Keskustelut

« Takaisin keskustelujen etusivulle

---

Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä

» Aikuisten oikeasti

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

Vierailija - 16.6.2009 20:26  (1/45)

Onko järkeä viedä pieni (alle 5 v.) lapsi ulkomaille

Ymmärrän, jos lähtee perheen mukana, jossa isoja sisaruksia, mutta miksi lähteä tuon ikäisen kanssa varta vasten kauas? Eihän se tee eroa lähistön uimarannan ja Goan välillä, plus maksaa ja on hankalaa.

Vastaukset

Vierailija - 16.6.2009 21:11  (2/45)

Miten niin hankalaa?

Meillä on kaksi alle 5-vuotiasta lasta ja ei meidän ulkomaan reissu ollut kyllä yhtään kotimaan lomareissua hankalampi. Ehkä jopa helpompi, koska kenenkään ei tarvinut ajaa autoa. Mentiin aina valmiiseen pöytään syömään. Saatiin keskittyä ihan vaan lomailuun perheen kesken.
Lentokoneessa matkustaminen, uima-altaissa ja meressä uiminen, lämmin ilmasto, hotellissa majoittuminen, vieraan kielen ja erilaisten ihmisten näkeminen ym ym olivat kaikki lapsille suuria elämyksiä.

Vierailija - 16.6.2009 22:45  (3/45)

no siksi että vanhemmat pääsee matkalle

ei kai kukaan jonnekin Intiaan lähde juuri lapsen takia. Lapsille riittää suomalaiset puuhamaatkin, mutta vanhemmista niissä on tylsää.

Vierailija - 17.6.2009 8:48  (4/45)

Miusta ei ole järkevää

lähteä pienten lasten kanssa ulkomaille varta vasten. Kaikki ylimääräiset rokotukset yms. rasittavat jo pienen kehoa. Ja itse en kyllä edes haluaisi pienten lasten kanssa mihinkään ulkomaanmatkalle. Ja eihän ne siitä edes muista mitään. Nyt voisin ajatella esikoisemme kanssa ulkomaanmatkaa (5v.), hänkin saisi siitä jo jotain irti, mutta kuopuksen kanssa en matkaa kokisi kovin rentouttavaksi. Tätä mieltä itse olen, tähän saakka on riittäneet mummolamatkat ja mökkireissut, joista nauttii koko perhe (ja äitikin saa välillä levätä). Ja meille riittää lähellä oleva uimarantakin, vielä kun itse en edes auringossa voi juurikaan oleskella.
Kyllä nuo ulkomaanmatkat taitavat olla enemmän aikuisten intresseissä kuin pienten lasten.

Ja tiedän, olen aika jyrkkä tässä, ja mieheni suku ei asiaa ymmärrä (mies jo vähitellen tullut samaan tulokseen kanssani vilkkaan ja tempperamenttisen kuopuksemme syntymän jälkeen). En ole itsekään mistään jäänyt paitsi, vaikka en alle kouluikäisenä ulkomailla ollut käynytkään, pääsin sitten myöhemmin sitäkin enemmän matkustelemaan.

Vierailija - 17.6.2009 8:58  (5/45)

Minua aina huvittaa

nuo kommentit "lapsi ei siitä mitään saa eikä muista". Meidän 4-vuotias muistaa yhä pilkuntarkkaan ensimmäisen etelänreissunsa 2-vuotiaana: millainen oli uima-allas, millaisia pehmohahmoja hali (Bamse-hotelli), mille rannalle tuttinauha unohtui jne. Sen jälkeen on tehty toinenkin reissu, nyt 4-vuotiaana. Siitä vasta jauhetaankin ja kuvia katsellaan. Syksyllä taas matkaan, ja uimalasit on päässä päivittäin :). Varmaan riippuu myös paljon siitä kenen ehdoilla reissu tehdään, kuinka pitkä lento, millainen majoitus jne. Meillä on menty lasten ehdoilla ja kaikki on mennyt mainiosti. Myös nuoremman 1-vuotiaan kanssa - hui sentään ;). Mitään yimääräisiä rokotteita ei muuten tarvitse esim. etelä-Eurooppaan. Rentoa asennetta sen sijaan kylläkin, vaikka arki on periaatteessa ihan samanlaista reissussa kuin kotonakin.

Vierailija - 17.6.2009 9:04  (6/45)

Itse en lähtisi juuri siksi

että se minun arkeni ei eroa millään tavalla ulkomaanmatkalla, ja itse en jaksa viikkoa istua uima-altaan äärellä. Ei kyllä tarvitsekaan, kun päivän olen auringossa (ja vaikka kuinka suojattuna) niin pamahtaa kolmen päivän migreeni päälle. Ja en kyllä raaski niitä vähiä rahoja tuhlata edes tuollaiseen. Meillä nautitaan tosiaan noista mummölareissuista enemmän. Mutta kukin tyylillään.
Olen sen verran itsekäs, että ulkomaille haluan lähteä mieheni kanssa kahden ja se ei kylläkään ole sitten mikään rantaloma, pidän enemmän kaupunkilomista.

Minua puolestaan ärsyttää ulkomaanmatkailijat, jotka eivät millään voi hyväksyä sitä tosiasiaa, että kaikilla ei ole tarvetta käydä joka vuosi ulkomailla, saatikka jossain rantalomakohteessa. Toivoisin tässäkin asiassa hyväksyntää puolin ja toisin. Kukin tyylillään...

Vierailija - 17.6.2009 9:05  (7/45)

Ei erota ei

mutta vanhemmat erottaa ;) eli toki suurimmaksi osaksi oman matkustushalun takia me ainakin ollaan ulkomailla pari-kolme kertaa käyty. Hankalaa se ei ole lasten kanssakaan. Ja kyllä lapset muistaa vielä vuotta myöhemminkin kertoa, että "siellä Saksan eläintarhassa tai Ruotsin huvipuistossa oli...". Ja hienointa meidän lasten mielestä on asua _hotellissa_. ;)

Jos on varaa (meillä joudutaan vuosittaista lyhyttäkin matkaa varten erikseen säästämään, mutta pidämme sitä sen arvoisena) ja halua (sitä löytyy), niin miksi ei matkustaisi lasten kanssa? Ehkä eivät kymmenen vuoden päästä enää muista näitä reissuja, mutta en mä itsekään kaikkia matkojani enää muista muuten kuin että onpa tullut tuolla joskus käytyä.

Vierailija - 17.6.2009 20:47  (8/45)

Meidän 5v on tehnyt 4 etelänmatkaa ja 5. varattuna syksyksi.

Ollaan matkustettu miehen kanssa ennen lasta noin 10 etelänmatkaa hiukka eksoottisempiin kohteisiin.

Nyt lapsen kans Kanarialla ja Kreikassa. Upeita matkoja kaikki ovat olleet mutta ehdottomasti parhaita matkoja nämä lapsen kanssa.

Meille matkustus on koko perheen harrastus ja harrastukset saa myös maksaa;)

Vierailija - 17.6.2009 21:15  (9/45)

Kyllä munkin lapsi on saanut hyviä muistoja

etelän matkoista, usein kyselee että koska lähdetään taas lentokoneella.

Vierailija - 17.6.2009 21:17  (10/45)

Me ei harrasteta aurinkorantalomia, mun pääni ei kestä liikaa aurinkoa.

Ulkomailla olemme käyneet silti vuosittain siitä lähtien kun poika oli 2v. Kohteet on valittu lapsen iän mukaan ja aina on mukana ollut joku aikuisiakin kiinnostava kohde.

Olemme kiertäneet paljon mm. Iso-Britaniaa. Meitä kiinnostaa kovasti historia, joten linnoja ja raunioita olemme tutkineet paljon. Englannissa on usein satuttu johonkin linnaan sopivasti jonkun tapahtuman aikaan, joten ritareita ja muuta lapsen mieleen sopivaa nähtävää on aina riittänyt.

Poika on nyt 8v ja juuri hiljattain hän muisteli ensimmäisiä matkoja, kun kävimme katsomassa Roomalaisten linnoitusten raunioita. Poika muisti uskomattoman paljon pieniäkin yksityiskohtia siltä matkalta.

Vierailija - 22.6.2009 14:24  (11/45)

Tulin juuri kolmannelta matkalta

2 vuotiaan poikani kanssa. Ja kyllä lapsellekin matka on elämys ja ero on iso uiko etelän lämpimissä vesissä vai lähirannan kylmässä vedessä. Myös lentomatka on kovasti odotettu elämys jonne taas haluaisi uudestaan. Hakalan? Itse en ainakaan koe hankalaksi. Yksi matkalaukku, jossa on molempien tavarat ja rattaat. Reppu selkää, jossa on koneessa tarvittavat tavarat. Myös pienet lapset kaipaavat lomaa!

Vierailija - 22.6.2009 14:58  (12/45)

Itse lapsena matkustellut

Enpä tiedä kuinka hankalaa vanhemmillani oli "raahata" minua mukanaan ulkomailla, mutta kyllä olin jo alle 5-vuotiaana matkustellut. Ensimmäiset kerrat äidin masussa... ;)

Itselleni on matkoista jäänyt ihanat ja hauskat muistot; tunnen todella, että ulkomaan reissut alle (ja yli) 5v. ovat rikastuttaneet elämääni.

Lentokokeessa oli parasta kun sai puuhapussin lentoemolta ja joskus pääsi ohjaamoonkin tutustumaan.

Vierailija - 22.6.2009 15:54  (13/45)

Matkailu avartaa aina, myös aikuisia.

Meidän perheemme on aina matkustellut, myös vanhempien työn puolesta. Lapset ovat kulkeneet mukana mahdollisuuksien mukaan. Ensimmäinen etelänmatka tehtiin esikoisen ollessa 3 kk. Tosin asuimme silloin ulkomailla ja etäisyydet olivat lyhyitä. Oli ihanaa vaihtelua minulle kotiäitinä päästä miehen työreissuille lasten kanssa mukaan.

Täältä Suomesta käsin reissaaminen on aina vähän työläämpää ja nyt pitää huomioida lasten koulukin oman työn ohella. Olen silti sitä mieltä, että reissaaminen avartaa aina ja matkustelen mielelläni koko perheen kanssa. Eilen tultiin viimeisimmältä reissulta kotiin!

Vierailija - 22.6.2009 22:40  (14/45)

kyllä pikkuisillakin on muistoja

Meillä ennen 2 vuotis päivää lentomatkoja oli 32 kpl takana, niin koti- kuin ulkomaankin lentoja(eurooppa,afrikka,pohjois-amerikka, karibia). Lento sinänsä on ollut juniorillemme kokemus. Hän kyllä muistaa ne alle 2 vuotisen matkatkin.

Ihmettelen ap:n asennetta.Uskallan väittää, että mitä pienempi lapsi mukana sen helpompaa ulkomaan reissaaminen on vs. kotimaan reissut.

Väitätkö etteivät suomen lomakohteet, puuhamaat yms maksa mitään.

Juuri suunnittelmme elokuuksi lomamatkaa. Säästäisimme noin 500 euroa,jos lähtisimme 3 viikoksi ulkomaille. ko. summalla ei kotimaassa matkailla kuin 1,5 viikkoa. Olemme tällä kertaa silti päätymässä kotimaan reissuun, ja sitten syksymmällä teemme ulkomaanreissun.

Ehkä se on myös siis raha kysymys, koska etelään pääsee halvemmalla kuin kotimaassa.

Vierailija - 23.6.2009 13:30  (15/45)

Minä en varta vasten menisi pienen kanssa

ulkomaille, mutta toki ymmärrän jos itse on innokas ulkomaanmatkailija, niin ei pieni lapsi este ole.
Me ei kyllä matkusteta ihmeemmin kotimaassakaan. Lapset kun haluavat toistaiseksi aina isoisän mökille tai mummilaan. Isoisän mökillä on vettä ympärillä ja touhua riittää, voi kalastaaa, saunoa, uida, veneillä yms. Mökiltä voi tehdä mielenkiintoisia auto- tai veneretkiä erilaisiin kivoihin ja lapsiystävällisiin paikkoihin. Mummila taas sijaitsee kaupungissa, jossa on hyvä maauimala, hiekkaranta, jätti-iso leikkipuisto (lastemme suosikkipaikka) jne. Eli meillä on vielä aika ilmaiset huvitukset lapsilla, vanhin on vasta 5-vuotias. Ja meidän kodin lähelläkin on kivoja paikkoja joissa retkeillä.

Huvipuistot ja ulkomaanmatkat saavat vielä odottaa. Ja itsekin rentoudun parhaiten mökillä tai oman äitini soppien ääressä:)

Vierailija - 5.7.2009 16:04  (16/45)

Koko kysymys jotenkin hämmentää minua.

Kyllähän perheissä tehdään juttuja muistakin syistä kuin vain lapsen parhaaksi - siis mielestäni lasten tulee myös sopeutua aikuisten elämään, harrastuksiin ja kiinnostusten kohteisiin (kuten vaikkapa matkailuun). Miksi aikuisten tarvitsisi luopua matkailusta vain, koska se ei ole lapselle välttämätöntä, kun se ei ole haitallistakaan? Lapsiperheessä lasten ehdoilla, toki - mutta ei sen tarvitse tarkoittaa pelkkää mökkirannan ja Puuhamaan tyranniaa.

Omat tenavani ovat reissanneet vauvasta saakka ja käyneet jo kolmella mantereella, ja aina on ollut hauskaa. Varhaisimpia matkoja eivät lapset tietysti itse muista, mutta onhan äidin ja isänkin muistoilla ja rentoutumisella arvonsa? Ihanaa oli patikoida Kreikassa pikkuvauva kantoliinassa, ja koululaiseni muistaa edelleen parivuotiaana tekemänsä matkan höyryjunalla Unkarissa.

Pakkohan ei ole matkustaa, enkä edes suosittele sitä perheille, joissa matkailu aiheuttaa vain stressiä ja kaaosta. Mutta jos se on vanhemmille tapa irrottautua arjesta ja iloita hetkestä yhdessä lasten kanssa, niin siitä vaan.

Vierailija - 10.7.2009 21:15  (17/45)

Eihän siinä

mitään järkeä sinänsä ole tai ei ole mitenkään välttämätöntä, mutta tuskin siitä haittaakaan on jo perhe itse sitä haluaa. Eikö sekin ole jokaisen perheen itsensä päätettävissä haluaako matkustella?

Vierailija - 11.7.2009 18:09  (18/45)

Jokainen vanhempi tekee ihan itse omat ratkaisunsa perheensä suhteen.

Minun ei tarvitse kyseenalaistaa muiden perheiden tekemiä valintoja ja itse teen omat valintani mieheni kanssa omaa perhettä koskien. En ymmärrä AP:n pointtia ?

Vierailija - 11.7.2009 23:00  (19/45)

Reissaajalla on reissaajan mieli.

Minun lapseni (2v, 4v, 7v) ovat kaiketi tottuneet pitämään normielämänä sitä, että talvisin ollaan muutama viikko Kanarialla ja toukokuussa lähdetään kuukaudeksi Eurooppaan autoilemaan ja leirintäalueilemaan ennen kuin kesä Suomeen todella tulee.

Eivät he taatusti noita reissuja tarvitse, eivätkä niistä aikuisena paljoakaan muista, mutta eihän se ole se pointti! Meidän perheessä mennään siksi, että minulla on tällä hetkellä aikaa ja varaa elää muuallakin kuin räntä-/vesisateessa max +10 asteen lämpötilassa.

Ja lasten ehdoilla me reissataan, eli ihan perusarkea me elellään ja mikäpä siinä kun lämpöä ja aurinkoa riittää!

Vierailija - 12.7.2009 13:46  (20/45)

Olen samaa mieltä.

Lisäksi meillä lapsetkin ovat nauttineet ulkomaanreissuistaan todella paljon. Eräälle pitkälle viikonlopulle otettiin tuolloin vauvaikäinen kuopus mukaan, ja mummon hoiviin jäänyt esikoinen tuolloin 3,5-v puhui seuraavan vuoden siitä, kuinka hänet oli jätetty kotiin. Urputus loppui käytännössä vasta seuraavaan matkaan, jolle lähdettiin koko perheen voimin. :) Siitä matkasta puhuttiinkin seuraava vuosi.

Vierailija - 14.7.2009 11:14  (21/45)

Kai se on ihan perheen kulttuurista kiinni

Me on tykäty matkustaa lasten kanssa, toinen oli ekalla ulkomaanmatkalla 6 kk, ja kuous vasta 4 kk. Matkat meni tosi hyvin, äiti sai levätä viikon ruoanlaitosta ja nauttia lämpimistä keleistä tammikuussa =) Eihän ne vauvat matkoista mitään muista, mutta rentoutunut äiti muistaa. Tuonkin jälkeen ollaan vähintään kerran vuodessa matkustettu Kanarialle, lentokoneessa on lasten mielestä aina kiva matkustaa!
Itse haluan reissata, eikä lapset ole siihen este. Meilläkin on suht vilkkaat lapset, mutta kun matkalla ollaan, tehdään juttuja lasten ehdoilla, niin hyvin on sujunut.
Eikä siellä Kanariallakaan tarvii päiviä uima-altailla auringossa maata, se on omasta mielikuvituksesta kiinni, mitä haluaa tehdä, nähtävää kyllä riittää!! Itsekään en ole mikään auringonpalvojatyyppi, viihdyn mielummin varjossa, mutta on kiva että on lämmintä!

Vierailija - 31.7.2009 15:42  (22/45)

ei se meillä ainakaan riesalta tunnu

Meille on nautinto olla matkalla. Ei sinänsä päämäärään pääseminen vaan oleminen matkalla on se pointi. Meillä 4 alle kouluikäistä ja ei koskaan ole ollut ongelma pakata ja purkaa tavaraoita. melkein kaikilla mantereilla olemme käyneet koko perheellä.

Eipä noi muksut ole siitä kärsineet vaan päinvastoin nauttineet kovasti. kivoja muistoja ja ihania ystäviä ovat saaneet ympäri maailman

Vierailija - 6.8.2009 9:16  (23/45)

Lasten takiako vanhemmat elävät, lomailevat ja matkustavat?

Eivätkö itsensä yhtään?

Vierailija - 6.8.2009 11:36  (24/45)

Huvittaa...

Eiköhän ne muistikuvat tule pääosin valokuvista ja vanhempien toistamista kertomuksista noille alle 5 vuotiaille? Tuskin muuten niistä mitään muistoa on.

Meidän ekaluokkalainen on päässyt matkustelemaan ihan pienestä pitäen vanhempien mukana ulkomaillakin. Ei se ole sen vaikeampaa kuin kotimaan matkailukaan.

Vierailija - 17.8.2009 21:29  (25/45)

Onko ne konkreettiset muistikuvat sitten niin tärkeitä?

Mä ainakin näen sen niin, että nähdyt ja koetut asiat muokkaavat lapsen mieltä laajemmalla skaalalla. Matkailu avartaa, kuten sanotaan.

Jos selkeät muistikuvat on se kriteeri matkustamiselle, niin mua ei olisi tarvinnut ennen murrosikää viedä mihinkään, koska muistikuvat lapsuudesta on aika haperoita ja yläasteeltakin muistan vain pikkujuttuja selvästi. Mun pää on sillä tavalla hassu. :)

Vierailija - 28.5.2010 17:39  (26/45)

ei kauas

En ymmärrä minäkään miksi lähteä noin pienen kanssa kauas. Oman maankin hiekkasärkät vastaa ihan saman kuin kaukomatkan rannat. Eikö sitä mitenkään raaski jättää mummolaan hoitoon jos välttämättä itse haluaa sinne kauas. Säästyy kanssamatkustajienkin hermot. Edellinen 1   2  Seuraava  Viimeinen