Keskustelut

« Takaisin keskustelujen etusivulle

---

Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä

» Aikuisten oikeasti

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

Vierailija - 24.9.2008 18:16  (1/27)

Miten määrittelet "uravanhemmat" ja "uraäidin"?

Katsotko itse kuuluvasi heihin?

Vastaukset

Vierailija - 24.9.2008 18:16  (2/27)

sellainen, joka tekee rahaa

itse olen humanisti, joka vain opiskelee, taukoamatta

Vierailija - 24.9.2008 18:19  (3/27)

No uraäiti on sellainen, joka laittaa uran ensin ja lapset sitten

Tekee toisin sanoen pitkää päivää ja laittaa lapset heti kun vaan mahdollista hoitoon, että pystyisi etenemään urallaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Suurin osa äideistä varmasti on meitä ihan taviksia, jotka koettaa sumplia työn ja lasten sovittamisen ristipaineissa. Arvostan kyllä niitä jotka järjestävät elämänsä sillä lailla että pystyvät olemaan vähän pitempään kotona lasten kanssa. Aina se ei liene mahdollista, jos on tullut tehtyä elämässä tiettyjä valintoja.

Vierailija - 24.9.2008 18:19  (4/27)

sellainen, joka ei itse ehdi hakea lasta

päiväkodista, vaan isovanhemmat hakee. Mun lapsen päiväkodissa näitä on paljon!'
ja aamulla tuodaan läppärin kanssa puku päällä lapsi hoitoon.

Vierailija - 24.9.2008 21:45  (5/27)

Mua huvittaa yksi tuttu, joka tohkeissaan puhuu itsestään uraäitinä.

On ihan hyvässä duunissa, johtajaputken alussakin. Mutta silti, mulle kaikki tuo on vähintä, mitä työelämältä olen odottanut enkä todellakaan ajattele, että se olisi jotenkin poikkeuksellista uraa.

Hyvä esimerkki uraäidistä on mielestäni Piia-Noora Kauppi.

Vierailija - 24.9.2008 21:46  (6/27)

Urautuneita vanhempia ja äitejä.

Sillee, et aina noustaan samaan aikaan, aina samaa kaurapuuroo, aina samaan puistoon ja samaan aikaan päikkäreille, aina AV:lla sillä aikaa, sit samoja ruokia illallista, samaan aikaan nukkumaan päivästä, viikosta, vuodesta toiseen.

Kuuluin ennen heihin, nyt oon päässy töihin.

Vierailija - 24.9.2008 21:46  (7/27)

mun mielestä

kanssa töissäkäyvä äiti ja uraäiti on kaksi eri asiaa. Eli vaikka molemmat veisi lapsen hoitoon kun tämä täyttää 12kk, ei voida tämän perusteella sanoa, että ovat uraäitejä.
Itse vein lapseni hoitoon kun lapsi oli 1v2kk, mutta en tosiaankaan ole mikään uraäiti.
Uraäiti on sellainen, joka määrätietoisesti etenee urallaan paremaan paikkaan. Eräs eduskunnassa avustajana työskentelevä nainen sanoi minulle kerran, että 5vuotta on ihan ehdoton maksimi minkä yhdessä työpaikassa voi olla. Jos on tuon ajan yli, ei enää voi puhua olevansa uraputkessa vaan on jumiutunut samaan työhön...
Ja minä olen ollut samassa työssä jo 9 vuotta! Eikä mitään aikomusta siirtyä muualle:)

Vierailija - 24.9.2008 21:49  (8/27)

Mitä väliä, millaisessa puvussa tai minkälaisten välineiden kanssa

lapsi viedään hoitoon? Ja haittaako se, jos isovanhemmat hakee, mietin vain, vaikka olen vasta opiskelija...

Ja nyt taas unohtu yksi hieno termi: millainen on uraisä? Uramiehet lienevät aika paljon yleisempiä kuin uranaiset. Vai onko päävastuu lapsista aina naisella? Myös vauvaiän jälkeen?

Vierailija - 24.9.2008 21:50  (9/27)

Hhmmmm..

Miksi kaikissa vastauksissa tuntuu olevan tausta-ajatuksena, että uraäiti=huono äiti?

Vierailija - 24.9.2008 22:23  (10/27)

Kärjistettynä tietenkin Piia-Noora-Kauppistyyppiset naiset, joille

lapset lähinnä pakollisia statussymboleja. Toisaalta pidän myös uraäiteinä sellaisia äitejäkin, jotka tekevät kahdeksan tunnin työpäiviä ja siihen päälle pitkät työmatkat (koska se omakotitalo on oltava...).

Eli kiteytettynä ne äidit, jotka viikossa viettävät huomattavasti enemmän tunteja muualla kuin lastensa luona.

Vierailija - 25.9.2008 11:06  (11/27)

Ei kait nyt läppäri ja puku uraäitiä/vanhempaa tee

Mulla kulkee läppäri mukana, lähinnä siksi että teen etäpäivän kerran viikossa. Ja siksi, että jos joku lapsista sairastuu, olen meilien jne ulottuvilla tarvittaessa (joskus "akuutti"juttuja, joissa riittää 5 min varsinaista työtä, mutta tarvitaan kuitenkin).

Ja pukukin on :), tai siis jakkupuku - mutta kun työ vaatii sellaisen.

Muuten en ole kovinkaan urasuuntautunut, lapset ovat ensin, sitten työ - olin mm. 3 vuotta hoitovapaalla kuopuksesta.

Vierailija - 25.9.2008 11:09  (12/27)

Jännä teoria :)

Pääkaupunkiseudulla pitkä työmatka on enemmän sääntö kuin poikkeus. Ihan ilman sitä omakotitaloakin. Me asumme asumisoikeusrivarissa ja mun työmatkani on 1 h suuntaansa. Eli 2 h vuorokaudessa. Ja teen normaalia työpäivää.

Täällä vaan ruuhkissa kestää vähän pidempään paikasta a paikkaan b. Olin itse aiemmin töissä kodin lähellä, mutta yt:t iski ja uusi työpaikka löytyi kauempaa.

Viikolla olen yhtä etäpäivää lukuunottamatta 10 h poissa. Mutta toisaalta viikonloppuna olen kotosalla lasten kanssa. Ja viikollakin haen kuopuksen hoidosta noin kaksi kertaa viikossa. Eli käytännössä olen lasten kanssa 2 päivänä melkein koko valveillaoloajan + illat siihen päälle.

Vierailija - 25.9.2008 11:35  (13/27)

Minulle uraihmiset ovat ihmisiä, joille työ ja urakehitys on tärkeysjärjestyksessä korkeammalla

sijalla kuin esim. lapset.

Surullisinta on, jos molemmat vanhemmat paahtavat täysillä työelämässä ja uhraavat lapsensa. Ja miksi? Kunnianhimosta eli himosta saada kunniaa? Siksi, että rahaa on saatava ja paljon? Ja lapsetkin on silti oltava, koska ne kuuluu kuvaan...

Vierailija - 25.9.2008 12:23  (14/27)

Enkä ole uraäiti, vaan äiti, joka käy töissä niin vähän kuin mahdollista.

t. 13

Vierailija - 25.9.2008 12:32  (15/27)

Minun äitini oli uraäiti ja hyvä sellainen

Hoiti kotia sen minkä töiltään ehti. Omisti kaikki vapaat lapsilleen. Eteni urallaan koko ajan. Teki kolme lasta väliin. Oli äitiyslomat lasten kanssa ja sitten tuli hoitaja meille kotiin. Toki olimme isän kanssa huomattavan paljon enemmän kuin äitin, mutten ole koskaan kokenut, ettei äiti olisi ollut tarpeeksi läsnä tai työ olisi häirinnyt perhettämme. Isä tuli hyvinkin läheiseksi ja on edelleen. Jäi 55 -vuotiaana pois töistä ja nauttii nyt lastenlasten ja siinä sivussa meidän lastenkin huomiosta. Kaikin puolin ihana äiti on ollut, joten ei uraäiti aina tarkoita, että perhe jää toiseksi vääjäämättä. Omiin harrasteisiin hänellä ei kyllä vapaa-aikanaan sitten ollut aikaa, joten jostakin oli tingittävä hänenkin. Isä varmasti välillä joutui koville, mutta itse he tämän tien olivat valinneet, joten koskaan eivät valittaneet.

Vierailija - 25.9.2008 12:32  (16/27)

Uraäiti=huono äiti

Koska työnteko/uran luominen AINA etusijalla. Etenee lasten hyvinvoinnin kustannuksella. Työ vie suurimman osan ajasta, eikä silloin tod. voi kutsua itseään hyväksi äidiksi, jos ei edes itse pääasiallisesti kasvata/hoida lapsiaan. Miten voisikaan. On mahdottomuus luoda uraa ja olla samanaikaisesti läsnäoleva äiti.

Vierailija - 25.9.2008 12:35  (17/27)

Uraäiti on sellainen, joka on onnistunut tekemään uraa lasten ohessa.

En tiedä olenko itse sellainen, koska teen töitä johtoasemassa, pukeudun työn edellyttämällä tavalla, vien lapset harvoin kouluun ja haen vielä harvemmin ja haluan mennä eteenpäin ammatillisesti. Siksi haen nyt innolla uusia haasteita, kun tuntuu että vajaa 4 v. yhdessä paikassa riittää.

Mutta siitä huolimatta että teen uraa, elän ehdottomasti perheen ehdoilla. En esim. tee koskaan töitä kotona, en ota edes työpuheluja vastaan kotiin ja satsaan kaiken vapaa-ajan perheeseeni.

Vierailija - 25.9.2008 12:44  (18/27)

En tiedä olenko uraäiti

Jos läppäri kainalossa ja jakkupuku tekevät uraäidin, niin ehkä sitten olen, mutta haluaisin tuoda tähän sellaisen näkökulman, että minusta näistä kirjoitteluista huokuu kateus. Joidenkin ihmisten tuntuu olevan erittäin vaikea sulattaa sitä, että jotkut yksinkertaisesti ovat aikaansaavempia kuin toiset. Näillä ihmisillä, joihin luen mukaan itsenikin, saattaa olla nousujohteinen ura ja hyvä palkka, mutta siitä huolimatta paljon aikaa ihan tavalliseen arkeen perheensä kanssa. Nämä kaikki ovat järjestelykysymyksiä.

Minä valmistuin reilu 20-vuotiaana maisteriksi ja olen siitä lähtien edennyt urallani menestyksekkäästi. Nyt tienaan tuplasti sen, mitä keskiverto suomalainen mies ja olen vasta nippa nappa 30 v. Silti olin molempien lapsieni kanssa kotona 1,5 vuotta (ja esikoinen tietenkin uudestaan kotona kun olin kuopuksen kanssa äitiyslomalla ja hoitovapaalla) ja edelleenkään, töihin palattuani, lasten hoitopäivät eivät koskaan veny yli seitsemän tunnin. Joustavat työaikani ja etätyömahdollisuus tekevät tämän mahdolliseksi. Iltapäivät ja illat aterioimme, ulkoilemme, leikimme ja leivomme tai vaan olla möllöttelemme yhdessä, samoin kaikki viikonloput. Tämäkin on mahdollista. Ei kaikille, mutta turha syyllistää/leimata niitä, joilta tämä onnistuu. Ja ei, meillä ei ole isovanhempia, jotka hoitaisivat lapsia.

Vierailija - 25.9.2008 13:01  (19/27)

Eli jos sinulla on lapsia ja työ olet aina uraäiti eli huono äiti

Huoh. Ehdottomasti sitten varmaan kannattaa myös hoitaa peruskoulu kotona opiskellen äidin kanssa. Eihän sitä voi millään olla hyvä äiti jos lähettää lapsensa moneksi tunniksi pois kotona äitin helmoista. Kannattaa myös heti lapsen synnyttyä valita asuinpaikka sen mukaan että on sitten tulevat koulutusmahdollisuudet lähelle. ettei vaan tarvitse muuttaa sitten kahdenkymmenen vuoden päästä jonnekin opiskelijakaupunkiin. pääseehän äiti luennolle kuunteluoppilaaksi?

Mun mielestä tuo ajatus malli että äitien pitäisi elää vain ja ainoastaan lapsiaan varten on kyllä melkoisen vääristynyt. Kyllä lapsetkin tarvitsevat tilaa ja mahdollisuuksia itsenäistymiseen. En nyt täällä tarkoita että 10kk olisi vietävä päiväkotiin mutta ei se toinenkaan ääripää varmaan lapsen paras ole.

Ja se että aikuiset ihmiset joutuvat/saavat tehdä työtä on vaan yksi elämän realiteetti. kyllähän lapsen on jossain vaiheessa nykymaailmaan sopeuduttava.

Musta tuntuu että tässä keskustelussa ne jotka tykkäävät työstään on uraäitejä (eli huonoja äitejä) ja ne jotka eivät viihdy työssään ovat niitä kateellisia jotka muita panettelevat.

Vierailija - 25.9.2008 13:10  (20/27)

työtä tekevä äiti ei ole sama asia kuin uraäiti!

.

Vierailija - 25.9.2008 15:28  (21/27)

Se on

hyvä, jos tuo on mahdollista mitä 18 kirjoitti. Hieman kyllä epäilen...

Vierailija - 25.9.2008 15:43  (22/27)

Ok - jos toinen vanhemmista "ura"tyyppi

Kuten nro 15 kertoo, että heillä isä oli sitten enemmän lasten kanssa, kun äiti teki paljon töitä. Jos toinen vanhemmista on läsnä luomassa perheyhteyttä ja kuuntelemassa lapsia, niin sillä paljon töissä olevallakin on hyvät mahdollisuudet luoda lämpimät suhteet lapsiin.

Ongelmia tulee, jos kumpikin vanhempi voimakkaasti urasuuntautuneita ja luotetaan paljon "laatuaikaan" lasten suhteen.

Vierailija - 25.9.2008 17:53  (23/27)

Uravanhemmat ovat molemmat urakeskeisä- asettavat uran perheen edelle

Uraäidin apuna on pehmoisä-toivottvasti- tai au-pair- tai 1-2 mummia ja ukkia

Vierailija - 25.9.2008 17:53  (24/27)

Hohhoijaa. Vai ihan statussymboleja. Mitä sinäkin muista ihmisistä tiedät?

Mikä statussymboli lapsi on? Miten se nostaisi jonkun ihmisen arvoa, että hänellä olisi lapsi? Jos lapsista ei välitä, väitän, että urasuuntautunut ihminen ei vahingossa äidiksi päädy. Kyllä uraihmisetkin lapsiaan rakastavat. Lapsi ei vain ole hänelle koko elämä.

Vierailija - 25.9.2008 17:53  (25/27)

ei se pyrkyryys vaan ne saavutukset

uraäiti on sellainen, jolla on saavutettu asema, korkeat tulot, huippu vakanssi, esim. toimitusjohtajat keskisuuressa ja suuressa yrityksessä, korkean tason asiantuntijatehtävissä toimivat, huippujuristit jne.

Vierailija - 25.9.2008 18:16  (26/27)

ura äiti voi olla hyvä äiti, jos omaa tukiverkoston'

. Edellinen 1   2  Seuraava  Viimeinen