|
Maanantai 21.5.2012
Kosti, Konsta, Konstantin |
|
0 m/s
- MEIDÄN PERHE -LEHTI
- JARI SINKKONEN VASTAA
- HOROSKOOPPI
- TESTIT
- KILPAILUT
- PELIT
- ÄIDIN TV-HETKI
- BLOGIT
- KASVATUS
- HYVÄ ARKI
- PARISUHDE
- LAPSILLE
- YHTEISTYÖSSÄ
- VIDEOT
- MATKAT
- OSALLISTU TUTKIMUKSEEN
- PUHUTUIMMAT
- TILAA MEIDÄN PERHE -LEHTI
- KUVAGALLERIA
- JULKKISPERHE
Keskustelut
Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä
» Aikuisten oikeasti
Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu
Viesti
Poikavauva tulossa. Miten päästä yli " pettymyksestä" ?
Otsikko on ehkä hieman provosoiva ja karun kuuloinen, mutta kuitenkin totta. En kehtaa näistä fiiliksistä kovin paljoa puhua, mutta päässäni pyörittelen asiaa kovasti.Meillä on kolme lasta. Vanhin on poika ja sitten on kaksi tyttöä. Jotenkin toivoin kovasti vielä yhtä tyttöä sarjan jatkoksi.
Kuopus (ja meidän perheen viimeinen) on osoittautunut pojaksi.
Ultran jälkeen alkoi pienoinen ajatusten sekamelska päässä.... Miten osaan suhtautua pieneen poikaan... Olen jo nuorena toivonut kolmea tyttölasta. Se haave ei nyt toteudu.
Äidin ja pojan suhde on myös erilainen, kuin äidin ja tytön.
Älkää ymmärtäkö väärin. Rakastan varmasti tulevaa vauvaa yhtä paljon kuin rakastan kaikkia lapsiani ja vauva on toivottu.
Olisi vain kiva kuulla, onko muilla samoja ajatuksia.
Vastaukset
abortoi
Anteex vaan, mutta vähän karultakyllä kuulostaa...
Jotenkin ehkä ymmärrän, mutta hei!!!!! Mulla on kolme poikaa ja oisin alunperin toivonu kahta tyttöä... Ja kokeilin vielä kolmannen kerran josko se tyttö oisi tullu, mutta ei!!!! Ja lapset olen tehnyt, joten en enää saa edes yhtä tyttöä!!!! JOTEN, älä napise turhista vaan ole tyytyväinen, että sulla on kumpaakin sukupuolta ja tasa määrä vielä!!!! Ugh!!!!Auttaisko keskenmeno?
Typerys.Anna mulle.
no voivoi
Ryhdistäytymällä ja hyväksymällä asian että elämässä ei voi tilata tiettyjä asioita kuten kolmea tyttölasta?
Miten ihan oikeasti sinunkaltaisesi voi edes lisääntyä, kiittämätön epäkypsä äiti..huh, huh!
Mene hyvän sään ajoissa hoitoon, niin esimerkiksi terapiaan..voi lapsi reppanaa.PAkko kysyä sultakin, että mitäköhän sun lapsistasi tulee, kun olet itse noin tyytymätön elämääsi?
älä nyt vain vahingossakaan siirrä tuota kaikki-mulle-heti -ajatusmaailmaasi lapsillesi!!Sanoisinko, että hanki terve mieli itsellesi. Ei tipu sympatiaa multa.
Älytöntä, että aikuinen elää jossain lapsuuden haavekuvissa vieläkin.
" ku mä aina oon haaveillu kolmesta tytöstä ja nyt mä en niitä saakaan niin aaaiiivan kauuuhheeeeetaaa" .
Mene hoitoon.
=D tulit sitten reippaana tyttönä av:lle tästä kertomaan ja pyydät että kukaan ei ymmärrä väärin.
Ok. ei olisi pitänyt kirjoittaa
Tiedän itsekin, että kuulostaa typerältä. Ja kirjoitettuna näyttää karummalta, kuin mitä tarkoitus oli.Minkäs sitä ajatuksileen voi.... Kai nämä raskaushormonit sekoittaa pään :)
ap
Hitto, että näille lapsellisille lisääntyjille edes mennään kertomaan
tulevan lapsen sukupuoli. Osaatko muuten hävetä?Vastaan ihan suoraan nyt. Minusta ajatuksesi on kasittamaton, elama ei ole mikaan tilaustoimisto, mista tilataan tyttoja tai poikia.
Minusta ihmiset, jotka näin ajattelevat ovat hyvin pinnallisia tai hyvin yksinkertaisia. Pistää vihaksi, pyydän anteeksi silti.Käsittämätöntä, että tämä aihe niin iso tabu! Miksi on niin vaikea myöntää, että tällaiset tunteet ovat ihan normaaleja?
Ap, aika varmasti auttaa. Ja kun poikasi syntyy, et varmasti häntä vaihtaisi. :)no joo..
on se jännä juttu.Toiset toivoo tyttöjä ja toiset poikia..
Itse olin aina teininä nähnyt itseni kymmenen vuoden päähän kolmen tai jopa neljän pojan äitinä.. ja arvaat varmaan - kolme tyttöä on nyt ..hih. Joka kerralla olen ollut sitä mieltä että siellä on poika ja kun tullut maailmaan niin aina pieni ihmetys -se onkin tyttö. oho. Viimeisin on nyt 2kk ja viimeiseksi ehkä jääkin, sillä lapsilukuna varmaan tämä on meille sopiva.. Kyllä siihen silti totut, näin kävi minullekin. Enkä vaihtaisi miljoonaankaan poikaan!! :)
H-Ä-P-E-Ä!
Älä vaan nolaa itseäsi muiden kuullen esim. perhekerhossa tai muskarissa.
Juuri näin nro 15!
Kirjoitin tämän osittain siksi, että tiedän aiheen olevan monille arka paikka. Selailin vanhoja pinoja ja löysin sukupuoliasian aiheuttaneen monelle sekavia ajatuksia, jos on toivonut/ajatellut vauvan olevan eri sukupuolta. Monet kaverit ovat myös puhuneet aiheesta.Eräskin kolmen lapsen äiti (lapset jo kouluikäisiä) oli juuri tunnustanut olevansa jotenkin katkera siitä, että ei koskaan saanut tytärtä. Ja tämänkin perheen pojat ovat kovasti rakastettuja lapsia.
Ja uskokaa pois, että olemme täysin normaali keskiluokkainen perhe, jossa on rakastetut ja hyvin kasvatetut lapset ;)
ap
Eihän kai arvitse hävetä kun kysymys
on tunteista, vauva on kuitenkin aina se oikea kun aikanaan syntyy ja tutustuu! Viimeisen synnytyksen jälkeen kesti kauan ennen kuin vauva tuntui meidän vauvalta, sukupuoli oli tiedossa mutta tyyppi olikin ihan vieras.samat fiilikset oli täällä
toivoin tavallaan toista tyttöä, rakenneultran jälkeen pääsi katkera itku kun näimme ruudulla pojan. pakkasin tyttövauvan vaatteita pois ja vollotin silmät päästäni. juttelin myös avoimesti kaikille kavereilleni, ja suurimmalla osalla heistä oli myös toiveita sukupuolen suhteen. ei se minun ystäväpiirissäni ole mikään tabu, kuitenkin kaikki rakastavat lapsiaan sukupuolesta riippumatta, minkäs sille voi mitä mieli haluaa. tyhmempää olisi teeskennellä ja laukoa kliseisiä " ei sillä väliä" -lauseita, jos oikeasti toivoo jompaa kumpaa. en ole teeskentelijä.parin päivän sisällä asia oli kääntynyt jo mielessä sellaiseksi, että eihän tämä voisi mitenkään muuten mennäkään, kuin että meille tulee poika. tavallaan unelma, yksi kumpaakin! luulen, että sinunkin pitäisi nyt suorittaa joku " rituaali" , kute juuri tyttövauvan vaatteiden pois pakkaus, ja itkeä itkusi ja pettymyksesi ulos oikein antaumuksella ja kaikkien raskaushormonien säestyksellä :D sen jälkeen pääset orientoitumaan siihen ihanuuteen, että teille tulee kaksi kumpaakin! ja, vauvan synnyttyä, ajattelet hyvin nopeasti että ei tämä voinut mitenkään muuten mennäkään :)
Onnea ihanan poikavauvan johdosta :)
Ihanaa nro 20!
Kiitos kirjoituksestasi. Olen samaa mieltä siinä, että eikö ole terveen merkki myöntää tunteensa ja ajatuksensa. Mielestäni lapsellisempaa on laukoa " abortoi pönttö" kommentteja, kuin myöntää rehellisesti oudot fiiliksensä.Asia menee varmasti niin, että vauvan synnyttyä ei muuta enää osaa ajateellakaan kuin ihanaa nyyttiä.
Luulen, että pohjimmiltaan aika monella on jonkinlaiset ennakko-odotukset sukupuolen suhteen.
ap
Jos jotkut on epäkypsiä niin nämä lynkkaajat!!!
Ihminen ei voi TUNTEILLEEN mitään. Apsta tulee hyvä äiti pojalle ja miksikö? Siksi koska hän osaa rehellisesti käsitellä tunteensa, päästä pettymyksestä juuri siksi yli ja olla rakastava äiti. Kun puolestaan nämä, joiden pitää elää tiettyjen normien mukaan esim. täysimetys, sukupuoli on sivuseikka, lasta ei voi laittaa päivähoitoon vaikka rahat on loppu, alateitse lapsi pitää maailmaan puskeman... jne, tuntevat loppujen lopuksi selittämätöntä ahdistusta kun eivät voi olla rehellisiä itselleen ja käsitellä tunteitaan.Ap, minä olen samassa tilanteessa. Ultrassa olin vain hiljaa ja halusin pois sieltä. Minullakin on tytär, mutta olisin toivonut jatkossakin vain tyttöjä. Taidan tarvita aika paljon aikaa pettymyksestä selviämiseen. Ajattele, miten hyvä, että tiedämme asian etukäteen ja osaamme niellä pettymyksemme ennen kuin kohtaamme ihanan vauvan, johon rakastumme ja huomaamme, että juuri näin kaiken piti mennä. Olisi paljon kurjempi kohdata nämä tunteet samaan aikaan kuin vauva.
Minulla on tiettyjä huolia koskien poikaa. Ne ovat ehkä älyttömiä eivätkä ajankohtaisia ollenkaan. Tunnen silti tosi vaikeita tunteita.
Nämä ovat yllättävän tavallisia tunteita, eivätkä ne sulje pois kiitollisuutta omasta lapsesta. Ihmismieli on vain käsittämättömän kummallinen ja osaa tuntea samasta asiasta hyvää ja pahaa.
Valtaosa äideistä ei vain kehtaa myöntää, että toivoo tiettyä sukupuolta.
Mitä kipeämpi asia itselle on, sitä voimakkaammin sitä vastaan pitää hyökätä.Ihan normaali olet, ap. :)
Älä nyt ap vaan kuvittele, että kaikki ajattelee
salaa noin lapsellisesti kuin sinä..minulla on kaikki lapset samaa sukupuolta ja kertaakaan odotusaikana en kysynyt etukäteen kumpi tulossa. Minusta tuonkaltaisesti ajattelevat lapselliset, kiittämättömät ja aina tahtonsa läpi saaneet ihmiset.Miksi kysyit lapsen sukupuolen etukäteen? Miksi edes aloitit kiusaamaan itseäsi jo odotusaikana? Mihin ihan aikuisen oikeasti tarvitset juuri tyttölasta? Tarvitsetko enemmän sukupuolta vai lasta, mieti sitä?
Minä voin sanoa rehellisesti, että
ainakaan esikoista odottaessani en montaa ajatusta uhrannut vauvan sukupuolelle. Taisi edeltävä keskenmeno ja henkisesti rankka raskaus vaikuttaa asiaan.Vierailija:
Lainaus:
Luulen, että pohjimmiltaan aika monella on jonkinlaiset ennakko-odotukset sukupuolen suhteen.
ap
Luulen, että pohjimmiltaan aika monella on jonkinlaiset ennakko-odotukset sukupuolen suhteen.
ap
24 heittää nyt sitten tutkimustuloksesta faktatiedot kehiin, kun kerran väittää, että
valtaosa...Kotiäippä siellä tyttäret sylkyssä tietää niinkö?mä vollotin silmät päästäni, kun menetin lapseni
olisin pitänyt hänet, vaikka olisi ollut kaksineuvoinen tai sukupuoleton.mutta jotkut ovat todella itsekkäitä.
Haluatko lapsesi olevan blondi vai brunette? entä jos ei ole? vollotat silmät päästäsi? häpeä.
Milloin sinun vauvasi on määrä syntyä nro 23?
Onnea tulevasta pojasta ja kiitos viisaista sanoista :)Meidän pojan pitäisi syntyä kesä-heinäkuun taitteessa.
Olen pohtinut, että oma tyttölasten kaipuuni saattaa juontaa siihen, että minulla ei ole laisinkaan siskoja. Yksi isoveli löytyy, mutta ikäeroa meillä on todella paljon. Olin lapsena kateellinen kavereiden siskoista ja heidän läheisistä väleistään. Olisi se näin aikuisenakin mukavaa jakaa asioita oman siskon kanssa, jos sellainen olisi.
ap
Kirsikö se siellä kirjoittelee?
Ap älä ahmi liikaa tyttöjä, eikö nuo aikaisemmat tyttölapset
ole saaneet isosiskokaipuuseesi helpotusta? Puuttuuko se täydellinen prinsessa vielä? Kuulostaa, että olet pettynyt tyttölapsiisi ja haluaisit vielä yhden vähän paremman?? No ehkä tuon pojan jälkeen, kokeile uudestaan.Kyllä sinä ap totut ajatukseen ennen vauvan syntymää
Itsekin hieman petyin kolmannen pojan ultrassa kun minulla oli ollut melko erilainen alkuraskaus kuin aiemmista pojista ja pieni tunne siitä että olisi tyttö. Kuitenkin pian helpotti ja varsinkin se auttoi kun aloin haalimaan kirppareilta ihania pienten poikavauvojen vaatteita ja katselemaan meidän poikien vauvakuvia yms. Muutaman viikon päästä olin jo täysillä mukana odottamassa kolmatta poikaamme. Ja nyt oikeastikin tuntuu että jos meille vielä neljäs tulisi niin toivoisin ehkä enemmän poikaa koska muuten joutuisin luopumaan kaikista ihanista poikien vanhoista vauvavaatteista. Eli itselläni ainakin tämä on jotenkin oudosti yhteydessä siihen että suren tavallaan jo isommaksi kasvaneita vauvojani. En tiedä tajuaako kukaan mitä tarkoitan.28
Otan osaa. Minäkin kärsin pitkään lapsettomuudesta ja olisin antanut mitä vain saadakseni lapsen, mitä vain! Silti tunsin pettymystä toisen lapseni sukupuolesta. Se, että tuntee sellaisia " turhia" murheita " turhista" asioista, ei tarkoita, ettei lapsi olisi mittaamattoman arvokas. Kyllä hän on, ihan jokaiselle äidille. Sinä koit tuollaisen tragedian, muttet tiedä, mitä tuntisit ilman sitä. Katsot tätä asiaa nyt omasta perspektiivistäsi, mutta me olemme kaikki kovin erilaisia ja erilaisin kokemuksin varusteltuja. En usko, että sinä olet äitinä välttämättä parempi kuin sellainen, joka on kokenut pettymystä lapsen sukupuolestai tai ammatinvalinnasta tms pinnallisesta. Ne ovat yksittäisiä ajatuksia eivätkä määritä koko äitiyttä.t. kahden ivf-pojan äiti
28:lle
Lapsen menetys on varmasti maailman kamalin asia ja nämä sukupuoliasiat ovat pientä sen rinnalla.Mielestäni minulla on kuitenkin oikeus tunteisiini siitäkin huolimatta, että monet ovat kohdanneet kamalia asioita.
En mistään hinnasta antaisi tätä odottamaani poikavauvaa pois ja olen raskautunut hormonihoitojen avulla.
Olen siis kovasti tarkoituksella ja vaivalla saattanut itseni tähän tilaan! :)
ap
Pikkuasioista ei saa valittaa, koska JOILLAKIN MENEE VIELÄ HUONOMMIN!
Muistakaa ap:n tuomitsijat tämä ensi kerralla, kun tekee mieli marmattaa epäonnistuneesta istutuksesta vastavalmistuneen talonne pihalla.ehkäpä ap:lle käykin hyin ja lapsi on kaksineuvoinen!
Hullujahan nuo ajatukset ovat, pääasiahan on, että saa elävän vauvan ja terveys on lisäbonus,
senhän jokainen tietää. MUTTA, eihän ajatuksilleen mitään voi ja hyvä niitä on ajatella ja käydä läpi, sillä senkin jokainen tietää, että kun sen nyytin syliinsä saa, sitä rakastaa enemmin tai myöhemmin enemmän kuin mitään muuta ja joka päivä aina vain enemmän! Rohkea olit Ap, kun otit asian esille!Onnea poikavauvan äidille =)
Itselläni on sekä tyttö ja poika. tosin kävin samoja tunteita läpi kun sain tietää odottavani poikaa (ensimmäinen lapsi oli tyttö). Mutta muutaman päivän asiaa " sulateltuani" olin onnellinen pienestä pojasta.Ja mikä onkaan ihanampaa kuin pienen pojan varaukseton rakkaus äitiä kohtaan ja ne kuolaiset pusut ja " äittä" huudot =)
Ja toki tyttömme on myös ollut ihana pienenä (ja on edelleen), mutta tytöt ovat kuitenki erilaisia kuin pojat (ja tämän saman olen kuullut muiltakin äideiltä joilla on myös tyttö ja poika)
molemmat lapsemme ovat yhtä rakkaita enkä kumpaakaan vaihtaisi =)
Aika lähellä meidän lapsen syntymää. Rakenneultrasta on n. kuukausi.
Itse en osaa sanoa kaikkia syitä, miksi niin kovasti toivoin tyttöä. Moni mies on aika etäinen äitinsä kanssa ja useilla miniöillä ja anopeilla on vaikeuksia. Tuollaisia asioita tyttöjen äidit eivät niin usein kohtaa. Kaikki kummilapsenikin ovat sattumalta tyttöjä. Ehkä pelkäänkin, osaanko olla niin hyvin pojan kanssa.Minä olen myös ajatellut, että olisin halunnut tytölleni siskon! Vaikka eivät kaikki sisarukset ole läheisiä, mutta mielessäni kaikenlaisia unelmia olen vissiin maalaillut =)
23
Vierailija:
Lainaus:
Onnea tulevasta pojasta ja kiitos viisaista sanoista :)
Meidän pojan pitäisi syntyä kesä-heinäkuun taitteessa.
Olen pohtinut, että oma tyttölasten kaipuuni saattaa juontaa siihen, että minulla ei ole laisinkaan siskoja. Yksi isoveli löytyy, mutta ikäeroa meillä on todella paljon. Olin lapsena kateellinen kavereiden siskoista ja heidän läheisistä väleistään. Olisi se näin aikuisenakin mukavaa jakaa asioita oman siskon kanssa, jos sellainen olisi.
ap
Onnea tulevasta pojasta ja kiitos viisaista sanoista :)
Meidän pojan pitäisi syntyä kesä-heinäkuun taitteessa.
Olen pohtinut, että oma tyttölasten kaipuuni saattaa juontaa siihen, että minulla ei ole laisinkaan siskoja. Yksi isoveli löytyy, mutta ikäeroa meillä on todella paljon. Olin lapsena kateellinen kavereiden siskoista ja heidän läheisistä väleistään. Olisi se näin aikuisenakin mukavaa jakaa asioita oman siskon kanssa, jos sellainen olisi.
ap
23: niin ja monista pojista tulee runkkareita...
kukapa poikia haluaisi.Voi eih, pettymyksen?
Ap, pieni ihana vauvan tuoksuinen poikavauva on kaikkea mitä ihminen voi toivoa!Ok, en mäkään jaksa noita nyyh kun saisin edes jonkun lapsen juttuja, mutta silti. Mieti nykyisä lapsiasi. Onko sillä oikeasti nyt niiiin suurta eroa oletko äiti pojalle vai tytölle? Jokaiseenhan suhde on omanlaisensa, mutta sen ei tarvitse olla sidoksissa sukupuoleen. Itse en ainakaan koe näin tytön ja pojan äitinä.
Nyt tiedät vauvastasi enemmän, hän on poika. Aloita tutustuminen, tai jatka tutustumista, nyt tähän mikä on tulossa. Nauti raskaudesta, viimeisestäsi (?), ainutkertaisesta.
Voimmehan me äidit suunnitella ja toivoa, ja kuitenkin yleensä otamme sen täydellä rakkaudella vastaan mikä tulee, oman lapsemme! Nyt ja tulevaisuudessa, syntymässä ja yhteisessä elämässämme.
Äläkä ole liian ankara itsellesi!
mulla on samanlaisia tuntemuksia kuin ap:llä
mulla on 3poikaa. Ja olen aina halunnut vain ja ainoastaan tytön. En kuvitellut koskaan saavanikaan mitään muuta kuin tytön. Mulla ei ole sisaruksia ja olen aina ollut kateellinen siskoksille ja äiti-tyttöpareille. Oma äitini oli tosi vanha kun sai minut ja siksi aivan eri aaltopituudella kanssani. Aloitin lapsen teon nuorena juuri tämän syyn takia. Toivoin saaavani tytön mutta kun ei, niin ei. Tekisi mieli yrittää vielä kerran jos saisin tytyön...Minä olen myös miettinyt näitä
äiti-poika suhteita aikuisena. Harva kaverini vie lapsiaan ensisijaisesti miehen vanhemmille hoitoon, tai soittaa kysyäkseen neuvoa anopilta.Sen sijaan omaan äitiin tukeudutaan tilantteessa kuin tilanteessa.
Ja sen ajatuksen haluan ehdottomasti oikaista, että toivoisin jotakin täydellisempää prinsessaa kuin mitä tyttäreni ovat. Tulipa paha mieli.
Lähinnä tarkoitin sisko-kirjoituksella sitä, että toivoin omille tyttärilleni siskoja, joita olen itse kaivannut.
Nyt taidan mennä nukkumaan ja kiittää milenkiinoisesta keskustelusta.
Hyvä, että mielipiteitä on monia :)
ap
kuules, ootko miettinyt sitä et miten kiva sun lapsille on et
heillä on veli-veli ja sisko-sisko suhteita veli-sisko suhteiden lisäksi, eikä pelkästään veli-sisko ja sisko-sisko suhteita. :)täs uus näkökulma odotukseen!
onnea!!
Mieheni äiti on ainakin todella läheinen lapsiemme kanssa, on paljon enemmän tekemisissä lapsiemme kanssa kuin minun äitini.
Mahdollisuus on annettava muullekin kuin omalle äidilleen, miniät ovat aikamoisia vallankäyttäjiä myös.Ehkäpä pojasta tulee homo, niin on sitten ainakin vähän neitimäinen. Tykkää vaatteista ja lähtee sun kanssa shoppailemaan.
Mä myönnän
toivoneeni tyttöä esikoistytön seuraksi. Koska itselläni on läheinen suhde siskooni. No, poika sitten tuli. Jotenkin se vaan harmittaa. Varsinkin kun kaikki muut ympärilläni tuntuvat nyt saavan vain tyttöjä. MUTTA tuo harmitus ei yhtään vähennä rakkauttani tätä ihanaa poikaa kohtaan, joka nytkin tuhisee sylissäni.Ja mulla on tapana sanoa että jos valittaa pikkuasioista niin se on merkki siitä että asiat on hyvin. Ja tosiaan, aina löytyy joku jolla menee huonommin eli loppujen lopuksi aika harvalla olisi syytä valittaa yhtään mistään...
ookei
Näin sanoit: Äidin ja pojan suhde on myös erilainen, kuin äidin ja tytön.Mun mielestä nimenomaan vastakkaista sukupuolea olevan lapsen kanssa on tavallaan tiiviimpi suhde. Pelkäätkö hyvää lapsisuhdetta nyt kun pojan saat?
Minä soitan ennemmin anopille kuin äidille ;)
anopillani ei ole yhtään tytärtä kuten ei minullakaan, mutta välit poikiin on läheiset. Itse tultuani poikien äidiksi olen saanut opetella paljon uusia juttuja, ja toivon että se yhdessä tekeminen ja muu kantaa tulevaisuudessakin. Tyttöä toivoin, mutta olen todella onnellinen siitä, että sain tulla juuri omien lasteni äidiksi.Miksi te haluatte vain tyttövauvoja?
Mikään ei ole ihanempi kuin pieni pullukka poikavauva, pippeli taivastakohden sojossa=)Riippuu täysin luonteista, kumpaan on läheisempi suhde.
Vierailija:Lainaus:
Näin sanoit: Äidin ja pojan suhde on myös erilainen, kuin äidin ja tytön.
Mun mielestä nimenomaan vastakkaista sukupuolea olevan lapsen kanssa on tavallaan tiiviimpi suhde. Pelkäätkö hyvää lapsisuhdetta nyt kun pojan saat?
Näin sanoit: Äidin ja pojan suhde on myös erilainen, kuin äidin ja tytön.
Mun mielestä nimenomaan vastakkaista sukupuolea olevan lapsen kanssa on tavallaan tiiviimpi suhde. Pelkäätkö hyvää lapsisuhdetta nyt kun pojan saat?
Joidenkin kanssa vaan synkkaa paremmin. Ei siinä ole kovinkaan paljon sukupuolella merkitystä.
Tosin on havaittu, että äidin ja tyttären, äidin ja pojan ja isän ja tyttären välinen suhde on paljon useammin läheinen kuin isän ja pojan. Korjatkaa toki, jos olette törmänneet tuoreisiin tutkimustuloksiin.
Mites sun miehen kanta asiaan on?
Tai anna mä arvaan " ei sillä oo mitään väliä" . Miksi oi miksi miehet osaa, pystyy olemaan niin paljon rennompia kaikkien asioiden suhteen kuin me naiset jotka nyt parutaan tällaistakin asiaa että tuleekohan sieltä poika vai tyttö. Ja ap sinua en ymmärrä yhtään meinaa sullahan on jo 2 tyttöä. Niitä naisia joilla ei ole yhtään tyttöä tai poikaa niin ymmärtäisin vähänkin että haluavat toista sukupuolta myös.Lähetä miehelles terveisiä! Edellinen 1 2 Seuraava Viimeinen
Uutta meidanperhe.fi:ssä
Uusimmat keskustelut
- > Hormoonikierukka
- > Onko kukaan läheisenne menehtynyt syöpään? Minkälaiset olivat viimeiset vaiheet? Mikä syöpä?
- > Minne mennä marraskuussa?
- > Minkälainen koira on Belgianpaimenkoira ?
- > haluatko kysyä sossulta / toimeentulotuesta?
- > saunon alasti appiukkoni kanssa
- > Mitä tarkoittaa lyhenne KVG??
Uusimmat blogikirjoitukset
© Sanoma Magazines Finland Oy - käyttöehdot
