Torstai 17.5.2012
Maila, Mailis, Maili, Rebekka

Unohditko salasanan? |  Rekisteröidy
Tulevana kesänä


Vanhoja viikon kysymyksiä voit tarkastella arkistosta.


Klikkaa tästä...
Klikkaa tästä...
Klikkaa tästä...





#########

Keskustelut



Aiheet:
« Takaisin keskustelujen etusivulle

Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä

Näytä:
» Aikuisten oikeasti

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti

Vierailija - 26.1.2007 12:56  (1/116)

Mitä perheettömät eivät ymmärrä lapsiperheen elämästä? ov

Mielestäni vielä lapsetomat ystäväni eivät tajua esim seuraavia asioita:

-väsymystä, mikä on ensimmäisten kuukausien/ensimmäisen vuoden aikana vauvan kanssa

-kuinka vauvan syntymä muuttaa koko elämän ja dominoi elämää, kun juuri muulle ei jää aikaa ainakaan aluksi

-kuinka kaikki ei ole vaan ihanaa ja ruusunpunaista vauvan kanssa, esimerkiksi parisuhde on välillä koetuksella

-kuinka ihanaa on olla äiti/isä!

Vastaukset

Vierailija - 26.1.2007 12:59  (2/116)

komppaan joo!

Eikä kyse ole nyt siiitä että haluaisin korostaa että " lapsettomat ne ei tajua mistään mitään" ;) Toi väsymys mulla ainakin on aiheuttanut ongelmia joissain ihmissuhteissa, sillä en ole saanut millään perille sitä viestiä että hei, todellakin olen valvonut ja väsyttää ihan jumalattomasti, siksi en nyt lähde mihinkään paariin tms.

Vierailija - 26.1.2007 13:03  (3/116)

:)

- Ettei lapsiperheen arki ole sitä härdelliä, mitä kahden tunnin kylävierailu voisi olettaa

- Ettei ylivilkas ole yhtä kuin huonostikasvatettu

S80 - 26.1.2007 13:03  (4/116)

Riippuu aika paljon ihmisistä ymmärtääkö vai ei. Ja lähinnä mimmonen perhe se perheellinenkin on.


Mutta eipä tuu oikeestaan muuta mieleen kuin se miten onni, ilo ja rakkaus voi oma lapsi olla. Äitinä on ihmeellisen ihanaa olla :)

Vierailija - 26.1.2007 13:04  (5/116)

komppaan kans!

joo, ja eivät usko vaikka sanoisi, että niiii-in., mulla ei ole neljän tunnin univajetta vaan sadanneljän tai enmmän, koska en koskaan pysty nukkumaan vanhoja univajeita pois..

luulevat että on sama asia valvoa yhtenä perjantai-iltana tai puoli vuotta putkeen..

t. unihäiriöisen taaperon äiti

Vierailija - 26.1.2007 13:05  (6/116)

Ettei lasta tumpata vaan kunhan vaan jonnekin hoitoon jotta itse paasee rellestamaan kavereiden kanssa, tyyliin vie se nyt vaikka sille ja sille hoitoon...


Vierailija - 26.1.2007 13:06  (7/116)

no esimerkiksi:

- eivät ymmärrä sitä, että ei sitä lasten kanssa " noin vaan" lähdetä jonnekkin.

- ei ehdi välttämättä minuutti/tuntitolkulla istua juttelemassa puhelimessa

Vierailija - 26.1.2007 13:06  (8/116)

No eipä ne perheelliset tajua yh:n elämästä myöskään...

Olen niin kyllästynyt parisuhteessa elävän ystäväni narinaa siitä, mitä lapset ovat tehneet ja miten on NIIN väsynyt. Kyllä minä tiedän, että parisuhteesta huolimatta voi lasten kanssa väsyä, mutta koskaan tämä ystävä ei tajua minun tilannettani. Luulee, että kun lapset ovat joka toinen vkl pois, että pääsen helpommalla kuin hän yhdessä miehensä kanssa =(.

Vierailija - 26.1.2007 13:07  (9/116)

Esim. miten paljon ruokaa joutuu ostamaan 6-henkiselle perheelle :-)

tai minkälaista on kun kaikilla neljällä lapsella on ja itsellä siinä sivussa on vatsatauti samaan aikaan...

Vierailija - 26.1.2007 13:07  (10/116)

Mä en koskaan tiennyt

miten voi rakastua niin järjettömästi siihen vauvaan kun oli juuri synnyttänyt. Tai rakastan siis edelleen mutta silloin se iski tosi kovaa :)

Vierailija - 26.1.2007 13:08  (11/116)

No mutta niinhän sinä pääsetkin ;)

Vierailija - 26.1.2007 13:08  (12/116)

Kotityön määrää

ja vanhempien suhdetta lapseen, sitä rakkautta ja että lapsen etu tulee ennen vanhempien etua.

Vierailija - 26.1.2007 13:09  (13/116)

Peesaan!

Vierailija:
Lainaus:

- Ettei lapsiperheen arki ole sitä härdelliä, mitä kahden tunnin kylävierailu voisi olettaa


Juuri tätä en ymmärrä.

Vierailija - 26.1.2007 13:11  (14/116)

Sitä että lasten kanssa on rutiineja joista ei voi kauheasti poiketa; esim. ruoka- ja nukkumaanmneoajat, päiväunet...

Meitä esim. pyydetään lapsettomiin paikkoihin kylään usein vasta 18.30 arki-iltana. Eikä ymmärretä kun kieltäydytään. Meidän pitäis lähteä reilun puolen tunnin päästä kotimatkalle että saadaan lasten iltahommat tehtyä ja ne ajoissa nukkumaan...

Eikä kyllä ymmärretä sitäkään että meillä herätään aamulla noin klo.7 ja ollaan menossa päiväunille kun lapsettomat vasta viikonloppuisin heräilee...

Vierailija - 26.1.2007 13:11  (15/116)

millainen suuri minäkuvan muutos

monelle ekaa kertaa vanhemmaksi tulevalle se on. Tuntuu että olen muuttunut yhtä paljon viimeeksi murrosiässä.

Vierailija - 26.1.2007 13:14  (16/116)

Naulan kantaan tuo univajejuttu.

Itseä vähän nauratti ja ärsytti, kun kylässä käynyt kaveri valitti kun oli nukkunut niin huonosti huonon sängyn takia kun oli ollut vanhemmillaan kylässä. En jaksanut sanoa, että itse olen heräillyt 2-10 kertaa joka ylö viimeiset 8 kk ja että olen luultavasti hieman väsyneempi kun tämä kaveri yhden huonosti nukutun yön jälkeen.

Huvittaa myös kaveri joka sanoi minulle että ' joudun minäkin heräämään joka aamu seitsämältä töihin' . Ei tullut mieleen, että minulla ei koskaan ole viikonloppuna vaan vauva herää klo 6-7 joka ikinen aamu (ja herää joka yö vieläkin 2-3 kertaa jolloin myös minä herään).

t. 8 kk vauvan äiti

Vierailija - 26.1.2007 13:16  (17/116)

Siis että minulla ei ole viikonloppuja (jolloin voisi nukkua pitkään). t. 16

Vierailija - 26.1.2007 13:19  (18/116)

No

-että lasten kanssa ei yhtä vapaasti pääse liikkumaan kun ilman lapsia.

-lapsista tulee paljon ääntä vaikka he eivät olisi häiriintyneitä.

-kotiäidilläkin saattaa olla menoja eikä tapaamiset välttämättä sovi yksin lapsettoman ihmisen aikataulun mukaan.

-väsymys,väsymys ja väsymys :)

-monella on kuva että jos hällä olisi omia lapsia niin hän veisi lapsia sinne ja tänne ja tekis joka päivä kauheesti kaikkea lasten kanssa.

-äidiksi tullut on edelleen sama kaveri kun ennen äidiksi tuloa.

paljon on muitakin, mutta noi tuli äkkiseltään mieleen.

Vierailija - 26.1.2007 13:19  (19/116)

Sitä uskomatonta tunetta/rakkautta lapsia kohtaa joka syttyi kun lapsi syntyi.

Vierailija - 26.1.2007 13:19  (20/116)

noista univajeista...

yksi kaveri kanssa on aina niin kauhean väsynyt kun pitää kerran viikossa herätä viideltä ajaakseen työmatkalle jonnekin päin Suomea... Meillä herätään joka jumalan aamu ennen seitsemää ja monta kuukautta meni sillä tunti sillon-toinen tällön unirytmillä. Mä olen joskus ottanut paalin rautalankaa ja sanonut että pistä joka yö kello soimaan 2-10 kertaa ja lopeta se joskus juhannuksen jälkeen ja ruikuta sitten.

Vierailija - 26.1.2007 13:25  (21/116)

sinkkuystäväni ei ymmärrä lainkaan, että lapset hankaloittavat tietyllä tapaa

Yritämme sopia tapaamista ja homma etenee näin:
- hän ehdottaa tapaamispaikkaa, mikä ei sovi minulle, koska en halua matkustaa kahden lapsen kanssa tuntia julkisilla (itse on autollinen ihminen ja asumme lyhyen etäisyyden päästä toisistamme, joten helpompikin tapaamispaikka pitäisi löytyä)
- hän ehdottaa tapaamisaikaa, mikä ei sovi lasten päiväuniin

Kun viimein pääsemme sopuun paikasta ja ajasta:
- hän ilmoittaa lyhyellä varoitusajalla, ettei pääsekään ja peruu
- hän yrittää siirtää tapaamisaikaa, mikä tuo minulle hankaluuksia

Näiden em. syiden vuoksi hän on kohta ex-ystävä.

Vierailija - 26.1.2007 13:28  (22/116)

Menojen perumista

Omia menoja pitää joskus perua kun lapset sairastuvat tai ovat niin jeesuksen kiukkuisia ettei vanhemmat jaksa lähteä ajamaan puolta tuntia niiden kanssa kylään jonkun kaverin luokse. Sitä ei kaikki ymmärrä.

Myöskään jotkut ei ymmärrä sitä että jos HE peruvat tulonsa niin uutta tapaamisaikaa ei löydykään ihan nurkan takaa.

Vierailija - 26.1.2007 13:33  (23/116)

8. Itse en todellakaan kuvittele, että yh:n elämä olisi millään tavalla helppoa, mutta kahdehdin kyllä

sitä, että on se joka toinen viikonloppu vapaata=)

T. parisuhteessä elävä, jolla on mahdollisuus viettää yksi - kaksi iltaa vuodessa kahdestaan.

Vierailija - 26.1.2007 13:33  (24/116)

lemmikkien omistajat!

lapsettomat eivät meinaa ymmärtää meidän koiranhoitoa. Pienten lasten kanssa koira odottaa, että saa ruuan, pääsee ulos vasta kun kaikki aamutoimet on lasten kanssa tehty ja puettu ym. ym. Ärsyttää kun sellaiset ihmiset kauhistelevat, kun meidän koira ei pääse ulos heti kahdeksalta aamulla ja ruokaakin saa useimmiten vasta päivemmällä. Mutta eivät taas tiedä kuinka koiran iltalenkitykset ym. tehdään myöhään yöllä, kun on vasta kunnolla aikaa.

Vierailija - 26.1.2007 13:34  (25/116)

Nämä kaikki allekirjoitan...

- Univaje ja väsymys, joka kertyy kahden lapsen kanssa, kun on allergioita ja pieni ikäero. Mies paljon töissä, melkein yh-elämää.
- Allergiat, kyllähä se nyt voi vähän tota ja tota maistaa vaikka allerginen olisikin
- Arki ei ole sitä välttämättä mitä kahden tunnin kyläily antaa ymmärtää
- Ylivilkas ja temperamenttinen ei ole huonosti kasvatettu
- Siivous ja kahvinjuonti, työnteko " siinä sivussa" kahden lapsen kanssa kotona ei välttämättä onnistu
- Kuinka paljon ruokaa menee ja paljonko se maksaa jo neljänkin hengen perheessä
- Kuinka tärkeitä on tietyt rutiinit tietyssä järjestyksessä, ja että lasten ruokailuja ei voi vaan jättää väliin edes matkoilla tai kylässä...
- Nukkumiset, jotkut lapset ei nuku täyttä yötä heti alusta tai viimeistään puolivuotiaasta lähtien, eikä se ole kasvatuksesta kiinni esim. koliikki, allergiat, tai muuten vaan.
- Koliikkia ei ymmärretä, jos ei osu omalle kohdalle.
- Synnytys ja raskaus, miten ne voi vaikuttaa hormonaalisesti mielialaan, seksuaalisuuteen, ja kaikkeen.
- Kotona voi olla myös KIVAA lasten kanssa versus baarissa käyminen

Vierailija - 26.1.2007 13:35  (26/116)

Miten ihanaa lapsen kanssa voi olla

kun useimmiten kuulee juuri näitä mihinkään ei sitten enää pääse, olen NIIN väsynyt yms. juttuja.
Mutta toisinkin voi käydä. Itse olin ainakin superyllättynyt siitä miten helppoa kaikki loppujen lopuksi olikaan ja miten vähän mikään käytännön asia muuttui. Satuin saaman ns. helpon vauvan joka nukkui ja söi hyvin ja jonka kanssa on aina ollut helppoa lähteä ihan mihin vaan. Olemme mm. matkustelleet ihan samaan tahtiin (2krt/vuosi) kuin ennenkin.

Olin varautunut ihan toisenlaiseen arkeen.

Vierailija - 26.1.2007 13:35  (27/116)

Sinkut ei tajua, että ei edes huvita lähteä baareihin niin usein kuin ennen.

Mulle riittä ihan hyvin se että, käyn kerran parissa kuukaudessa kavereiden kanssa ravintolassa. Useimminkin pääsisin mutta en kiinnosta. Sitten ne valittaa kun mä en käy missää, en pääse minnekään ym.
Turha on edes selittää että ei siitä pääsemisestä johdu, vaan siitä että ei tosiaan huvita. Viihdyn kotona perheeni kanssa. Joskus on riekuttu ihan tarpeeksi kapakoissa. Se oli silloin nyt on nyt.

Vierailija - 26.1.2007 13:40  (28/116)

" Synnytys ja raskaus, miten ne voi vaikuttaa hormonaalisesti mielialaan, seksuaalisuuteen, ja kaikkeen. "

Allekirjoitan täysin!

Monet lapsesta haavelievat ystävät ei tajua, että raskaana olokin käy välillä melkein työstä ja synnytyksestä toipuminen voi viedä kuukausia. Seksielämää ei välttämättä ole myöskään moneen kuukauteen, ja jos imettää pitkään, voi seksielämä olla aika kuollutta jopa yli vuoden.

Todella, itsekin yllätyin siitä, kuinka hormonit vaikuttavat ja esim kuinka herkkänä mieli oli alussa vauvan kanssa.

Vierailija - 26.1.2007 14:20  (29/116)

Juu, olin pitkään vapaaehtoisesti lapseton,

ja pystyin lapsettomanakin hyvin kuvittelemaan miten rasittavia lapset on ja miten hankalaksi elämä niitten kanssa muuttuu :). Toisaalta en tiennyt, miten hirmuisen paljon niitä voi rakastaa, se on ollut se ylivoimainen megajysäriyllätys.

Vierailija - 26.1.2007 14:28  (30/116)

mulle just vähän aikaa sitten yksi lapseton kaveri lohkaisi,

että sen kay mua kateeks kun voin vaan olla kotona ja ottaa rennosti, ja vaikka nukkua päikkärit välillä. Toista kun hällä kun painaa ylitöitä ja stressaa. Enpä viitsinyt kovasti kommentoida, ehkä muistutan sitten joskus kun itsellään on muutaman kuukauden ikäinen vauva :D

Vierailija - 26.1.2007 14:32  (31/116)

sitä että

arkiaamuna ei ole aikaa katsella aamutv:tä kun koko porukka tekee lähtöä! eikä myöskään sitä että kun on uimahallissa pienten lasten kanssa niin siinä ei itse pääse uimaan montaakaan metriä

Vierailija - 26.1.2007 14:44  (32/116)

Hyviä huomioita tehty paljon. Ne lapsettomat ihmiset/pariskunnat eivät tosiaan tiedä tai tunne mitään

samanlaista kuin me joilla on jo lapsia. Mutta mua on alkanut risoa niin paljon se, kun nämä lapsettomat kaverini ovat alkaneet saada vauvoja ja nämä tuntemattomat asiat ja tunteet valkenevat heille pikkuhiljaa, niistä vouhkataan ja kerrotaan mulle/kaikille ympärillä olijoille kun ne olisivat maailman kolmas ihme. Tietenkin täytyy ymmärtää että jokainen kokee ne itse ajallaan, mutta ärsyttävää että silloin kun itse ne koki ei voinut niistä puhua näille ihmisille kun heitä ei kiinnostanut pätkääkään. Se on oikeasti musta raivostuttavinta ja mua ei kiinnosta pätkääkään kuinka rankkaa/helppoa heillä on kun saavat lapsen.

Vierailija - 26.1.2007 14:54  (33/116)

sitä,

että tosiaan menot pitää suunnitella lasten aikataulujen mukaan.

Meillekin usein on ehdotettu esim. ravintolaillallista isommalla porukalla klo 19 tai 20 aikoihin. No, ei tuollaiseen aikaan lapsiperhe lähde mihinkään enää. Myöskään univelkainen äiti ei innostu lähtemään joihinkin kissanristiäisiin iltayöstä, kun tietää että aamulla taas kukko laulaa todella aikaisin :)

Tällaisiin kun pyydetään, niin itse ainakin kuulostan varmasti todella vanhlata ja tylsältä, mutta sellaista se tässä elämänvaiheessa sitten on :)

Lapset 2,5 v ja 10 kk

Vierailija - 26.1.2007 14:55  (34/116)

Vapaaehtoisesti lapsettoman mietteitä...

Kirjoitan tän siksi, että lapsettoman kantakin tulisi esiin. Mua nimittäin ärsyttää tavattomasti toi puoli lapsiperheiden puheissa, kun aina sanotaan, ettei sitä voi tietää jos ei oo itse kokenut. Ehkä ei kaikkea voi tietää, mutta empatiaan kykenevänä ja sivusta seuranneena ihmisenä uskon kyllä pystyväni tuon univajeen, rakkauden lapseen, kotitöiden määrän ym. ymmärtämään.

Koen toisinaan loukkaavana, että lapsiperheet (ehkä tiedostamatta) tekevät itsestään tärkeämmän lapsiin vedoten. En tiedä miksi minusta tuntuu, että minua ja miestäni vähätellään aina perheenä suhteessa lapsiperheeseen, vaikka mielestäni olemme perhe siinä missä lapsiperhekin ja meillä on oma arvomme sellaisenaan.

Vierailija - 26.1.2007 14:56  (35/116)

niin ja askeiseen viela lisaan, etta moni tuttava varmaan juuri ajattelee meidan jotenkin alistuvan lasten maaraysvaltaan elamassamme, kun emme lahde esim. noihin iltamenoihin.

Eikös niiden lasten pitänytkin kulkea vanhempiensa mukana joka paikassa ;)

No, perheelliset tietävät kyllä, miten ihanaa lasten säännöllisen rytmin sekoittaminen on :) Nauti siinä itse sitten hienosta ravintola-annoksesta ja samalla keskustele henkeviä aikuisten ystäviesi kanssa.

Vierailija - 26.1.2007 15:03  (36/116)

Lapsettomat eivät tosiaankaan ymmärrä,

ettei pikkulasten äiti ehdi juoruta puhelimessa tuntikausia. Moni kaveri on loukkaantunut, kun olen joutunut lopettamaan puhelun lyhyeen esim. vauvan huudon tai nukutamisen tms. takia.

Vierailija - 26.1.2007 15:04  (37/116)

Eivat ymmarra olla valittamatta omia " murheitaan" kuten vasymysta vaikka voi nukkua viikonluppuisin vaikka aamusta iltaan. ev

Vierailija - 26.1.2007 15:05  (38/116)

ettei yksivuotiosta voi käskyttää

kuin 8- tai 10-vuotiasta - ettei 1-vuotiaalla esim. ole sama ajantaju kuin isommalla.

Vierailija - 26.1.2007 15:09  (39/116)

no mun lapsettomat tutut ei ymmärrä sitä

ettei mua saa puhelimitse aina " tuosta noin vain" kiinni. Et pitäis kai kulkeen kuulokkeet päässä ja puhelin taskussa päivät pitkät? Ja mikähän siinä on että se puhelin soi aina 1. ruoka-aikaan 2. vaippaa vaihtaessa tai 3. päiväuniaikaan (jolloin monesti nukun itsekin).

Vierailija - 26.1.2007 15:33  (40/116)

30. Kaverisi on oikeassa. Kun on yksi lapsi niin voi todellakin nukkua päikkäreitä lähes tosta vaan.

Vauvahan nukkuu pienenä lähes 22 h/vrk, joten kyllä siinä jää itselle aika lailla aikaa.
Kahden lapsen kanssakin päikkärit saa nukuttua, kunhan saa rytmin yhtenäiseksi.

Vierailija - 26.1.2007 15:37  (41/116)

No on noissa edellä mainituissa paljon sellaista, mitä minä kahden lapsen äitinäkään en aivan ymmärrä.

Ja näin vain siitä syystä, että itselläni ei ole kaikesta kokemusta.

Tuo lapsettoman kommentti oli hyvä. Itse nimittäin juuri puhuin pitkään tästä aiheesta lapsettoman ystäväni kanssa. Ja toisaalta muistan vielä hyvin sen ajan, kun itselläni ei ollut lapsia. Ja kyllä vain minunkin mielestä on loukkaavaa se, miten lapsettomien elämän arvoa usein vähätellään. Ja lapsettomien annetaan ymmärtää, että ovat jotenkin vajavaisia ja heidän elämänsä arvotonta. Kyllä kuitenkin sinkkukin voi elää aivan täyspainoista elämää, joka tosin on erilaista kuin perhe-elämä, mutta sisällökästä ja rikasta kuitenkin.

Eli yhtä lailla on paljon asioita sinkkujen ja lapsettomien elämässä, jotka äidit yllättävän nopeasti unohtavat, eivätkä näin ollen pysty ymmärtämään lapsettomien elämää.

Vierailija - 26.1.2007 15:37  (42/116)

hohhoijaa 40,

vauva nukkuu ' koko ajan' ehkä ensimmäisen kuukauden, pari. Sitäpaitsi kaikkien vauvat eivät nuku mitään tuntikausien päikäreitä, eivät ehkä eds tuntia, joten kyllä sitä aikaa itselle on aika vähän. Meillä vauva nukkui kesällä maks puoli tuntia kerrallaan 5-6 kertaa päivässä. Eipä siinä paljon itse nukkunut.

Minua ärsyttää se että ne, joilla on kaksi lasta, jaksavat aina muistuttaa siitä kuinka paljon helpompaa on, jos on vaan yksi lapsi. Unohdetaan se, että lapsetkin ovat erilaisia, ja esim kahden helpon lapsen kanssa voi välillä olla jopa helpompaa kun esim yhden koliikkivauvan.

Vierailija - 26.1.2007 15:38  (43/116)

Taidat olla porvoosta, tai sitten yhden hyvin helpon lapsen äiti?

Et kai ole niin naiivi, että kuvittelet kaikkien lasten nukkuvan hyvin ja pitkiä päiväunia? Naurattaa, kun luin tuon 22h/vrk-väittämäsi. Ihan kuriositeetiksi on pakko mainita, että esim. oma poikani valvoi 2kk ikäisenä kerrankin aamusta puoli kahdeksasta iltakymmeneen...

Vierailija:
Lainaus:

Vauvahan nukkuu pienenä lähes 22 h/vrk, joten kyllä siinä jää itselle aika lailla aikaa.
Kahden lapsen kanssakin päikkärit saa nukuttua, kunhan saa rytmin yhtenäiseksi.

Vierailija - 26.1.2007 15:39  (44/116)

tähde

Vierailija - 26.1.2007 15:44  (45/116)

Lapsettomat eivät pysty

ikinä ymmärtämään sitä tyhmyyttä, joka tulee kuin oma lapsi syntyy.
Se pieni rääpäle vie kaikki ajatukset pois. Lapsettomat ystävät eivät ymmärrä kuinka sitä sen jälkeen voi puhua vain itsestään ja lapsestaan. Ei mistään muusta.

Lapsettomat eivät tajua sitä epätoivoista yritystä olla maailman paras, jossain semmosessa, joka ei itseasiassa ole mitenkään erityistä.

Lapsettomat eivät pysty ymmärtämään sitä naurettavaa halua siirtää geenejään eteenpäin vaikkakin totuuden nimissä on sanottava, ettei niissä olisi välttämättä yhtään mitään siirrettävää.

Vierailija - 26.1.2007 15:45  (46/116)

Sitoutuneisuutta ja elinikäistä vastuuta lapsista.


Vierailija - 26.1.2007 17:37  (47/116)

Mulla ainakin on helpompaa kahden kuin yhden lapsen kanssa. :)

Isoveli on aika haka viihdyttämään pienempää, ekan kohdalla kaikki piti hoitaa itse.

Mä muistan miettineeni silloin kun ei vielä lapsia ollut, että miten ihmiset jaksavat oikeasti touhuta muksujen kanssa 24/7, kun parikin tuntia tuntui ihan hirmu rankalta. No, sama pätee tavallaan edelleen: Jos hoitaa kaverin lapsia, on lyhyemmänkin ajan jälkeen ihan puhki, omien lasten kanssa asiat vaan lutviutuu jotenkin, paljon helpommin.
Ja tottahan se on, että se rakkauden määrä yllättää ihan joka päivä!

Vierailija - 26.1.2007 18:23  (48/116)

Voi onneton!

En minäkään yhden lapsen äitinä kyllä ymmärrä teitä. En tajua sitä, miksi sitä 1-vuotiasta ei muka voi pitää kurissa. Voi, jos haluaa. En tajua, miksei muka saisi nukkua, vaikka vauva on terve. Voi nukkua, jos opettaa sille puolivuotiaalle (niinku neuvolassakin kehotetaan) yöllänukkumisen taidon.
On toki poikkeuksia ja neurologisia häiriöitä, mutta suurin osa lasten riehumisesta ja yökukkumisesta johtuu vanhemmista.

Minä en siis ymmärrä tätä hirveää lapsihössötystä ja vuosikausien väsymysvalitusta. Jos halua riittää, voi elää ihan normaalia elämää vaikka olisikin äiti.

Moni lapseton näkee asiat selvemmin kuin perus-av-mamma, jonka elämään ei raskautumisen jälkeen sovi mitään muuta kuin se lapsi.
En tajua.

äiti

Vierailija - 27.1.2007 14:38  (49/116)

Minä ehkä vapaahtoislapsettomana tietyllä tavalla

ymmärrän kuinka äärettömän väsyneitä vanhemmat voivat olla & joutuvat elämään lasten ehdoilla jne. Ehkä nämä seikat puoltavat sitä ettei meille niitä lapsia tule.

Minä ja miheni muodostamme perheen ja onneksi meitä ollaan hyvin harvoin vähätelty lapsettomuutemme vuoksi. Kukin löytää onnensa omalla tavallaan. :)

Vierailija - 27.1.2007 14:47  (50/116)

Toivottavasti sun seuraavatkin lapset toimii juuri noin kun sä vaan itse niin päätät ja haluat ;D

Vierailija - 27.1.2007 14:48  (51/116)

50 oli tarkotettu 48:lle

Edellinen 1   2   3  Seuraava  Viimeinen









© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot