Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Sivut

Kommentit (29)

Olen aina ollut jotenkin alavireinen ja stressin ja muiden elämän mukanaan tuomien juttujen myötä oon painunut hyvinkin alas. Monta vuotta meni tosi huonosti, mutta nyt syksyllä tuli olo, että jotakin on voitava tehdä, näin ei enää jatku ja pelkäsin tulevaa syksyä ja talvea kamalasti.



Sain uuden lääkkeen, cipralex ja myöhemmin otin vielä valolampunkin käyttöön. Lääke on selvästi auttanut, valostakaan ei ole haittaa. Olen huomannut, että vihdoin, vuosien jumin jälkeen, olen aktivoitunut edes yrittämään joitakin asioita, joita vältin siksi, kun enhän minä onnistu ja en osaa en voi. Nyt, pienten onnistumiskokemusten jälkeen, olen yrittänyt lisää ja kierre jatkuu. En vielä mieti, kuinka kauan tarviin lääkettä, koska kuten sanoin , olen aina ollut hiukan alaviritteinen ja toisaalta saanut kyseenalaista kohtelua pienstä pitäen, mutta jotenkin tää kaikki on nyt ihan erilaista.

Yritin lähinnä kommentoida siihen, ettei joillekin masennuksille voi mitään. En siis tiedä, voiko, mutta kun asiat on yhteydessä toisiinsa, voi lääkkeiden syöminen auttaa ihmisen siihen tilaan, jossa vasta pääsee kohtaamaan niitä ongelmia ja vihdoin ehkä on voimia ratkoa niitä. En tiedä, haluan uskoa näin. Lisäksi olen yrittänyt tutustua NLP-oppeihin, koska elämässäni on tilanne, jossa on oikeasti päästävä eteenpäin ja opittava ajattelemaan uusiksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Voiko tosiaan olla niin, että mitään syytä ei löydy?

Pelottava ajatus... olenko sitten aina tällainen...

Elämäntilanteella on tässä tietysti iso osansa, surullista kyllä minulla ei ole edes keinoja muuttaa mitään paremmaksi :(

Ja ehkä tuo ahdistus kuvaa minunkin oloani paremmin... nytkin tuntuu siltä kuin joku kuristaisi.



5

Jos jollakin on vielä jotain kerrottavaa niin luen miellläni! Varsinkin kokemuksia niiltä jotka ovat uskaltaneet hankkia lapsia masennuksensa jälkeen kaipailen! Minulla siis ei ole ollut kyseessä synnytyksen jälkeinen masennus, vaan masennus puhkesi lasten ollessa 4 ja 6 vuotiaista, ilmeisesti vuorotyöni laukaisi sen. AP

kauheasti... pelkään että kaikki alkaa alusta, kärsin pahasta paniikihäiriöstä masennuksen lisäksi, lääkkeet ovat poistaneet paniikin, masennus ei ole vielä kokonaan lähtenyt mutta olenkin syönyt lääkettä vasta vähän aikaa! Tämä on kyllä ensimmäinen " kuuri" joka minulla on elämäni aikana menossa... ap

tän masennuksen takia... mulla ei kyllä ole ollut minkäänlaisia oireita kummassakaan raskaudessa ekan raskauden 2ekaa kuukautta lukuunottamatta! (silloin tilanne meni ohi ilman hoitoa)Eikä mitään oireita lasten synnyttyäkään mutta nyt pelottaa että tilanne onki toinen kun tähän ok kertaalleen sairastunut. Lapset nyt 4 ja 6 vuotta =( ap


että olisiko yleensäkään mahdollista syödä näitä mielialalääkkeitä

vuosia putkeen, niin kyllä se kuulemma on mahdollista,

mutta kontrollilabrakäynnit on muistettava käydä ajallaan.

Lääkkeet voivat vaikuttaa maksaan ja muihinkin elimiin, koskaan ne eivät ole täysin turvallisia pitkässä käytössä.

No kun niistä ei ole mitään haittaakaan, mietin itse samaa. Siis kun on löytänyt sopivan lääkkeen. Kun söin lääkkeitä, olo on tosi hyvä. Kun en syö, joudun kamppailemaan masennusta vastaan. Ratkaisu on periaatteessa helppo, mutta mutta... Jotenkin vaan en halua olla " hullu" , joka tarvitsee lääkkeitä. Ärsyttää olla päästä pipi.



4


ja vastauksen lääkkeiden mahdollisesta kuormittumisesta elimistöön

antoi psykiatrian erikoislääkäri. Itse en maallikkona sen enempää

asiasta tiedä. Oletteko joutuneet käymään labratesteissä lääkkeitä syödessänne ja mikä lääkäri teille on niitä kirjoittanut?

Itse olen joutunut tai sanotaanko päässyt käymään psykan lähetteellä labrassa ainakin 2 kertaa ja eli näillä kontrolleilla varmistetaan lääkkeen turvallinen syönti.

Mulle välillä jo selitettiin sitä ihan fyysisenä sairautenakin. Joillain ne välittäjäaineet ei aina vaan rulaa niin kun pitäisi. Pahoina päivinä pelkään vaan mitä pahaa voisi sattua, hyvinä ei mitään oireita. Mutta siis kaikilla omat diagnoosinsa.

4

lopetin lääkkeen vaiheittain kahden kuukauden aikana pienentäen annosta joka toinen/kolmas viikko voinnista riippuen. Tyypillisesti vierotusoireet kestivät viikon aina vähennysten välissä, sitten oli ok viikko ennen annoksen vähentämistä. Oireet pahenivat viikko viikolta ja lopetettuani lääkkeen kokonaan vierotusoireita jatkui yli kaksi viikkoa. Olo alkoi olla epätoivoinen, tuntui että en jaksa ja joudun aloittamaan uudestaan enkä ikinä pääse lääkkeistä. Vaan pääsinpäs kuitenkin! yhtenä päivänä vierotusoireita ei enää tullutkaan. olen läheisteni tuella vahvempi kuin mikään kemikaali. :)

lopettaminen vierotusoireineen oli helvetillistä. siis aivan kamalaa. mutta kannatti. nyt kuivilla enkä usko että joudun enää ihan hevillä lääkkeisiin turvautumaan.

lopetin lääkkeen vaiheittain kahden kuukauden aikana pienentäen annosta joka toinen/kolmas viikko voinnista riippuen. Tyypillisesti vierotusoireet kestivät viikon aina vähennysten välissä, sitten oli ok viikko ennen annoksen vähentämistä. Oireet pahenivat viikko viikolta ja lopetettuani lääkkeen kokonaan vierotusoireita jatkui yli kaksi viikkoa. Olo alkoi olla epätoivoinen, tuntui että en jaksa ja joudun aloittamaan uudestaan enkä ikinä pääse lääkkeistä. Vaan pääsinpäs kuitenkin! yhtenä päivänä vierotusoireita ei enää tullutkaan. olen läheisteni tuella vahvempi kuin mikään kemikaali. :)



tämä siis 23

mutta just toi ahdistus mullakin on päälimmäisenä, hiukan on jo sentään helpottanut... mulla oli niin kauhea olo ennen kun aloitin lääkityksen että ei ollut vaihtoehtoa kun aloittaa se, pitkitin niin kauan että olo oli todella kauhea...=( ap

Ensin söin vuoden ja lopetin. Olin ilman noin vuoden. Sitte söin pari vuotta, nyt ilman puolisen vuotta. Nyt mietin että taasko pitää alkaa... Mun lääkäri sanoi, että joillain se on kuin migreeni. Noin puolet potilaista selviää pitkän lääkityksen jälkeen, puolet ei. Siis tarkoitan ilman lääkkeitä. Jos taipumusta vaan on, usein se seuraa koko elämän. Nyt tietysti pitää muistaa, että kaikilla eri syyst syödä niitä ja eri tilanteet. Puhun nyt omastani.

taidan olla juuri näitä joilla masennus seuraa läpi elämän. Olen syönyt 2 kk lääkkettä aikoinaan, muttei auttanut. Nyt varmaan tarjotaan uudestaan, kannattaako ottaa laisinkaan?



ei ap, mutta kyselen kuitenkin...

Minulle tulee tavallaan sellainen olo, että lääkkeellä hoidetaan oiretta, ei syytä. Tuntuisi niin kovin tärkeältä tietää syy tälle, muttei sellaista taida olla. Jos olisi, voisin ainakin yrittää tehdä tälle ololle jotain.

En minäkään usko, että lääkkeistä sinällään haittaa olisi.



5

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat