoren Suomen liikuntaleikkikoulunohjaajakurssin ja se oli tosi hyvä! Esim. periaate, että lapsia ei jonotuteta yhteen suorituspisteeseen (jota se meillä aina oli koulussa!) vaan laitetaan lapset mielummin riviin, jotta kaikki saavat useita toistokertoja. Ah, niin yksinkertaista ja toimivaa :) Edellinen 1 2 Seuraava ViimeinenUutta meidanperhe.fi:ssä
Uusimmat keskustelut
- > Raskaana olen ja painoa kivat 170kg.
- > Mikä on ebay? Oletteko tilanneet sieltä mitään? Onko turvallinen kauppakumppani?
- > Kaverit hakusessa
- > Miten nykyajan äidit on niin avuttomia ja " rasittuneita" ?
- > jos vauva on mahassa selkäranka äidin selkärankaan päin...millainen synnytys?
- > Vammaistyöntekijät! Onko kuulemani juttu vain legendaa?
- > 3kymppinen nainen vailla seksiseuraa, kiinnostaisiko?
Uusimmat blogikirjoitukset
© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot
