Vierailija

Voisiko joku kirjoittaa pätkän sitä kieltä tähän?

Sivut

Kommentit (31)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

normaalisti. Äkkiä tunsin jonkun " kosketuksen" , en osaa selittää. Aloin puhua vieraalla kielellä. Raamatun mukaan kielillä puhuja puhuu salaisuuksia, jotka on vain Jumalan tiedossa. Kielillä puhuja sanoo Jumalan mieleisiä asioita hengessään ja rukoilee salaisuuksia. Tämä on lahja. Itse ylirealistisena tosikkona pehmitti kyllä täysin! Raamattu ei pidä itse kielillä puhumista kovin tärkeänä, se on yksilölle rakennukseksi, mitään showta se ei saa olla!

Uskovia on aina pilkattu ja tullaan pilkkaamaan, mutta tämä vain vahvistaa, että Raamattu puhuu totta. Jos Jumalan vois selittää av-palstalla tyhjentävästi, se ei ois Jumala, aivan liian pieni. Jumalaa et voi koskaan selittää tai täysin ymmärtää ennenkuin taivaassa.

että puhe on pelkkää siansaksaa, uskossaan hurmioon joutuneen omien aivojen tuotetta, jolla ei ole mitään tekemistä minkään kielen kanssa, ei nykyisin olemassa olevan, ei menneen eikä myöskään tulevan. Pelkkää mölötystä!





Minäkin voin tässä ja nyt tuottaa samanlaista " kieltä" : kholdkduyttt podlkkk juiuuu aaaaaaaaaa......Joku toinen " lahjan" saanut voi nyt tulkita kyseisen tekstin ihan oman mielikuvituksensa ja verbaalisen lahjakkuutensa mukaan.



Tiede ja tavallinen maalaisjärki ovat todistaneet moiset " armolahjat" jo aikoja sitten aivojen omien hormoonien ja välittäjäaineiden tuotteeksi. Että pitää vielä 2000-luvulla olla ihmisiä jotka uskovat kaiken maailman satuihin.....

Vierailija:

Lainaus:


Ei siihen voi itse vaikuttaa. sitä vaan tulee, kun suunsa avaa rukoukseen.




Voin täysin kontrolloida sitä, milloin puhun kielillä ja milloin en. Mitään hurmosta siihen ei liity. Mutta samaa kieltä minäkin puhun joka kerta.

Kun ihminen täyttyy pyhällä hengellä, hän voi puhua kielillä. Itse en ole sellaista kokenut, mutta olen ollutkin uskossa vasta jonkun aikaa. Sen sijaan Jumala on puhunut minulle monin eri tavoin näyttämällä asioita, sekä sanojen ja unien avulla.

Jos tästä maailmasta löytyisi yksikin ihan oikesti ymmärrettävää vierasta kieltä puhuva ihminen, sehän olisi varsinainen sensaatio. Eipä vaan ole tällaisia kuulunut. Seiska olis kuulkaa ekana raportoimassa. Enkä tarkoita sitä, että siansaksan väliin heitetään sinne tänne gordonblöö ja se on sitten muka ranskaa.

Luulisin, että kielillä puhumisen lahja on sitä, että alkaa puhumaan jotain kieltä vaikka ei ole sitä opiskellut eikä kuullut. Sen avulla sitten voi viedä viestiä evankeliumista. En usko, että sillä hölinällä (jota joissain seurakunnissa kielellä puhumiseksi kutsutaan) voidaan viedä tietoa uskosta eteenpäin.



Itse olen joskus ollut aktiivisempikin uskovainen, nykyään siinä hilkulla, että voiko uskovaiseksi nimittää, mutta kyllä tuo kielilläpuhumisen taito on säilynyt. Ei se niinkuin itsestään rupea tulemaan, mutta jos haluaa puhua kielillä, niin silloin sitä kieltä tulee. Oma kieleni muistuttaa jotain arabikieltä, en kuitenkaan tiedä mitä se on oikeasti. Mulla on ollut aina sama kieli. Lääkäriystäväni sai latinan kielen kielilläpuhumisen lahjana, häntä " harmitti" kun ymmärsi osan puhumstaan, ajatteli että onko kuitenkin omaa tuotosta. Rukoili kielen vaihtoa, ja kieli vaihtui ;)

Tämä juttu on ihan yleisessä tiedossa ja sitä käytertään uskonlevitykseen.



Kuten raamatussa sanotaan, eri ihmisille on erilaiset tehtävät, jotka Pyhä Henki mahdollistaa. Jotkut saavat kielillä puhumisen ja toiset jotain muuta. Se on ihan täysin totta, vaikka voi joistakin uskomattomista tuntua oudolta.



Kannattaa itse mennä kokouksiin seuraamaan vaikka sivusta. Kokeilkaa itse seurakunnassa, pyytäkää jotain toista rukoilemaan kanssanne/puolestanne jne. Saatatte saada yllättäviä kokemuksia.



Itse olen ollut aina uskossa, syntynyt uskovaan perheeseen, joten en ole kokenut suurta uudestisyntymistä omassa elämässäni. Minulla ei ole ollut kielilläpuhumisen lahjaa koskaan, mutta olen todistanut sitä, sekä parantamista yms, itse koko elämäni ajan erilaisissa tilanteissa.



Kaikki on mahdollista!



Miksi ihmeessä kaikki tahtoisivat feikata jotain kieliä? Ja miten joku voisi feikata täydellsien vieraan kielen puhumisen?



Monissa tilaisuuksissa on paikalla kääntäjä, joka kääntää kielilläpuhujan sanoman seurakunnalle. Olen kuunnellut niitä äänikasetteja ja ollut mukana sellaisisssa kokouksissa. Toisella on kielilläpuhujan lahja, ja toinen osaa kääntää.



Mikä merkitys sillä on? Olen itskkin kuullu kielilläpuhumista ja minusta se oli pelottavaa, se on kyllä itse Belsebuubista eikä siinä ole mitään pyhää eikä ylevää. Ajatelkaa nyt, joku sekopäisenä päästää kieliä suustaan tulemaan eikä itsekkään ymmärrä mitä kieltä puhuu saati mitä itse puhuu.

Raamatussa sanotaan että kielillä puhuminen lakkas jo apostoteiden aikana, koska se ei enää palvellut evankeliumin levittämistä. Kielillä puhuttaessa piti olla aina tulkki vieressä tulkkaamassa.

ei sellainen ollut.



Jossain vaiheessa tämä porukka alkoi muuttua pikkuhiljaa hurmoshenkiseksi, alkoi tulla kielilläpuhumista yms. Siitä kasvoi itseään ruokkiva syöveri, joka imaisi mukaansa. Yhdessäolo alkoi olla koko ajan vain enemmän ja enemmän sitä, että rukoiltiin, ja vuoronperään kukin alkoi puhua kielillä (tai mitä se sitten olikin.)



Tilanne alkoi tulla jo ahdistavaksi kun tuntui, että kaikki minulle rakkaat ihmiset olivat jo suunnilleen unohtaneet toisensa, ja Tärkeimmäksi asiaksi tuli se miten kukin vaipuu hurmokseen ja kokee Jumalan " näyttävästi" ... Jos vaikka itse halusi joskus puhua jollekulle jostain asiasta joka painoi mieltä, se ei enää onnistunut ilman että tilanne muuttuikin äkkiä hurmoshenkiseksi kielillä rukoiluksi.



Nuorelle ihmiselle tämä oli pelottavaa ja ahdistavaa. Koti ei ollut koskaan ollut lämmin ja välittävä, ja pikkuhiljaa huomasin olevani täysin pihalla myös siitä ainoasta perheeksi tuntemastani ihmisjoukosta. Tunsin olevani jäämässä täysin yksin kylmään maailmaan eikä kukaan olisi sitä huomannut vaikka olisin kadonnut; enhän ollut yksi niistä ihmeistä jotka pystyivät näyttämään toteen Jumalan suosion kielien avulla.



Olin lähes paniikissa, ja halusin palavasti vielä kuulua joukkoon. Ja eräänä päivänä se sitten tapahtui. Minäkin puhuin kieltä jota en ymmärtänyt. Olin taas Yksi joukosta, sain kuulua muiden tavoin " sisäpiiriin" ... Paitsi ettei se ollut totta.



Puhuin kyllä, enkä itse kontrolloinut sitä millaisia sanoja suustani tuli rukoillessa. Tuntui kuin joku muu olisi kielen minulle antanut sitä mukaa kun sen ääneen lausuin. Mutta ei se ollut pyhä henki, ei se ollut Jumala. Se oli minun nuoren mieleni syvyyksistä kumpuava itsepetos, alitajunnan keino yrittää kaikin tavoin olla yhtä hyvä kuin muut, pystyä samaan. En sitä tuolloin tajunnut, en tosiaan, vaan uskoin siihen että puhuin kielillä. Jos ihminen riittävän voimakkaasti haluaa jotain, niin oman psyyken keinot voivat sen saada aikaan. Uskoin koska halusin uskoa! Toisaalta olin riemuissani; olinhan näyttänyt, että minulla on " oikeus" vielä olla yksi muista... Mutta toisaalta tyhjyys joka sisääni oli syntynyt ei kuitenkaan hävinnyt mihinkään.



Ajan mittaan tuo näyttävä " pyhän hengen saapuminen" porukkaamme keskelle ei kuitenkaan johtanut mihinkään. Siitä ei syntynyt mitään suurta, eikä ystäväpiirimme koskaan enää palannut samaan läheisyyteen mitä olin kokenut ennen tätä ajanjaksoa. Varmasti tiedän, että jotkut meistä vielä nyt noin 15 vuoden jälkeenkin kokevat olevansa armolahjan saaneita, ja nuo tapahtumat ovat heidän uskoaan vahvistaneet, mutta suurin osa palasi kaikessa hiljaisuudessa elämään elämäänsä ilman hurmoksellista uskoa.



Nuo tapahtumat hajottivat porukan; jotkut rohkeat jotka uskalsivat ääneen epäillä, kysyä ja kyseenalaistaa, suljettiin piirin ulkopuolelle. Ei suurieleisesti, vaan pikkuhiljaa, osoittamalla vain ettei sellaista kaivattu tai suvaittu. Olisinpa uskaltanut olla yksi joka sanoi ääneen että homma ei voi olla oikein jos se asettaa ihmiset paremmuusjärjestykseen ja saa aikaan enemmän pahaa oloa kuin rakkautta. En uskaltanut; ystävien menettämisen pelko ja sisäinen paine olivat liian kovat, ja niinpä minäkin lopulta " puhuin kielillä" .



Se mitä nyt jälkikäteen on minulle tuosta ajasta jäänyt, on se, että ahdistun ihan tavallisessa joulukirkossakin. Koen etten saisi olla siellä, en ole riittävän hyvä, enkä kuulu joukkoon. En pysty olemaan enää missään uskonnollisessa tilanteessa ilman tuskallista ulkopuolisuuden tunnetta. Kuin olisin lasiseinän takana katsomassa kuinka muilla on lämmi ja hyvä olla. Minulta se tunne on kielletty.



Tavallani uskon vielä Jumalaan, mutta kohtaan Jumalani vain yksin, luonnossa, hiljaisuudessa... Uskon että kaikkien uskontojen jumala on yksi ja sama, eikä mikään uskonto kuitenkaan voi olla oikeassa. Jumalani on minulle vain sanaton ja muodoton olemassa olo, ilman dogmeja, sääntöjä, rituaaleja. Kaikki muu on ihmisen luomaa.



Ja siitä pysyvästä yksinäisyydentunteesta en pääse kai koskaan, mutta enää se ei tee niin kipeää.



Ai niin... Tämä kaikki tapahtui silloin ihan tavallisen luterilaisen seurakunnan sisällä.



Ihme flikka. =)



Pitää ihan tunnustaa, että kerran olen feikannut kielilläpuhumista... Halusin olla jotenkin " parempi uskovainen " ... ja kun kaikki muutkin uskovat kaverit olivat jo kielillä puhuneet ... joo, oon ollut teininä aika nolo =D

Armolahjoja on erilaisia, toiset saavat profetoimisen lahjan, toiset parantamisen lahjan, toiset palvelemisen lahjan, toiset kielilläpuhumisen lahjan.



Kun ihminen täyttyy pyhällä hengellä, hän voi puhua kielillä. Itse en ole sellaista kokenut, mutta olen ollutkin uskossa vasta jonkun aikaa. Sen sijaan Jumala on puhunut minulle monin eri tavoin näyttämällä asioita, sekä sanojen ja unien avulla.

Eikä seurakunnan kokouksissa ole tarkoituskaan hölöttää kielillä isoon ääneen, vaikka jotkut sitä tekevät. Kielilläpuhuminen on tarkoitettu ihmisen yksityiseen rukoiluun. Raamatussa mainitaan kyllä myös kielten selittämisen lahja, mutta en oikein tiedä miten se käytännössä toimii.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat