Keskustelut

« Takaisin keskustelujen etusivulle

---

Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä

» Aikuisten oikeasti

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

meidän_perhe - 17.5.2010 15:31  (1/11)

Millaista on isovanhemmuus nykyään?

Lastemme isovanhemmat ovat usein vielä työelämässä, hyväkuntoisia ja reippaita matkustelijoita. Onko isovanhemmuus kuitenkaan pohjimmiltaan muuttunut?

YLE Olotila kokoaa yhteen ajatuksia isovanhemmuudesta: http://olotila.yle.fi/sisallot/perhe-ja-koti/millaista-isovanhemmuus-nykyaan

Tämän viikon torstaina 20.5. isovanhemmuutta käsitellään Saimi & Jalmari -ohjelmassa, http://tv1.yle.fi/ohjelmat/asia/saimi-jalmari ja YLE Puhe Perheen ajassa: http://www.yle.fi/puhe/paivantasaaja.php?id=3950 .

Mitä sinä toivoisit lastesi isovanhemmilta?

Vastaukset

Vierailija - 17.5.2010 18:14  (2/11)

Isovanhemmuus ei kiinnosta!

Toivoisin lasten isovanhemmilta ihan selkeää läsnäoloa lastenlasten elämässä, mutta mieheni isän ajan vie kaikki vapaaehtoiset urheiluseuroissa toimiminen ettei lapsille jää yhtään aikaa eikä mielenkiintoa. Mieheni äiti on työelämässä, mutta vapaa-ajalla matkustellaan ja käydään ryyppäämässä mökillä ilman lapsia. Tuntuu välillä, että lapset ovat välttämätön paha isovanhempien elämässä ja paras kommentti mitä anoppi sanoi viime kesänä, että ottaa meidän lapsia yökylään, kun jää 5 vuoden päästä eläkkeelle silloin lapsemme ovat 14v., 13v., 7v. ja 6v. eli emme tarvitse enää silloin täysin vieraaksi jääneen mummon apuja!!

Vierailija - 17.5.2010 21:54  (3/11)

Curlingia yhtäällä, ajanpuutetta toisaalla

Meillä melko onnellinen tilanne: Leskeksi jäänyt, eläkkeellä oleva oma äitini on paljon tekemisissä lastemme kanssa. Tulee aina hoitamaan kun pyydetään ja on aina valmis auttamaan. Mutta hän on mielestäni liiankin epäitsekäs. Tekee ihan mitä lapset vain pyytävät, ei komenna heitä koskaan, vaan hellii ja lellii - herkuilla, mehulla, tekemällä kaikkensa ettei lapsille tule koskaan minkäänlaista negatiivista tunnetilaa. Tämä olisi ok, jos tapaisimme mummia 2 krt vuodessa, mutta kun hän on mukana elämässämme lähes viikottain, tuntuu että omat periaatteemme murenevat aina hänen läsnäollessaan. Appivanhemmat ovat niin kiireisiä, että heitä tapaamme paljon harvemmin. Ovat työelämässä, mutta tarjoavat perheellemme mökkireissuja ja kultturelleja tapahtumia. He suhtautuvat mielestäni lapsiin 'tervejärkisemmin' kuin curling-mumminsa. On ihanaa, että isovanhemmat ovat lapsille näin läheisiä, mutta yleisesti ottaen toivoisin heiltä kasvatustueksi tervettä reippautta, ei ääliömäistä lasten halujen edelle asettamista joka asiassa - lapsista kasvaa itsekkäitä tyranneja, jos heille annetaan sellaista esimerkkiä (hieman karrikoiden...:) ).

Vierailija - 19.5.2010 14:13  (4/11)

Mietiskelijä

Välillä huomaan syytteleväni lasteni isovahempia siitä, että he eivät osallistu oma-aloitteisesti tai tarpeeksi perheemme elämään. Vasta viime aikoina olen oppinut huomaamaan, että ehkä heillä on oma ristinsä vielä kannettavana - he eivät osaa olla aivan niin kuin toivoisin, koska esikuvat ja mallit omasta lapsuudesta ovat aivan toiset. Meidän nykyvanhempien elämä varmasti näyttää tosi helpolta verrattuna menneisiin vuosikymmeniin - mutta emmehän me vanhemmat sitä niin koe!

Vierailija - 19.5.2010 15:50  (5/11)

tulevaisuus näyttää

Itse vasta odotan esikoistani, mutta lapsemme isovanhemmilla on jo ennestään lastenlapsia, joten aavistus heidän käytöksestään jo on. Omat vanhempani ovat iloisia tulevasta lapsesta, kyselevät vointiani ja vastailevat kaikenlaisiin kysymyksiin joita pohdiskelen.

Mieheni vanhemmat eivät reagoineet sen kummemmin raskausuutisiin, mutta kertoivat heti asiasta kuultuaan kaikille sukulaisille asiasta. He tiedustelevat yksityiskohtaisesti olot ja neuvolassa mitatut asiat ja kertovat kaiken eteenpäin. Enää en kerro heille juuri mitään koko raskaudesta ja olen ruvennut pohtimaan jo tulevia konflikteja.

Lisäksi heiltä saa kyselemättä lastenhoitoon neuvoja ja ohjeita, jotka poikkeavat huomattavasti nykyisistä näkemyksistä.

Toivoisin isovanhemmilta kiinnostusta tutustua lapsenlapseensa, viettää hänen kanssaan aikaa, mutta myös perheen yksityisyyden ja tapojen kunnioitusta. Isovanhemmat voivat halutessaan auttaa arkisissa asioissa, mutta ei se heidän varsinainen tehtävänsä ole. Saa nähdä millaiset isovanhemmat lapsemme saa.

Vierailija - 19.5.2010 18:23  (6/11)

Isovanhemmat ovat tärkeitä

Isovanhemmat ovat tärkeitä lapsille. Ja jos yhteistyö pelaa, niin myös meille vanhemmille. Olen huomannut, että aika moni äiti on hyvin kriittinen anoppiaan ja appiaan kohtaan. Minäkin olin jossakin vaiheessa. Oivalsin kuitenkin, että liika kriittisyys ei ole hyväksi. Olen rakentanut toimivan yhteiselokuvion vanhempieni ja anopin kanssa. Otan mielelläni hoitoapua vastaan kun he sitä tarjoavat, mutta pyydän sitä heiltä vain muutaman kerran vuodessa. Anopiltani vielä harvemmin, koska hän ei aina muista pitää lupauksistaan kiinni. En puutu siihen kuinka he lapsiani hoitavat, vaan luotan että he osaavat homman - ovathan he omistakin lapsistaan aikoinaan selvinneet. Lasten kanssa keskustelen isovanhemmista ja heidän kasvatustavoistaan enemmänkin. Pyrin positiiviseen sävyyn, mutta toki hymähtelemme yhdessä joillekin asioille ja ohjaan lapsia myös siinä kuinka isovanhempien kanssa kannattaa toimia. Näin minulla pysyy hyvä käsitys siitä mitä isovanhempien luona tapahtuu minun poissa ollessani. Vain muutamasta kasvatukseen liittyvästä ongelmakohdasta olen puhunut vanhempieni ja anoppini kanssa. Silloin olen aloittanut aiheen käsittelyn siitä mitkä lapsen tarpeet sillä hetkellä ovat (esim. Lapsi valvonut isovanhemmilla edellisellä kerralla tosi myöhään. Seuraavalla kerralla sanon, että nyt nukkuminen on tärkeää, koska koulusta on tullut palautetta väsymyksestä tai että on rankka kouluviikko edessä ja tärkeä kouluviikko tulossa).

Mielestäni on tärkeää, että suhde isovanhempiin ei ole vain se, että pitää heitä lastenhoitajana.

Isovanhemmat puhuvat ystävilleen ja sukulaisilleen mielellään lapsenlapsistaan. Siihen en ole puuttunut. Joskus joku sukulainen on taivastellut minulle jotakin lapseni asiaa, jonka kuullut isovanhemmilta. Siihen olen todennut jotakin ympäripyöreää ja vaihtanut puheenaihetta.

Isovanhemmat ovat tärkeitä. Kuitenkin aivan niin kuin mikä tahansa ihmissuhde, suhdetta heihin täytyy hoitaa. Välillä voi olla tarvetta ottaa vähän etäisyyttäkin.

Vierailija - 25.5.2010 10:30  (7/11)

aivan

Vierailija - 10.6.2010 23:27  (8/11)

Isovanhemmuus nykyään

Appivanhempani eivät pahemmin auta lasteni hoi-dossa. (Omiani ei ole enää.) Nalkuttavat kylläkin kun olen liian tiukka, samoin puolisoni joka on ex nykyään minulle. "Luovimalla" selviää = annat periksi lapselle. Koskaan eivät ole kysyneet et-tä, haluatko omaa aikaa/ puolisollesi. Kyllä Vi-ron matkailut kerrotaan ym. Jos kysyn neuvoa/ apu-a esim. harrastuksiin viemisessä niin, vastaus = katsotaan, soita lähemmin ajankohtaa. Keskustaan saatikka kehä-3:n ulkopuolelle ex-anoppi ei lähde viemään ,(+pelikavereit) puhumattakaan. Kimppa-kyyti joskus mahdoton saada. Yö-kyläilyä luvat-tiin lapsille yksi kerrallaaan-menetelmänä, mutta edelleen täyttämättä ja lapset muistavat yhä kuinka isovanhemmat pettivät heidät. Olisi varamummolle ja -vaarille tarvetta.

Vierailija - 11.6.2010 12:20  (9/11)

pyydä kylään ja hoida suhdetta

Ex-miehen vanhemmat eivät varmaan tunne olevansa niin läheisiä kanssasi, että auttaisivat sen takia.

Isoäidille auttamisen pitääkin olla vapaaehtoista. Ex-anopille erityisesti.

Pyydän silloin tällöin ex-anoppiani hoitamaan lapsia ja silloin tällöin hän kysyy voiko ottaa lapset luokseen esim päiväksi tai yhdeksi yöksi. Mielestäni apua ei voi vaatia ja suhteen tulee olla molemminpuolista. Minä esim tilaan ex-enopilleni joka vuosi jonkin lehden, kutsun häntä syömään ja pullakahville silloin tällöin vaikka ei olisikaan mitään erityistä syytä. Joskus soitan hänelle muuten vaan. Hän käy luonani kylässä myös silloin kun lapset ovat isällään. Olen myös tehnyt hänen kanssaan sellaisia asioita, joista hän pitää: vienyt ulos syömään, käynyt kirkossa jne. Hän puhuu paljon omista tekemisistään ja minä kuuntelen. Vastavuotoisesti hän sitten on aktiivinen lapsiini päin.

Exän vanhemmat eivät ole meille mitään velkaa, joten suhdetta heihin pitää hoitaa. On aika itsekästä meiltä vanhemmilta, jos oletamme heidän hoitavan lapsiamme, mutta me emme itse anna heille vastavuoroisesti mitään.

Vierailija - 11.6.2010 19:52  (10/11)

Tjaa eiköhän se ole ihan suvusta riippunut

millaista isovanhemmuus on ollut... Oma isoäitini oli "uratykki"ja toinen eläessään varsinainen taiteilijasielu, ei kumpikaan ole niitä pullaa leipovia ja sukkaa kutovia lämpimiä hahmoja ole ollut. Uratykki-mummo ei osannut edes ruokaa laittaa ja oli siitä ylpeä.

Koska itselläni ei ole ollut sellaista supermamma-tyyppistä isovanhempaa, eivät odotukset lapseni isovanhemmille ole maata mullistavat.

Oikeastaan odotan kaikkein eniten, että he ovat omia itsejään ja suhtautuvat meidän perheeseen luontevasti. Toivottavasti ovat sen verran tekemisissä kuin haluavat, eivät liikaa, eivät liian vähän. Yritän nykyään vähän hemmotellakin, varsinkin omia vanhempiani, he ovat sen ansainneet. Ex-mieheni äiti ja isä oikeastaan ovat tehneet "liikaakin" auttaakseen, tarkoitan, että apu on ollut korvaamatonta ja toivon heidänkin siitä ajasta jotain saaneen irti.

Periaatteessa minun mielestäni isovanhemmilla ei ole velvollisuutta auttaa, vaan itse pitäisi pärjätä. Kaikki sieltä päin tuleva on ihanaa plussaa. Pieniin lapsiin on tietysti vähän hankala luoda etäältä kontaktia, eli tavallaan se tulee vain yhdessäolon kautta. Kuten mun mieheni sanoo "quantity time instead of quality time".

Vierailija - 12.6.2010 20:02  (11/11)

Vastuu vanhemmilla

Toivon, että isovanhemmat kunnioittavat lapsen oamn kodin periaatteita, jos kotona on turvallinen ja järkevä päivärytmi. Pienille ja isommille lapsille tuttu päivärytmi ja tavat luovat turvallisuutta. Näen punaista, jos lyhyenkin kyläilyn aika lapsen päivärytmi sekoitetaan täysin!

Miksi isovanhemmat hemmottelevat lapsenlapset pilalle? Mummot ja vaarit tekevät karhunpalveluksen, kun he sotkevat lapsen päivärytmin ylenpalttisella hemmottelulla. Mummoloissa lapsi syö mitä sattuu ja koska sattuu. Ruokavalio koostuu herkuista, vanukkaista, sokerisesta mehusta, limsasta ja karkeista. Ruoanlaittoa inhoava mummo ruokkii lapsenlapset hampurilaispaikan antimilla tai eineksillä. Kotiruoasta ei ole puhettakaan.

Lapsi saa pelata tietokoneella tuntikausia ja surffata netissä ilman aikuisen valvontaa. Televisiosta saa katsoa - ilman aikuisen valvontaa - mitä ohjelmia tahansa ja yömyöhään. Valvoa saa yömyöhään, pikkutunneille asti. Seuraavana päivänä nukutaan puolenpäivään asti. Kotiin tullessa rättiväsynyt lapsi on vihainen, univelkainen, kiukkuinen ja aggressiivinen - kiitos mummojen "hemmottelun" (:

Hyvät isovanhemmat tukevat perhettä; nimenomaan vanhemmuutta. Äidillä ja isällä on aina vastuu lastenhoidosta ja -kasvatuksesta. Vastuuta lapsista ei saa siirtää isovanhemmille! Isovanhempien ei pidä määräillä ja sekaantua. Usein on helpompi keskustella omien vanhempien kuin appivanhempien kanssa. "Sinun äitisi aina tekee niin!"-syyttelyt aiheuttavat jännitteitä parisuhteeseen. Vastaleivottu äiti voi kokea anopin "hyvät ohjeet" ikäviksi komennoiksi.

Isovanhemmat eivät päätä lapsenlapsen asioista; esimerkiksi kyläilyistä. Vanhemmat päättävät. Jos äiti ja isä eivät anna 1-vuotiasta yksin mummolaan yökylään, turha vinkua ja valittaa. En ymmärrä yökylävouhotusta, jossa jopa vauvaikäisetkin jätetään mummojen hoitoon viikonlopuiksi.