Keskustelut

« Takaisin keskustelujen etusivulle

---

Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä

» Aikuisten oikeasti

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

meidän_perhe - 20.11.2009 8:12  (1/8)

Toteutuvatko lapsen oikeudet Suomessa?

Hyvää lapsen oikeuksien päivää kaikille!

Tänään vietetään lapsen oikeuksien päivää. Miltei kaikki maailman valtiot ovat hyväksyneet YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen, jonka mukaan lapsella on oikeus suojeluun, oikeus hoivaan ja oikeus tulla kuulluksi.

Toteutuvatko lapsen oikeudet meillä Suomessa? Lapsen oikeus tulla kuulluksi ei tarkoita, että päätösvalta lapsen asioista olisi lapsella, mutta kuuntelemmeko me oikeasti lastemme mielipiteitä?

Vastaukset

Vierailija - 20.11.2009 11:04  (2/8)

Avioeroissa lapsen oikeudet eivät toteudu

Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa mutta erotilanteissa lapsi otetaan valtataistelun pelinappulaksi, välineeksi kostoon ja kiristykseen, ja silloin lapsen oikeudet eivät todellakaan toteudu.

Lisäksi lapsen harteille laitetaan päätös tapaamisista. Se ei todellakaan ole apsen oikeuksien toteutumista. Aikuiset tekevät päätökset ja annetan lapsen elää lapsen elämää.

Petri Karjalainen - 21.11.2009 10:35  (3/8)

Ei toteudu

Tämä todistaa sen:

http://www.facebook.com/home.php

Vierailija - 21.11.2009 23:12  (4/8)

Ei toteudu.

Vaikka on hyvät lastensuojelulait ja järjestelmä sitä varten.. silti liian monet lapset joutuvat elämään huonoissa olosuhteissa ihan liian pitkään. Biovanhempia uskotaan ja kuullaan ihan liian kauan vaikka ongelmat ( päihde tms.) eivät ole hallinnassa eikä muutoksista parempaan ole näyttöä. Samat tietyt lapset saattavat siis olla useaan otteeseen huostassa lapsuutensa aikana, koska laki turvaa aikuisen mahdollisuuden "parantua". Kyllä lapsen kuuluisi saada kaikki mahdollinen turva ja hoiva, joten miksi ei uskalleta tehdä ajoissa kunnon väliintuloa. Onhan eri jos voi kasvaa turvallisesti sijaisperheessä taaperoiästä asti kuin että on ollut heittosäkkinä lastensuojelulaitoksien ja kodin välillä ja se lopullinen huostaanotto tapahtuu vasta kun lapsi on 14v. Ja surullista on se, että lapsihan on aina lojaali vanhemmilleen olivat he millaisia tahansa... ei pieni lapsi tiedä muusta.

Vierailija - 22.11.2009 23:04  (5/8)

Toisen vanhemman oleminen etänä ei ole maailmanloppu

"Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa mutta erotilanteissa lapsi otetaan valtataistelun pelinappulaksi, välineeksi kostoon ja kiristykseen, ja silloin lapsen oikeudet eivät todellakaan toteudu..."

Noh, oikeus molempiin vanhempiin ei toteudu myöskään, kun isä tai äiti kuolee. Traumat lopuksi ikää taatut.

Valitettavasti jatkuvasti lähes kaikkialla lapsen oikeuksia poljetaan. Tsekkaa vaikka

http://www.unicef.fi/LOS_lyhyt

Ja koko sopimus:

http://www.unicef.fi/files/unicef/pdf/Lasten_oik_sopimus.pdf

Vierailija - 23.11.2009 14:32  (6/8)

Mielestäni vanhemman kuolemaa ei voi verrata

siihen tilanteeseen, että erossa lapsi joutuu vanhempiensa pelinappulaksi.

Eikä etävanhemmus ole maailmanloppu, jos lähivanhempi antaa lapsen tavata etää.

Nyytinen - 23.11.2009 22:34  (7/8)

Eivät kaikki vanhemmat edes tiedä...

... mitkä ovat lapsen oikeudet. Ei edes meillä Suomessa.
Lapselle on oikeus omiin vanhempiin. Onko oikeus toteutunut, jos lapsi näkee päiväkotipäivän ja vanhempien työpäivän jälkeen omia vanhempiaan hereillä ollessaan muutaman tunnin? Siinäkö se oikeus on, että lapsi saa arjen ajasta 15 - 20 prosenttia olla omien vanhempiensa kanssa. Siis alle neljäsosan elämästään!

Vierailija - 24.11.2009 13:07  (8/8)

Järki hohoi

Mielestäni tämä hössötys lapsien oikeuksien toteutumisesta 2000-luvun Suomessa on aivan liioiteltua. Luullaanko Suomessa todella, että ennen asiat olisivat olleet jotenkin paremmin?

Vanhemmat erosivat harvemmin, mutta moni lapsi eli sen seurauksena väkivaltaisessa tai muutoin vaikeassa perhetilanteessa. Lapsen sanalla ei ollut mitään painoa. Lapsia kuritettiin fyysisesti ja hyvinkin rajusti – sanottiin, että se joka vitsaa säästää se lastaan vihaa. 5-päiväinen työviikko toteutui vasta 60-70-lukujen taitteessa. Sitä ennen vanhemmat tekivät 6-päiväistä työviikkoa ja ainakin kaupunkien työläisperheissä, joita perheistä suurin osa oli, kummatkin vanhemmat olivat yleensä työssä. Lapset hoitivat toisiaan vanhempien ollessa työssä. Lapset joutuivat oikeasti tekemään pienestä pitäen töitä; erityisesti maalla lapset osallistuivat maa- ja metsätaloustöihin hyvinkin nuorena. Koulu jäi kesken tai lapsi kävi vain sen pakollisen eli kansakoulun. Monet elämän tavalliseen kulkuun liittyvät asiat olivat tabuja. Niistä ei puhuttu edes omille vanhemmille: seksi, kuukautiset, seurustelu, mielen sairaudet, homous – listaa voisi todella jatkaa loputtomiin. Alkoholin kulutuksen mittarit eivät ole verrannollisia, koska vielä muutama vuosikymmen sitten viinan kotipoltto oli paljon yleisempää. Köyhyys tarkoitti sitä, ettei ollut säähän sopivia vaatteita tai aina edes vaatteita ja ruokaa oli niukasti. Oli sotaa ja sotien seurauksena henkisen tasapainon menettäneitä isiä.

Toki on edelleen lapsia, jotka voivat huonosti. Näitä lapsia tulee suojella ja heidän vanhempiaan auttaa, mikäli mahdollista.

Aivan varmasti lasten oikeudet toteutuvat 2000-luvulla paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Nyt kysymme lapsilta miltä tuntuu ja puutumme asioihin mikäli lapsella on paha olla. Elämä on kuitenkin elämää ja siihen kuuluu myös ikäviä asioita.