Keskustelut

« Takaisin keskustelujen etusivulle

---

Näille alueille voit kirjoittaa rekisteröitymättä

» Jari Sinkkonen nettivieraana

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

Vierailija - 8.10.2009 17:29  (1/5)

Isovanhempien merkitys lapsille

Luin mielenkiinnolla lokakuun Perhe-lehdessä olleen Jari Sinkkosen vastauksen äidille, joka pohti huonoa suhdetta appivanhempiin. Tässä vastauksessa Sinkkonen kannusti näkemaan vaivaa sen eteen, että suhde appivanhempiin korjautuisi. Perusteluna oli, että isovanhemmat ovat lapselle niin tärkeitä.

Haluaisinkin kysyä, mikä oikein tekee isovanhemmista niin tärkeitä? Mitä lisää he tuovat lapsen elämään? Meillä toiset isovanhemmat asuvat kaukana, tapaamme ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Isovanhemmat ovat jo varsin iäkkäitä, eivätkä oikein jaksa enää touhuta lasten kanssa, vaikka haluaisivatkin. Toiset isovanhemmat asuvat lähempänä, mutta ovat vielä työelämässä. He ovat joskus lapsia hoitaneetkin, muutaman tunnin kerrallaan. He käyvät n. kerran kuukaudessa, omista aikatauluistaan johtuen vasta illansuussa, juuri ennen nukkumaanmenoa. Vierailemme heidän mökillään n. kerran vuodessa. Näiden isovanhempien mielestä lasten nukkumaanmenoajoilla, ruokailuilla, yms. ei ole väliä, vaan lasten tulisi sopeutua isovanhempien elämäntapoihin. Siksi lapset eivät kyläile heidän luonaan ilman vanhempia. Kuulumisia nämä isovanhemmat eivät soittele, toiset kyllä. Lapset ovat nyt 2- ja 4-vuotiaita.
Oma arkemme töissäkäynteineen, päiväkoteineen, kotitöineen ja harrastuksineen on sujuvaa ja mukavaa, mutta aikataulutettua. Viikonloput on ihana varata lepäämiseen ja kotitöiden tekemiseen. Mielestäni perheemme on tasapainoinen.
Mitä lisäarvoa lasten elämään isovanhemmat voisivat tuoda? En itse jaksaisi aktiivisesti ryhtyä lisäämään lasten vuorovaikutusta isovanhempiensa kanssa, kun aloitetta ja joustoa isovanhempien puoleltakaan ei eri syistä löydy.

Vastaukset

Vierailija - 22.10.2009 12:40  (2/5)

Isovanhempien merkitys

Maalaisjärjellä ajatellen turha kai väkisin vängätä, ellei mukavaa ja mutkatonta suhdetta isovanhempien ja lasten välillä luonnostaan synny... Itselle aikanaan toinen mummu (se joka asui samassa taloudessa) oli hyvin tärkeä ja läheinen. Toista taas tapasimme suht usein, mutta ei ollut kiinnostunut minun asioistani. En muista istuneeni hänen sylissäänkään koskaan.

Näin aikuisena (ja äitinä) kokisin hyvin surullisena, ellei oma poikani saisi nauttia sukupolvien välisestä rikkaudesta. Meillä on jäljelläkin enää vain mummot. Toinen ei pääse itse minnekään, mutta pyytelee kylään useasti.
Ei tietty ole lapsen syy, eikä vanhempien, jos isovanhemmat ovat välinpitämättömiä. Sanoisin, että tässä suuren menetyksen kokevat ne isovanhemmat....Mutta jos vain aikuisten välit ovat huonot, ei taas lapsen pitäisi siitä kärsiä. Niin suuri rikkaus on kuitenkin eri ikäisten läheisten yhdessäolo.

Vierailija - 27.11.2009 13:19  (3/5)

Kuka etusijalle?

Keskustelussa lasten ja isovanhempien suhteesta tulisi aina etusijalle laittaa lapsi. Keskusteluista paistaa usein vanhempien pelko omasta asemastaan ja omien tunteiden asettaminen kaiken yläpuolelle. Vnahemmat osaavat olla kauhistuttavan itsekkäitä myös kun kyseessä ovat omat lapset.

Vierailija - 11.3.2010 12:47  (4/5)

mun mielestäni...

itse en ymmärrä sitä että jos on isovanhemmat jotka oikeesti välittä ja ovat saaneet olla lapsen elämässä mukana vaan yhtäkkiä diskataan syrjään. joskus jopa niin ettei mitään syytä vaan ilmoteta vaan sanotaan että ei huolita yhteydenpitoa.
itse kaipasin lapsenakin sitä että itselläni olisi ollut vaari kun molemmilta puolilta he kerkesivät kuoleen ennen syntymääni ja siksi pidän suorastaan lapsen pahoinpitelynä sitä että jos on rakastava isovanhempi(en nyt tarkota niitä ääritapauksia joissa isovanhempi on alkkis tai vastaava) niin hän ei saa osallistua millään tavalla lapsen elämään koska äiti tai isis sanoo niin!
luulisin että lapsi itse osaa päättää kasvaessaan mitä mieltä on isovanhemmistaan kun oppii ne tuntemaan!!

Vierailija - 11.3.2010 14:45  (5/5)

Komppaan sua 4!

Kyllä lapsen kuuluu oman identiteettinsä takia tuntea myös isovanhempansa, sekä isän että äidin vanhemmat.

En ymmärrä, mikä nykyajan vanhempia vaivaa kun lapselta halutaan katkaista kaikki ihmissuhteet, jotka ovat osa lapsen geeniperimää.